Kohti Chiang Maita

Huh, countdown jämähti muutamaksi päiväksi ja kolme unta jäi toivomatta. Ne olisivat varmaankin olleet unia gekoista, yöjunista ja Maple Housesta jossa asumme Bangkokissa. Kämppäjutut ratkesivat hienosti, sillä Essi kävi neuvottelemassa meille hyvään hintaan kahden makuuhuoneen, kahden kylpyhuoneen, olohuone-keittiön sekä kahden parvekkeen asunnon kuudennen kerroksen valoisammalta puolelta.

Canon S90 (Pavel Tcholakovin kuva)

Poistimme myös uuden kameran matkaa ja tulevaisuutta varten. Tiukan seulan jälkeen valinta osui Canon Powershot S90 -kameraan joka yhdistää pokkarimaisen koon ja käsisäätömahdollisuudet suurehkoon kennoon. Toki 28mm laajakulma on könömpi kuin Panasonicin LX3:n 24mm mutta jotenkin epäilytti ostaa melkein pari vuotta vanha kamera. Myös pienempi koko ja 70 grammaa kevyempi paino painoivat vaakakupissa joten nyt sitten pelätään vaan LX4:n ilmestymistä Pokkarin lisäksi mukaan lähtee myös videokamera (Canon Legria HF200), jonka videoita nähdään toivottavasti myöhemmin tänne linkitettynä. Siihen se teknosekoilu sitten loppuukin (lukuunottamatta läppäreitä ja Nintendo DS:ää): laukku pysyy siis kevyenä!

Kamojen pakkaaminen etenee näppärästi ja pientä kevätsiivoustakin on ilmassa. Mukaan lähtee kauluspaitoja, parit shortsit ja aika minimimäärä vaatteita. Se mitä ei tullut mukaan löytyy varmaan Thaimaasta.

Halkaistu durian (Amani1306 / Flickr)

Lauantain ja sunnuntain välinen yö on varattu ihanasta, piikikkäästä hedelmästä uneksimiseen. Sen maku tuo mieleeni persimonin, ulkopinta terävämmän ananaksen ja tuoksu – no – mädän sipulin? Duriania saa välillä Suomestakin mutta se on silloin pakastettua. Matkasuunnitelmamme on sikäli huonosti tehty että Chantaburin durianfestivaalit jäävät väliin, koska palaamme ennen toukokuun puoliväliä… Kausi on kuitenkin alkamassa, joten kaduilla tulee aivan varmasti vastaan tuoretta duriania kaupittelevia kioskeja!

Lentoon on enää 17 yötä. Toivottavasti suomalaisen lentoliikenteen kruununjalokivi ei ehdi kaatua ennen sitä – tai ennen paluulentoa…

Turistiviisumin saa kahdella tavalla: maahan saapuessa rajalta tai paikallisesta lähetystöstä. Lentokentiltä saatava viisumi on voimassa 30 päivää, joka on liian lyhyt meidän 70 päivän matkaa varten. Maarajalta saa vielä lyhyemmän 15 päivän mittaisen viisumin.

Etukäteen lähetystöstä haettava turistiviisumi on voimassa 60 päivää ja sitä saa jatkettua vielä 30 päivää kun vierailee maahantulotoimistossa. Meillä on lisäksi matkassamme hieman onnea, sillä maaliskuun neljänteen päivään saakka turistiviisumit ovat maksuttomia!

Viisumin leima, Alex S (CC: Attribution)

Kauttakulkuviisumi täytyy myös anoa etukäteen, jolloin täytyy ilmoittaa kuinka monta maahantuloa tarvitsee. Koska maahantuloviisumi on voimassaoloajaltaan huomattavasti turistiviisumia pidempi (90-180 päivää riippuen maahantulojen määrästä), vaativat viranomaiset myös lentoliput kaikista anotuista maahantuloista. Tästä voi koitua myös ongelmia, sillä rajan ylityksessä näitä lippuja voidaan vaatia esitettäviksi vaikka viisumin anominen olisi mennyt läpi ilman niitäkin. Tällöin joutuu marssimaan lähimmälle lentija myyvän yhtiön tiskille ja metsästämään jonkun halvan ulkomaailmaan suuntautuvan lipun käsiinsä… Joka tapauksessa jokainen anottu maahantulo maksaa 25 euroa.

Mutta mutta: kaikkiin etukäteen haettaviin viisumeihin liittyy pieni paperijumppa. Mukaan täytyy liittää:

• Passi ja kopio passista
• Kaksi värillistä passikuvaa
• Kopio lentolipusta jolla saapuu maahan (kauttakulkuviisumissa kaikista lipuista joilla saapuu maahan)
• Tiliote joka osoittaa että  tililtä löytyy yli 400€ katetta (tämä tuli yllätyksenä mutta tulipa etsittyä verkkopankista tiliote)
• Viisumihakemus

Kun kaikki menee putkeen pitäisi viisumin olla noudettavissa lähetystöltä noin kolmen arkipäivän päästä! Whee!

Linkki: Thaimaan lähetystön viisumisivu

Ostettiin Sipun kanssa lentoliput Bangkokiin eilen illalla. Vihdoin. Paluupäivä olikin päätetty jo viime keväänä sillä harmiksemme missasimme paikallisen uudenvuoden, Songkranin tänä vuonna. Saavumme siis huhtikuisena maanantaina keskelle uudenvuoden karkeloita. Songkranin lisäksi paluulle on toinenkin syy, jatko-opinnot!

Viisi kuukautta syksyä, toivottavasti myös vähän talvea, selätettävänä ennen lähtöä. Keväällä blogiin on odotettavissa reilusti valokuvia ja mitä luultavimmin yhtä vähän tekstiä kun tähänkin saakka, haha.

Huomaan haaveilevani Bangkokista useammin ja useammin. Lähtö lähenee! Koko viikon on ollut ihanan kirpeä ilma jota oon tyytynyt lähinnä haistelemaan sisätiloista. Olo on ollut flunssainen ja oon yrittänyt metsästää lomalla ollutta piirustustaitoa takaisin.

Päätettiin tyttöjen kanssa varata ensimmäiseksi kuukaudeksi netin kautta asunto. On mukavampi saapua Bangkokiin kun on joku paikka missä yöpyä ekat viikot, ja mihin jättää tavarat kun haluaa jättää kaupungin. Lukukausi alkaa vasta 5.11, joten meillä on kokonainen kuukausi aikaa etsiä asuntoa loppuaikaa varten , tutustua kouluun ja.. LOMAILLA! Vanha ja viisas Internet on kertonut että parhamman asunnon järkevällä hinnalla löytää todennäköisemmi paikanpäältä, kuin netistä varaamalla… Hotellin tai hostellin sijaan ollaan metsästetty kalustettuja asuntoja / huoneistohotelleja. Hintataso on yllättävän korkea ja huoneistot pelottavan suuria neliömääriltään. 70 neliöisiä yksiöitä ja 140 neliöisiä kaksioita.. Päädyttiin kuitenkin 78 neliöiseen kaksioon jossa yhden makuuhuoneen lisäksi on olohuone, keittiö ja kylpyhuone. Asunto sijaitsee talossa joka tunnetaan nimellä Bosstower. Keskustelupalstojen mukaan se on helppo, varma, kulunut ja länkkäreiden suosiossa. Haha. Toki talo vaikuttaa olevan myös sijainniltaan näppärä eli lähellä skytrainia. Uhh, haluun jo paikanpäälle kummastelemaan..

Kumpikin kesäduuni ohi – nyt pitäisi olla aikaa järkätä kaikki valmiiksi lähtöä varten. Tehtävien asioiden listalta sain eilen vedettyä yli jo muutaman jutun kuten..

• viisumin hakemisen, valmis odottaa konsulaatissa perjantai-aamuna
• jo pitkään vaivanneen viisaudenhampaan poisto
• opintolainat, opintotuet ja asumislisät talvea varten
• varattua ajat perusrokotteiden uusimiseen ja B-hepatiittipiikkiin, Havrix on pistetty 2004 Malesiaa varten

Viisumi oli suhteellisen yksinkertainen hakea, tarvittiin ainoastaan passikuva, passi, 110e käteistä ja suosituspaperit yliopistolta – Non-immigrant viisumi ED-tunnuksella oikeuttaa tässä tapauksessa seitsemän kuukauden visiittiin. Kotiutumisen aika koittaa siis huhtikuussa suoraan Helsinkiin ellen päädy jatkolomalle Berliiniin..

Tämän viikon aikana koitan selvittää vielä…

• tarvittavat vakuutukset
• asunnon vuokraamisen ekoiksi viikoiksi netin kautta
• minkä luottokortin tilaan
• kaikkiin kirjastoihin lainat takaisin (Helsinki, Lahti, LAMK-kirjasto)
• olisiko mahdollista ehtiä vielä sekä tavalliseen hammaslääkäritarkastukseen, että viimeisen viisaudenhampaan leikkausoperaatioon
• jos joku tahtoisi ostaa mun Nikonin pokkarin, ostan Bangkokista Lumixin tilalle
• Satsin kuntosalisopimuksen siirron tai jäädytyksen
• kirppispöydän varaamisen Valtterista syyskuun vikalle sunnuntaille

…ja miljoona muuta asiaa jotka hoituvat joko soittamalla, netissä tai pörräämällä stadissa!

Noiden jälkeen elättelen toiveita että puuhaamisen makuun päästyäni suoritan kaikki ekalta ja tokalta vuodelta jääneet rästikurssit. Oon pitkittänyt niiden tekemistä NIIN kauan että olis varmasti kivempi lähteä jos saisin muutaman opintopisteen tehtyä jo ennakkoon. Tekemättä on muotoiluhistorian tuoteanalyysi jossa tutkin Koskenkorvaa, taidehistorian teosanalyysi aiheena Helene Schjerfbeckin maalaus Ovi sekä suurempi visuaalisen muotoilun kurssin osa jossa tehtävänä on veistos sekä kirja siihen liittyen. Uhh.. Viidennelle Lahtivuodelle jätän suosiolla logistiikan- ja filosofiankurssin esseet.

Cheers!