Lopulta, 10 minuuttia sovittua myöhemmin, paikalle kurvasi punainen Golf MkIII jossa oli vielä takapenkki tyhjänä. Hyppäsimme kyytiin Charlien (Karl) kanssa, joka oli ihan mukavan oloinen lavastaja. En muista kuljettajan nimeä, mutta pelkääjän paikalla istunut tyttöystävä oli Mia. Kyyti Hampuriin oli rauhallinen (120-140km/h) ja kesti vähän alle kolme tuntia. Rahallinen menetys oli 15€ jolla pääsin Hauptbahnhofille. Oli jännää seistä neljän vuoden tauon jälkeen laitureiden päällä junia katselemassa. Kaupunki näytti samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Kaikki näyti kiiltävämmältä ja puhtaammalta kuin nykyisessä kotikaupungissani.

Koska kaikki linjat johtavat Hampurissa Hauptbahnhofille (pfft, pikkukaupunki), pääsin ilman vaihtoa Eimsbüttelin kaupunginosaan. Oli kivaa päästä jonnekin missä en ollut muistaakseni käynyt aiemmin. Geerd ja Linda tekivät pizzaa ja minulle tarjoiltiin myös thaihenkistä kanakeittoa. Pääsimme Winterhudessa sijaitsevaan juhlapaikkaan joskus puoli kymmenen maissa jolloin kaksosten 60-vuotissynttärit olivat jo hyvin vauhdissa.

Jätimme Geerdin tekemän 60-vuotiskranssin oven ulkopuolelle ja siirryimme ihmettelemään sisällä vellovaa vierasta massaa. Oli seassa onneksi tuttujakin. Ulla ja Sandra, Geerdin kaveri Marcus, Nina, Claudia ja Maike! Oli myös mukavaa tavata Sandran poikaystävä Tom ja erityisesti Ullan tuleva mies, Dylan. Dylan on ilmeisesti kotoisin Perusta mutta mulle jäi vähän epäselväksi mikä hän on miehiään (ammatti, musiikkimaku, huumorintaju tms) – varsin pätevän oloinen heppu kuitenkin. Ulla oli jo viidennellä kuulla raskaana joten masu oli jo aika iso! En tuntenut potkuja koska vatsassa lymyilevä poika taisi nukkua. Joskus kolmen jälkeen lähdimme pienoisessa tuutissa kohti yöpaikkaa. Matka sujui aika näppärästi ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan.

Sunnuntaina heräiltiin hieman huonossa hapessa siinä puoli kahden pintaan. Geerd teki meille aamiaista ja keitti pohjoisfriisiläissittäin mooonta kannullista teetä. Koomahenkinen tila alkoi onneksi vähän taittua kun lähdin Geerdin kanssa kohti Hampurin linja-autoasemaa. Kolmen ja puolen tunnin bussimatkan aikana sain niskat jotenkin tosi jumiin, ilmeisesti suoraan niskaan puhaltanut ilmastointi teki temppunsa ilkeästi. Sain Pitkä häntä -kirjan melkein puoleenväliin ja pelasin vähän Puzzle Questia Nintendo DS:llä. Saapuessani Ostbahnhofille satoi kaatamalla ja olin rättiväsynyt. Päätin ottaa taksin muutaman metropysäkin ja yhden vaihdon sijaan koska sunnuntaisin vuoroväli on huonoimmillaan 15 minuuttia. Kuusi euroa oli ihan sopuhinta kotimatkan inhimillistämisestä.

Kotona kävin seminaarin kalvot läpi puolittain ja jumitin koneen ääressä ilman toimivaa nettiä. Seuraamani Dawson’s Creekin toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa sarjaan tulee yksi mun suosikkihahmoista: Andie McPhee! Mahtavaa. Kolari Officer Paceyn kylkeen aloittaa kaiken mahtavan. Muistelen että vuonna 2000 mehustelin tota juttua enemmänkin. Pakko jatkaa tsekkaamista!

“Cats and dogs are coming down
The 14th Street is gonna drown
Everyone is rushing round

I’ve go blonde on blonde
On my portable streo
It’s a lullaby
From a giant golden radio”
- Nada Surf: Blonde on blonde

Kävin äsken niskasäryn takia uudelleen lääkärillä. Nolla euroa, ei lähetettä hierojalle mutta piikki lidokaiinia(?) niskan eri pisteisiin joten eiköhän tästä selvitä. Toivottavasti ensi yön voisi nukkua ilman särkylääkkeitä. Lisäksi toivon että löytäisin hyvän ja edullisen hierojan jolla voisin käydä vaikka kolmen-neljän viikon välein. Työpöydän ergonomia on edelleen varsin kyseenalainen ja tulevaisuudessa häämöttää vielä monta hiirenklikkausta ja näppäimistönpainallusta.

Loppuun vielä jouluinen musavinkki: New Judas -lafkan tarjoilema, Les Gilettes – Rapid Razor Cuts -mixtape. Mayhemia! Soi paluumatkalla junassa ja muutenkin on pärissyt aika hyvin joka puolella Ipodissa. Toimii!

Ja sain muuten mun seminaarista… 1.3 eli 1-5 asteikolla toiseksi paras! Myös laitoksen proffa liekehti ammattimaista otetta. Hyvä minä!

En aio tehdä illalla mitään ellei Juha satu tulemaan Kreuzbergin suunnalle. Sain tekstarin että mun olis mahdollista mennä niiden kanssa “kinky coctail” -kutsuille mut en ole aivan varma onko musta nyt sihen tai kiinnostaako se edes. Tämän koulujutun pitää kuitenkin olla maanantaiaamuna kello 10 esityskelpoinen joten prioriteetit ovat selvät.

Lisää aikataulullista päänsärkyä aiheuttaa huomiselle ajoitetut Ullan ja Sandran synttärit Hampurissa. Varasin Mitfahrtgelegenheitin (kimppakyytipalvelu) kautta varsin yksinkertaisesti menomatkan. Lähtö tapahtuu punaisen Golf IV:n kyydillä Westend -metroaseman edessä olevalta bussipysäkiltä ja maksaa noin 15 euroa. Takaisin suunnittelin tulevani bussilla 20:00-23:30 kun se kerran tulee ihan mun lähelle Ostbahnhofille asti. Katsotaan nyt löytyiskö joku toinen kimppakyyti joka olisi nopeampi kuin 3,5h. Junat ovat sairaan kalliita: yli 60e yhteen suuntaan ICE:llä. Nopeuskin on toista luokkaa koska Hampuriin saavutaan luotijunalla tunnissa ja 50 minuutissa.

Nyt takaisin työn pariin. Tämä posti taitaa lähteä vasta kotoa koska mulla ei ole verkkokaapelia mukana.

<!!! KOODAUSNÖRTTILÄPPÄÄ !!!>

No kuitenkin. Mäkki on tuottanut hiemanpaljon harmaita hiuksia. Mikään ei toimi fiksusti virtuaalisen Windows XP:n, Bluetoothin, Wii Remoten ja Darwiin Remoten, J2ME:n ja muutamien muiden juttujen välillä. Puhumattakaan Aibon ja Urbiforgen välillä tapahtuvista hommista… Siinä projektissa edistyttiin viimeksi aika kiitettävästi. Tobias koodasi Matlabilla kuvassa tapahtuvia muutoksia havaitsevan pätkän sekä jakoi ruudun kolmeen osaan. Minä ja Stefan puuhasimme Urbiforgen skripteillä pätkän joka liikuttaa päätä oikealle tai vasemmalle riippuen siitä miten tuota ohjelmaa kutsutaan. Niinpä homma tuntui toimivan (vaikkakin aika alkukantaisesti).

1. Kuvassa on muutos (joku liikkuu) vasemmalla puolella
2. Matlab huomaa tämän ja lähettää koiralle Urbiforgeskriptin jossa pyydetään kääntämään päätä vasemmalle
3. Pää kääntyy liikkeen suuntaan.
4. Katsotaan onko liikettä, jos on niin palataan alkuun ja toimitaan sen mukaan. Muussa tapauksessa tässä vaiheessa käännetään vartalo suoraan

Hommassa on vielä paljon hiottavaa, sillä Aibon pään liikkeet täytyy saada pehmeämmiksi, liikkeiden ja tapahtumien aikavälit täytyy sovittaa järkeviksi sekä koettaa tasapainoilla kuvan kohinan ja todellisen liikkeen välillä. Matlabilla saa hienosti paikannettua liikkeen (kuvassa muuttuneiden pikseleiden) painon keskipisteen. Aibon etäisyyssensorit ovat sen verran huonot että aiemmin suunnittelemamme etäisyyteen ja liikkeen nopeuteen perustuva, joustavalla määrällä ja nopeudella tapahtuva pään kierto ei tule onnistumaan ellei seurattavaksi esineeksi oteta jotain kiinteän kokoista palloa jonka pinta-alan mukaan voitaisiin arvioida sen etäisyys. Se kuulostaa kankealta, sillä jos kaksiulotteinen pyöreä kohde kääntyy, sen pinta-ala kutistuu nopeasti. Ehkä pysyttelemme tämän hetken toteutustavassa.

<!!! NORMAALIT LÄPÄT JATKUVAT !!!>

Uhhuh, olipas siinä nörttiläppää kerrakseen. Täytyy sanoa että robottikoiran kanssa puuhastelu on sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin mikään aiempi opiskelujuttu (käyttöliittymäkursseja lukuunottamatta). Hyvä niin – täältä saattaa jäädä uutta puhtia viimeistä vuotta varten.

Perustin Facebookkiin Clifton Sextet -ryhmän. Odotan ihan hulluna ilmeisesti helmikuussa ilmestyvää levyä. Sain kunnian kuulla yhtä työn alla olevaa biisiä joka kyllä rokkasi kovasti! Juhon laulu oli paremman kuuoista kuin koskaan aiemmin (sama mikki kuin Christina Aguileralla) ja muutenkin paketti pysyi hienosti kasassa. Biisin yllätys jäi vielä vähän mietityttämään mutta kyllä sekin tuntui aika luontevalta. Olisi kivaa tulla julkaisubileisiin. Toivotaan että aikataulut ja mun rahatilanne sopivat yksiin… Nyt mietin sopivaa valokuvaajaa bändille. Ehkä Jussi kävisi, mutta Lontoosta on pitkä matka stadiin.

Lauantaina lähden sitten viimeinkin pois Berliinistä ja otan suunnan kohti Hampuria. Kaksosilla (Ulla ja Sandra) on 60-vuotispirskeet joiden kuvittelisin olevan ikimuistoiset. Ainoa asia, joka harmittaa, on ettei Ako pääse mukaan. Tytöt ovat kyselleet perääsi! Olisi kiva olla siellä pitempi aika kuin vain yksi yö, mutta nyt tuo seminaari puskee sen verran kovasti päälle ettei ole kyllä mitään jakoa lepolomaan. Under Pressuren Thomasin haluan tavata mutta muuten ohjelma on varsin vapaamuotoista. Yarr!

Nyt jatkan vielä vähän noiden kalvojen vääntämistä. Viihtykää te Charlie The Unicornin parissa!

Kuva: e-z / Flickr

Berliinistä tulee lähdettyä viikonloppumatkoille ainakin siksi, että Hampurissa asuu tuttuja: kaksoissiskot Ulla ja Sandra sekä Thomas, joka pitää Under Pressure -kauppaa. UP on muuttanut yhteen jonkun levykaupan kanssa. Edellisen sijainnin levyvalikoima oli vaatimaton mutta varsin toimiva. Under Pressuren tehtailemat t-paidat ovat pirun hienoja, varastoni tarvitsee täydennystä!

Eipä silti, sinne olisi muutenkin kivaa mennä piipahtamaan koska paikka on ainakin ollut aika tuttu niiden siellä vietettyjen viikkojen ja kuukausien ansiosta. Hampurin yleisilme on paljon siistimpi kuin Berliinin, joka viehättää rähjäisyydellään. Kumpikaan ei kuitenkaan ole siisteydessä Münchenin piparkakkutalohullutuksen tasolla. Hampurista tulee aina mieleen siellä Tuomaksen kanssa nauttimamme kebabit, jotka ilmeisesti olivat kalasta valmistettuja. Hämmentävää, mutta ah, niin hyvää!

Hampurissa on tietysti muutamia tekemisen arvoisia asioita. St. Paulin matsiin olisi viimeinkin hienoa päästä, ja onhan ympäri kaupunkia siroteltu kivoja baarejakin.

• Ulla
• Under Pressure
• Miau.biz
• FC St. Pauli