Tiistaina on viimeinen tentti, johon yritän nyt pienessä flunssassa (joka on jatkunut jo viikon) lukea. Illalla mennään syömään vietnamilaista ruokaa Laurin ja Petran kanssa. Kivaa kun on vieraita – taas

Enpä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa viime viikkoina (tai kuukausina). Liikaa koulua, piste. En tiedä miten päädyin taas tekemään näin suuren määrän kursseja (18 opintoviikkoa), mutta tässä ollaan ja mennään kohti suurempaa hätää. Ainakin tulee pullea säkillinen pisteitä kotiyliopistolle vietäväksi, eli mahdollisesti jopa 40 opintoviikkoa! Nyt on luvassa seuraavanlainen, tarkasti valittu koostumus kursseja:

• Laskennan mallit (4ov)
• Seminaari (Advanced Topics in HCI) (2ov)
• Usability Engineering (4ov)
• Ambient Assisted Living 2, robotti + tieteellinen paperi (6ov)
• Telekomin teknologiabisnesideakurssi (2ov)

Huh. Sellaisia sitten. Onneksi kaikki muut paitsi ensimmäinen ovat kivoja.

Eilen meinasi seinät kaatua päälle kun pakastelokeron sulattamisen yhteydessä lokero meni rikki – ja samalla koko jääkaappi. Grr. Joku aiempi tunari oli täyttänyt pakastelokeron styroksinpaloilla, teipannut oven kiinni styroksinpalasella ja ilmoittanut ettei kyseistä värkkiä tarvitse enää käyttää. Homma toimi juurikin edellämainitulla tavalla, kunnes toissapäivänä pakastelokerosta tihkuva vesi alkoi ihmetyttämään. Tarkempi tutkimus paljasti lokeron olevan täynnä jäätä, lokeron yläosan olevan vielä raskaammin jäätynyt ja vääntäneen koko lokeron irti ruuveineen päivineen muoviosista. Itse lokero oli tietysti aivan jengoilla, koska Jään Murskaavaa Voimaa(TM) ei voi noin vain nollata styroksilla ja kauniilla ajatuksilla. Nyt on edessä jokin seuraavista vaihtoehdoista:

1. Rikkinäisen jääkaapin korjaus. Kyseessä on vanha ruoska jossa ei ole enää pakastelokeron ovea eikä kunnolla kiinnitettävissä olevaa lokeroakaan. Voi tulla kalliiksi mutta on myös jossain määrin ekologista.
2. Käytetyn ostaminen. Viidelläkympillä saa jo jotain, mutta auto täytyy vuokrata myös. Lisäksi vanha pa_ka pitää kärrätä yön pikkutunteina naapurikortteliin kadulle.
3. Uuden halvan ostaminen. Hinta tippuu kolmen kuukauden aikana jonkin verran, mutta saapa ainakin kiiltelevän ja hienon A-energialuokkaan kuuluvan vekottimen! 170e taitaa olla halvin jääkaappi Saturnissa.
4. Käytetyn ostaminen jostain liikkeestä. Ehkä hyvä idea. Sinne voisi saada vietyä tämän ritsankin.

Että näin. Eilen vietettiin iltaa Club der Visionäressä. Täällä on täysi kesä päällä: 29 astetta luvattu tälle päivälle, ja muutama edellinen on menty myös kolmenkympin hujakoilla. Yölläkin on noin 20 astetta, joten terassilla on mukava istua vielä yömyöhään. Juuso ja Sohvi ovat täällä myös, ja niiden kanssa on tullut hengailtua edelliset illat. Ollaan myös nähty Akon kielikurssikaveria, Mexico Citystä kotoisin olevaa Ponchoa joka on huippumukava ja puhuu erinomaista englantia. Uusia kontakteja = luksusta.

Nyt jatkan tenttiin pänttäämistä, siitä on pakko päästä läpi. Ako lähti Tonin ja kielikurssityyppien kanssa etelässä sijaitsevalle järvelle, ja illalla on Kindl-Bühne Wuhlheidella Saksalaisen superbändin, Die Ärzten keikka. Aikamoista, viisi loppuunmyytyä iltaa 17000 hengen amfiteatterilla! Siihen ei pysty edes Eppu Normaali

• 22.2. IROS2008 seminaaripaperi (ryhmätyö)
• 25.2. tapaaminen tohtori Müllerin kanssa, seminaariesitelmä
• 26.2. Mobile Interaction -kurssin suullinen koe

Ja siinä se sitten onkin. Nyt on takataskussa 9ov ja noista jäljelläolevista napsahtaa vielä 12ov. Taidan suosiolla jättää ensi viikon blockseminarin väliin ja yrittää selviytyä tuosta seminaaripaperista joka käsittelee Aibolla suoritettavaa liikkuvan kohteen seurantaa. Melkoista, etten sanoisi. Loma Aasiassa tulee kyllä tarpeeseen. Ehkä kesälukukaudella voi sitten ottaa vähän rennommin, sillä 20ov lukukaudessa on aika paljon erasmusopiskelijalle Tavoitteni on yhteensä noin 30ov saaliissa joten hyvältä näyttää!

Lopulta, 10 minuuttia sovittua myöhemmin, paikalle kurvasi punainen Golf MkIII jossa oli vielä takapenkki tyhjänä. Hyppäsimme kyytiin Charlien (Karl) kanssa, joka oli ihan mukavan oloinen lavastaja. En muista kuljettajan nimeä, mutta pelkääjän paikalla istunut tyttöystävä oli Mia. Kyyti Hampuriin oli rauhallinen (120-140km/h) ja kesti vähän alle kolme tuntia. Rahallinen menetys oli 15€ jolla pääsin Hauptbahnhofille. Oli jännää seistä neljän vuoden tauon jälkeen laitureiden päällä junia katselemassa. Kaupunki näytti samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Kaikki näyti kiiltävämmältä ja puhtaammalta kuin nykyisessä kotikaupungissani.

Koska kaikki linjat johtavat Hampurissa Hauptbahnhofille (pfft, pikkukaupunki), pääsin ilman vaihtoa Eimsbüttelin kaupunginosaan. Oli kivaa päästä jonnekin missä en ollut muistaakseni käynyt aiemmin. Geerd ja Linda tekivät pizzaa ja minulle tarjoiltiin myös thaihenkistä kanakeittoa. Pääsimme Winterhudessa sijaitsevaan juhlapaikkaan joskus puoli kymmenen maissa jolloin kaksosten 60-vuotissynttärit olivat jo hyvin vauhdissa.

Jätimme Geerdin tekemän 60-vuotiskranssin oven ulkopuolelle ja siirryimme ihmettelemään sisällä vellovaa vierasta massaa. Oli seassa onneksi tuttujakin. Ulla ja Sandra, Geerdin kaveri Marcus, Nina, Claudia ja Maike! Oli myös mukavaa tavata Sandran poikaystävä Tom ja erityisesti Ullan tuleva mies, Dylan. Dylan on ilmeisesti kotoisin Perusta mutta mulle jäi vähän epäselväksi mikä hän on miehiään (ammatti, musiikkimaku, huumorintaju tms) – varsin pätevän oloinen heppu kuitenkin. Ulla oli jo viidennellä kuulla raskaana joten masu oli jo aika iso! En tuntenut potkuja koska vatsassa lymyilevä poika taisi nukkua. Joskus kolmen jälkeen lähdimme pienoisessa tuutissa kohti yöpaikkaa. Matka sujui aika näppärästi ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan.

Sunnuntaina heräiltiin hieman huonossa hapessa siinä puoli kahden pintaan. Geerd teki meille aamiaista ja keitti pohjoisfriisiläissittäin mooonta kannullista teetä. Koomahenkinen tila alkoi onneksi vähän taittua kun lähdin Geerdin kanssa kohti Hampurin linja-autoasemaa. Kolmen ja puolen tunnin bussimatkan aikana sain niskat jotenkin tosi jumiin, ilmeisesti suoraan niskaan puhaltanut ilmastointi teki temppunsa ilkeästi. Sain Pitkä häntä -kirjan melkein puoleenväliin ja pelasin vähän Puzzle Questia Nintendo DS:llä. Saapuessani Ostbahnhofille satoi kaatamalla ja olin rättiväsynyt. Päätin ottaa taksin muutaman metropysäkin ja yhden vaihdon sijaan koska sunnuntaisin vuoroväli on huonoimmillaan 15 minuuttia. Kuusi euroa oli ihan sopuhinta kotimatkan inhimillistämisestä.

Kotona kävin seminaarin kalvot läpi puolittain ja jumitin koneen ääressä ilman toimivaa nettiä. Seuraamani Dawson’s Creekin toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa sarjaan tulee yksi mun suosikkihahmoista: Andie McPhee! Mahtavaa. Kolari Officer Paceyn kylkeen aloittaa kaiken mahtavan. Muistelen että vuonna 2000 mehustelin tota juttua enemmänkin. Pakko jatkaa tsekkaamista!

“Cats and dogs are coming down
The 14th Street is gonna drown
Everyone is rushing round

I’ve go blonde on blonde
On my portable streo
It’s a lullaby
From a giant golden radio”
- Nada Surf: Blonde on blonde

Kävin äsken niskasäryn takia uudelleen lääkärillä. Nolla euroa, ei lähetettä hierojalle mutta piikki lidokaiinia(?) niskan eri pisteisiin joten eiköhän tästä selvitä. Toivottavasti ensi yön voisi nukkua ilman särkylääkkeitä. Lisäksi toivon että löytäisin hyvän ja edullisen hierojan jolla voisin käydä vaikka kolmen-neljän viikon välein. Työpöydän ergonomia on edelleen varsin kyseenalainen ja tulevaisuudessa häämöttää vielä monta hiirenklikkausta ja näppäimistönpainallusta.

Loppuun vielä jouluinen musavinkki: New Judas -lafkan tarjoilema, Les Gilettes – Rapid Razor Cuts -mixtape. Mayhemia! Soi paluumatkalla junassa ja muutenkin on pärissyt aika hyvin joka puolella Ipodissa. Toimii!

Ja sain muuten mun seminaarista… 1.3 eli 1-5 asteikolla toiseksi paras! Myös laitoksen proffa liekehti ammattimaista otetta. Hyvä minä!

En aio tehdä illalla mitään ellei Juha satu tulemaan Kreuzbergin suunnalle. Sain tekstarin että mun olis mahdollista mennä niiden kanssa “kinky coctail” -kutsuille mut en ole aivan varma onko musta nyt sihen tai kiinnostaako se edes. Tämän koulujutun pitää kuitenkin olla maanantaiaamuna kello 10 esityskelpoinen joten prioriteetit ovat selvät.

Lisää aikataulullista päänsärkyä aiheuttaa huomiselle ajoitetut Ullan ja Sandran synttärit Hampurissa. Varasin Mitfahrtgelegenheitin (kimppakyytipalvelu) kautta varsin yksinkertaisesti menomatkan. Lähtö tapahtuu punaisen Golf IV:n kyydillä Westend -metroaseman edessä olevalta bussipysäkiltä ja maksaa noin 15 euroa. Takaisin suunnittelin tulevani bussilla 20:00-23:30 kun se kerran tulee ihan mun lähelle Ostbahnhofille asti. Katsotaan nyt löytyiskö joku toinen kimppakyyti joka olisi nopeampi kuin 3,5h. Junat ovat sairaan kalliita: yli 60e yhteen suuntaan ICE:llä. Nopeuskin on toista luokkaa koska Hampuriin saavutaan luotijunalla tunnissa ja 50 minuutissa.

Nyt takaisin työn pariin. Tämä posti taitaa lähteä vasta kotoa koska mulla ei ole verkkokaapelia mukana.

• Muovikassi
• Pullo punaviiniä
• 1,5 litraa omenamehua
• 10 tyhjää cd-levyä
• 150g Kalkkunaleikkelettä
• 250g juustoa
• Philadelphia -tuorejuustoa
• Pakastepizza
• 2 Froop -jogurttia
• 5 kevytjogurttia

Melko edullista, etten sanoisi! No joka tapauksessa: eilinen Tocotronicin keikka oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Columbiahalle oli täyteen pakattu (varmaan parituhatta ihmistä). Lämppäri, Troy Von Balthazar oli päräyttävä yhden miehen show. Luuppeja, yksinkertaisia rumpumattoja ja ylieläytyvää esiintymistä. Pääasiassa mieleen tuli John Fruscianten levyt joten kyse ei ollut ihan huonosta showsta. Takana seisovat Tocotronic-fanit olivat kuitenkin jatkuvasti kovaäänisesti eri mieltä, grr! Kun illan tähdet astuivat lavalle oli kuumassa hallissa jo tiivis tunnelma. Innokas berliiniläisyleisö osasi about kaikkien biisien sanat ulkoa ja rakasti nelikkoa vilpittömistä. Oloni oli siis kuin saksalaisturistilla Eppu Normaalin keikalla… Bändi soittaa kuitenkin mielenkiintoista rokkia – ja hyvin. Hienosti kirjoitetut sanat ja hyvännäköiset taustagrafiikat lisäsivät myös mielenkiintoa, joten annan illalle arvosanaksi ****/***** Kun palasin kotiin, istui keittiössämme seitsenpäinen joukko tyttöjen kavereita. Istuin seuraan ja hörpin viiniä hieman yli yhteen asti. Mukava käänne rauhalliseen iltaan!

Tänään käytin hämmästyttävän monta tuntia asentaessani mobiilijavan koodaamiseen soveltuvan ympäristön koneelleni. Saadakseni Netbeansin mobiilityökalut toimimaan oli turvauduttava Windowsin asentamiseen. Raivostuttavaa! Onneksi mulla oli seuraa Kimmosta jolla on myös mäkki (ollaan siis samassa lirissä). Toivottavasti tilanteeseen tulee parannus vielä Mobile Interaction -kurssin jatkuessa. Huomenna käyn osoitekirjan ohjelmoinnin kimppuun. Huomenna on edessä myös toinen varsinainen tapaaminen Aibon kanssa. Toinen opettaja pitää meidän kolmen hengen ryhmälle parin tunnin workshopin Aibon softakehityksen perusteisiin. Kivaa!

Seurasimme Kimmon kanssa suurinpiirtein reaaliaikaisesti Jokelan koulutragedian etenemistä. Surullista. Nuorten mielenterveyspalveluiden alasajaminen taitaa olla suurimpia yksittäisiä syitä tämänkaltaisiin onnettomiin tapahtumiin…

Lopuksi vielä puffausta Suomen päräyttävimmästä dubstepistä: Clouds on soinut tänään Myspacesta aikamoisella repeatilla ja rikkoo niskat tehokkaasti. Vielä kerran rewind: Black Keys Dub!

Coming up: pari riviä Editorsin keikasta!

Akolta tuli tänään jännä paketti, josta paljastui upea (ja iso!) tilhikortti sekä mystinen E-kirjain. Nyt mulla on siis E ja O joista en vielä saa mitään kovin järkevää muodostettua. Kaikki kuulemma ajallaan Mä unohdin lähettää pari korttia, mutta yritän tehdä sen huomenna. Postilaatikoita tai posteja ei mun mielestä ole siroteltu Berliiniin mitenkään kovin ronskilla kädellä joten kyse ei ole ainoastaan mun saamattomuudesta (eipä niin, vastapäätähän on yksi!).

Nojoo. Mobile Interaction -kurssi tuntuu myös olleen oikea valinta. Tiistaiaamu alkaa parilla luentotunnilla jonka jälkeen siirrytään tutkiman harjoituksia. Ennen joulua tehdään pieniä tehtäviä itsenäisesti ja joulun jälkeen aletaan tekemään projekteja pienryhmissä. Opetusryhmä on taas suomalaisiin kursseihin verrattuna todella pieni: vain kahdeksan osallistujaa ja kaksi luennoitsijaa. Maisteritason kurssit ovat selvästi varsin spesifisiä eivätkä ihmiset saavu niille suurissa laumoissa. Valitsemillani kursseilla myös laskarit ovat hieman erilaisia kuin Suomessa, mutta ne eivät ole vielä alkaneet joten niihin palaan myöhemmin. Koko kurssipalettini tuntuu hyvältä: projekti, seminaari, kollokvio, luentokurssi, kielikurssi… Paljon erilaista tekemistä toisinsanoen!

Skype on varsinainen killer app. Olen puhunut sen avulla Akon kanssa kutakuinkin joka päivä ja säästänyt muhin vaihtoehtoihin verrattuna piiiitkän pennin. Iso plussa on myös mahdollisuus tuijotella toista kutakuinkin silmiin webbikameran välityksellä. Kasvojen näkeminen lisää kommunikaatioon todella paljon verrattuna pelkkään puheluun. Muutenkin instant messenging -palvelut ovat pitäneet minut hyvin yhteydessä kavereihin ja toisaalta myös vaihtareihin. Eilen esimerkiksi Vessi soitti Mangostudiolta ja näytti läppärin kameralta miltä siellä näyttää. Muutkin Cliftonit huutelivat terveisiä ja mua hymyilytti (vaikka harmittaakin etten ole tällä kertaa kuvaamassa studiosessioita). Studiossa edistymistä voi seurata bändin blogissa.

Nyt tuntuu että olen oikeasti kotiutunut tänne. Huomasin sen lähinnä siitä ettei ole jatkuvaa tarvetta säntäillä ympäri kaupunkia joka päivä: lauantain tv-ilta ja hidas Kreuzberg 36 -kiertely olivat juuri tätä. Hyvä homma, se vähentää kriittisen koti-ikävän pelkoa aika paljon (vaikka en jotenkin koea että se olisi kovin mahdollinen omassa tapauksessani). Täytyy alkaa ottamaan uusia alueita haltuun, koska Berliini on todella valtava kaupunki. Marzahnin ja Märkisches Viertelin tornitalot ovat aika korkealla prioriteettilistassa, sinne!

Yliopiston tarjonta oli mielenkiintoista. Saksankurssi oli aika peruskauraa, tällä kertaa täytyy tehdä enemmän duunia omatoimisesti. Opettaja oli aika lepsu, toivotaan että homma pysyy kasassa. Käytettävyyskollokvio oli tosi mielenkiintoinen, siellä oli aiheena jotain tangible usability -aiheesta. Myös käytettävyys ja laatu -seminaari oli hyvä valinta: pidän oman esitykseni kolmas joulukuuta ja kerron täälläkin aiheesta vähän enemmän kun olen tutustunut siihen enemmän. Kollokviosta ei tosin taida tipahtaa opintopisteitä ilman esitystä, mikä on sinänsä hassua koska kaikki puhujat ovat tutkijoita eri instansseista… Ajateltiin Kimmon kanssa että voisimme esitellä Helsingin Yliopiston ja TKK:n tutkimusta käytettävyys- ja käyttöliittymäpuolilta mutta täytyy katsoa meneekö ehdotus läpi. Ainakin yleisö on vaativaa!

Syksy tuli rytinällä: lehdet muuttuivat noin viikossa kirkkaankeltaisiksi ja alkoivat putoamaan kovaa vauhtia. Syksy on kuitenkin tvärittömämpi kuin Suomessa: väreinä on lähinnä vihreää ja keltaista, ei niinkään ruskean ja punaisen sävyjä. Viikonloppuna kävin molempina aamuina syömässä aamiaista Geerdillä. Tuli tosissaan syksyinen fiilis – mutta berliiniläisittäin. Lähdin kotoa kirpeään aamuun, nappasin vastapäisestä leipomosta erilaisia sämpylöitä muutamalla eurolla ja marssin dönerintuoksussa tuulen muodostaman, kirkkaankeltaisen lehtitaifuunin läpi.

Lehtiä makrolla Wendelin nurkalta.

Kotinurkka.

Chamillionaire – Ridin’ Dirty

Weird Al Yankovic – White & Nerdy

Niin – maanantaina yliopisto alkaa ihan toden teolla. Tässä talven suuniteltu lukujärjestys:

Maanantai
10-14 Saksan B2 -tason kurssi (4ov)
14-16 Forschungscolloquium In Usability (2ov)
16-18 Seminaari: Quality & Usability (2ov)

Tiistai
9-13 Mobile Interaction (4ov)

Torstai
14-16 Projekti: Ambient Assisted Living 1 eli Sonyn Aibo-robotin ohjelmointia kolmen hengen ryhmissä (6ov)

Yhteensä: 18ov talvilukukaudelta ja optio pariin lisää jos teen helmikuussa kahden viikon intensiiviprojektin muiden juttujen loputtua (olis ohjelmistoratkaisujen esittelytekniikasta…)

Tällä hetkellä arvioisin itselleni noin 30h viikkotuntimäärää koska toi projekti on aika vaativan oloinen. Siinä toteutetaan puheentunnistus (personointi) ja jotain muita juttuja tolle söpölle robottikoiralle. Voi olla hankala koska en oo mikään loistokoodaaja. Mielenkiintoisilla harkoilla kuitenkin pääsee eteenpäin siinäkin taidossa joten odotukset ovat korkealla. Ryhmä on pieni (9-10 henkilöä ja kaksi luennoitsijaa) ja tuleva opiskelumiljöö tosi mielenkiintoinen. Kaikki datailuluennot ovat nimittäin Ernst Reuter Platzin reunalla korkeana kohoavassa Telekom -rakennuksessa jonka yläkerrat on vallannut Deutsche Telekomin laboratorio. Meillä on siellä käytössä ilmeisesti jokin koekoti jossa noiden koirien toimintaa voi sitten testata käytännössä.
Ja vielä lopuksi Chamillionairen Hip Hop Police joka on videoltaan myös varsin nerokas. Ja M.I.A.:n Paper Planes joka taas on biisinä yks kovimmista koskaan. Ehkä. Huvittavaa tossa videossa on se, että laukaukset ja latausääni on muutettu ihan muiksi…Checkkk!!

Chamillionaire – Hip Hop Police

M.I.A. – Paper Planes (sama biisi Zsharessa)