Saksankurssi on nyt ohi! Perjantain tentti oli yllättävän vaikea mutta eiköhän siitä selvitty kunnialla. Pirullista kun tenttikysymyksiin piilotetaan kielioppitermejä joista mulla ei ole juurikaan hajua. Miten ikinä kirjoitinkaan saksan ylioppilaskirjoituksissa? No, en ihan täysin kunnialla mutta tulipa kuitenkin tehtyä! Tentin jälkeen näin Akon Mensassa jossa oli myös lauma muita ulkkareita. Ruokailusta suunnattiin Tiki Heart -baariin Wienerstrasselle, jossa oli jälleen kerran hyvä meininki. Kokki kävi napsaamassa meistä kuvankin kun huomasi että yritin ehdoin tahdoin tiputtaa kameran tuoppiin! Legendat Berliinin huonosta palvelusta ovat kyllä pötyä: muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä ja hommat ovat sujuneet helposti.

Saksankurssin tyypit, Josefin ottama kuva!

Illalla menin Akon kanssa ensin syömään La Romanticaan halvat pastat ja nauttimaan mehumaista pöytäviiniä. Siitä lähdettiin tapaamaan kielikurssilaisia, jotka olivat kokoontuneet viimeisen illan kunniaksi Friedrichscheinissa sijaitsevaan Mirshamiin muutamalle oluelle. Paikka oli iso, arabialaishenkinen vesipiippubaari, jossa oli aika nuorta jengiä jotka liikkuivat aika uskaliaasti piippu kädessä pöydästä toiseen. Shishallinen olisi maksanut 4,5e joten hintataso oli aika korkea. Joimme oluen ja banaanidaiquirin ja lähdimme Watergateen kuuntelemaan Slamin keikkaa!

Watergate oli tällä kertaa miellyttävämpi kokemus kuin noin kuukausi sitten. Nyt musiikki oli parempaa (vieläkin varsin junnaavaa) ja paikka ei ollut yhtä tukossa. Voin siis palata sinne, jos jokin dj tai live kiinnostaa tarpeeksi. Palvelukin oli nopeaa! Nyt ei enää ollut niin lämmin että terassilla olisi viitsinyt kovin kauaa ihmetellä Spreestä heijastuvia peilikuvia. Tulkoon kesä, tulkoon lämpö!

Lauantaina nukuttiin pitkään. Iltapäivällä paistoi aurinko ja me mentiin Akon kanssa kävelylle Tiergarteniin. Puisto päästä päähän on noin 3,5 kilometriä, ja terästettiin matkaa vielä marssimalla East Side Galleryn ohi Ostbahnhofille (puolitoista kilometriä kotoani). Ostettiin Plussasta brunssitarvikkeet sunnuntaiaamuksi ja käytiin pikaisesti kotona. Pikaisesti sikäli, että myöhästyttiin melkein tunnilla Geerdille sopimistamme illallistreffeistä! Till ja Geerd juhlistivat Tillin Egyptistä paluuta porsaanleikkeellä, kukkakaalilla ja perunoilla! Perusmeinki, eli mielettömän hauska ilta. Till ehdotti että menisimme ma-ke välillä syömään joko

• ravintolaan missä hän on kokkina (italialaista ruokaa)
• Geerdille/Tillille jossa Till kokkaisi jotain herkullista
• jonnekin muualle mielenkiintoiseen ravintolaan joka ei olisi ihan halvimmasta päästä mutta joka sopisi synttäreideni juhlimiseen ja olisi mielenkiintoista kaikille.

Hyviä vaihtoehtoja kaikki! Geerdillä hengailun jälkeen päädyttiin 103:een noin kahden aikaan. Isommalla puolella bändit soittivat ihan kivaa rokkia ja pienellä puolella pauhasi joku electroclash -hässäkkä. Bändien välillä isossa salissa soitettiin teknoa, joka oli aika vinkeä yhdistelmä. Mestan mainetta en kyllä ihan näin äkkiseltään ymmärtänyt: kyseessä on kuin kahdesta Semifinalista yhdistetty klubi, jossa on kai välillä aika tuima ovipolitiikka. Nyt 103 oli täynnätyhjillään iloisia teinejä, Pony Pony Run Run ei siis vedonnut berliiniläisiin. Me poistuttiin kotiin puoli neljän maissa kun alkoi näyttää siltä että paikalle ei tosiaan saavu enenpää ihmisiä. Harmi, näinkin voi käydä.

Olisi pitänyt mennä suomimafian kanssa Picknickiin Mitteen, varsinkin kun Till olisi voinut säätää meille nimet listaan. Picknickin ovipolitiikka on se, että ensin pääsevät sisään työntekiköiden listaan laittamat kaverit (lista on piiiiitkä) ja sen jälkeen mahdollisesti ovella jonottavat tavikset face controllin läpäisevät hipsterit. Eipä siis paljon kiinnosta lähteä jonottelemaan joskus kahden aikaan turhan takia.

Sunnuntai alkoi taas raukeasti kun olimme valvoneet niin myöhään. Brunssi kuitenin piristi, ja olimme aamusta asti varsin toimeliaita. Huomasin, että kanssani asuvat tytöt ovat varsinaisia sikoja naisiksi: joka paikka on törkyisessä kunnossa! Lattioita ei ole pesty varmaan vuosiin, missään ei ole imuroitu (asunnossa ei vielä ole imuria) eikö esimerkiksi keittiön lattialle läikkynyttä kahvia ole koskaan vaivauduttu pesemään pois! Oma huoneeni paljastui järkyttävän likaiseksi kun tutkin asiaa tarkemmin. Lakaisin pahimmat skeidat ja pölyt pois ja moppasin koko lattian astianpesuaine/vesi -sekoituksella. Moppasin myös kylpyhuoneen jonka lattian reunat olivat tummana pölystä ja liasta. Nyt näyttää vähän paremmalta. Aion vielä pestä ikkunat ennen talven tuloa, sitäkään ei ole kukaan tehnyt vuosiin. Ihmeellistä miten heikosti ihmiset pitävät huolta asunnoistaan. Toivottavasti Lisan edellisen asunnon imuri saapuu pian, sillä palan halusta imuroida eteisen ja keittiön. Ja joo, en olisi uskonut sanovani näin tämän matkan aikana

Samanlainen välinpitämättömyys heijastuu myös asuntojen remontointiin. Andrean asunnossa tapahtunut katon vesivaurion korjaus tehtiin kittaamalla reikä ja maalaamalla se seuraavana päivänä – eikä siinä sitten muuta. Jos harkitsisin tosissani asunnon ostamista Berliinistä, täytyisi olla huipputarkkana kaikkien tämänhenkisten juttujen suhteen – tai hoitaa asia samalla löysällä asenteella kuin muutkin täällä.

Joka tapauksessa: Matias saapui eilen! Käytiin viemässä kamat Rock’n'Roll Hedberg -hostelille joka paljastui tosi hyvän hinta-laatusuhteen paikaksi. 26€/yö hinta sisältää päivittäin yhden juoman (olutta!) sekä kolmella eurolla aamiaista, joka tarjoillaan kello 9-21. Huone oli vitsikkäästi maalattu, tosi iso, jossa oli nukkumatilaa neljälle (parisänky ja komerosänky). Matiaksella on myös parveke, josta näkee suoraan Muskauer Strasselle. Torstaista eteenpäin Matias kuitenkin yöpyy mun luona ja viikonloppuna mennään kiertelemään sinne sun tänne!

Matias nappasi Barakasta shawarmaleivän joka kädessä lähdimme sunnistamaan kohti Hermannplatzia, jolla Hamy Cafe (kingi vietnamilainen rafla) sijaitsee. Olin sopinut että tapaamme Lindan siellä kahdeksalta, jota ennen ehdimme vielä käydä vihamielisen ilmapiirin baarissa aivan Hermannplatzin nurkalla. Kanta-asiakkaisiin kuulumattomaan kohdistettiin kantisten toimesta erikoisia katseita eikö olo ollut kovin tervetullut tähän kulmakuppilaan, jossa keski-ikä oli ainakin 50. Hamyn ruoka oli kuitenkin aivan ihanaa! Lindalla ja Matiaksella oli yhteisiä tuttuja, ja muutenkin oli kivaa syödä taas hyvin ja turista niitä näitä. Eläköön Berliini!

Yritän juuri ilmoittautua B2-tason kurssille joka on maanantaisin kello 10-14, mutta matkassa on mutkia: mulla ei ole nettiyhteyttä, Cafe Creamissa ei ole nettiyhteyttä ja Viktor kertoi että ilmoittautumiseen tarvitaan seuraavat asiat:

• Nimitiedot
• Pankkitilin numero
• Pankkitunnus
• Opiskelijanumero
• Jotain muuta, mitä?

Hämmentävää. Joko kyseessä on viimeinkin sitä suuren luokan byrokratiasotkusta TAI Viktor aikoo tyhjentää pankkitilini (heh heh). Grr. Toivotaan että ilmoittautuminen nyt kuitenkin onnistuu! Päivitys tilanteeseen: en löydä mistään BLZ-numeroa joka pitää antaa kaavakkeessa! BIC mulla on muttei mitään BLZ-numeroa. Pirullista. Viktor onneksi lupasi laittaa oman tilinumeronsa ja voin sitten maksaa hänelle 30 euroa kurssimaksua. Grr!

Tämä posti lähtee blogiin heti kun pääsen jonkin netin äärelle.

Mukava Mr.Chai koululta oli vastassa meitä lentokentällä aamukymmeneltä ja kuljetti koulun logoilla varustetulla autolla lokakuun kotiimme. Pienistä epäilyksistä huolimatta Bosstower on osoittautunut oikein hyväksi valinnaksi asua. Muutamassa päivässä ollaan saatu sekä netti että ilmastointi toimimaan ja levitelty kolmen matkalaukun sisällöt tasaisesti pitkin asuntoa. Vuokrattiin koti ilman service-pakettia joten jetlag-päiväunet perjantai-aamuna nukuttiin vuokralakanoissa. Eilen aamu-uinnin jälkeen tehtiin lounas/ostosretki viereiseen ostoskeskukseen ja ostettiin pyyhkeet ja lakanat sekä lattiankuivain koska myöskään suihkuverho ei kuulunut perusvarustukseen. Koti yhdeksännessätoista kerroksessa täyttää vihdoinkin haaveen korkealla asumisesta. Torakoita olen bongannut vasta yhden joten kotieläimiäkään ei ole vielä.

Ensimmäisen päivän virkistäytyminen jatkui nukkumisen jälkeen ihanalla sushi-illallisella ja paljon puhutulla jalkahieronnalla plus pedikyyrillä. Mmmh. Saman iltana sadekauden tuoma rankkasade tuli tutuksi sillä hetkellä kun yritettiin selvitä kolmistaan yhden varjon alla ja taiteilla yksinä kappaleina läpi kaoottisen liikenteen.

Nyt on altaalle siirtymisen aika. Eilen otettiin tuntumaa Bangkokin lauantaiyöhön (Tapas, Lucifer & Scratch Dog) ja istuttiin kotikadun katukeittiössä vielä aamuneljältä. Kisakunto oli huomattavasti tavallista parempi koska paikallinen 04:00 on Suomen kello 00:00. Onneksemme saatiin yöelämän oppaiksi neljä naapuria Bosstowerista joiden johdosta ilta oli tosi hauska ja jatkoklubi SD:n meno oli liekehtivää! Mikä palvelu!

Olipas melkoinen päivä. Sain hoidettua kaupunkiin kirjaitumisen Ilkan kanssa varsin kitkatta, tottapuhuen koko toimitus oli äärettömän helppo. Ei tarvittu vuokrasopimusta eikä mitään muitakaan dokkareita, pelkkä Anmeldungsformular (rekisteröitymiskaavake) riitti ilman vuokrasopimusta tai asunnon omistajan nimmaria. Hämmentävää mutta erinomaista. Nyt olen siis oikeasti tämän kaupungin asukas!

Myös tehtynä on TU:n lukukausimaksun maksaminen. Se onnistui helposti, vaikka itse toimenpide olikin aika tehoton. Ensin vanha ja erittäin ystävällinen mies antoi kaavakkeen ja kertoi paljonko toimitus maksaa. Sitten mies laittoi kuitin viereisestä luukusta sisään jonka jälkeen siirryttiin seuraavalle kassalle jonka kuitin mukainen määrä rahaa laitettiin turvakuljettimelle. Tämän jälkeen luukusta ilmestyivät vaihtorahat ja vaaleanpunainen kuitti joka kertoo minun maksaneen 187,99€ jotakin maksua. Hieno Ilmoittautumisen jälkeen etsimme aikamme olutta ja yritimme saada BVG:n opiskelijalippua varsin laihoin tuloksin. Lopulta jostain Zoon itäpuolelta löysimme ensimmäisen baarilta näyttävän paikan ja joimme yhdet maljakolliset Belmont Cafessa. Ainiin, skientologit yrittivät houkutella meitä katsomaan parinkymmenen minuutin videota. Ehkä ensi kerralla…

Skientologien pyhä paikka.

Minä ja viikset Belmont Cafessa. Seuraavassa kuvassa Ilkka.

Ilkka Belmontissa perusasioiden äärellä.

Vuori thaisafkaa Wranglerkiezillä, 3,5€.

Marabou bar – suosittelen!

Sitten vietin hetken kotona Nilsin kanssa. Ehdin hetken jutella Päivin kanssa, joka oli oikein mukavaa! Ako vietti iltaa Nurmijärvellä joten tyydyin kirjoittamaan lyhyehkön sähköpostin tilanteen kehittymisestä. Illan lopuksi kävin vielä Geerdin kanssa yhdellä oluella ja syömässä hyvänmakuisen ja nopean thairuoka-annoksen 50m päässä kämpästäni Wranglerstrassella. Hyvä meininki, hauska palvelu ja maistuva ruoka. Ei mitään ihmeellistä tietenkään, mutta sen verran edullinen että ei voinut valittaa mistään. Siitä jatkettiin “johonkin” joka lopulta muovautui Marabou Bariksi Wraglerstrassen ja Oppelner Strassen kulmassa. Siellä oli hyvä rokkimeninki ja aika kivasti asiakkaita paikalla. Oluttuopin hinnaksi muodostui Jeverillä täytettynä 2,7€. Ei ilmaista mutta edullista.

Nyt täytyy suunnata nukkumaan. Huomenna on ensimmäinen oikea kielikurssipäivä. Tästä lokakuun alulle saakka mulla on 9.30-13.00 tätä samaa, joten täytyy ottaa rauhallisesti iltaisin! Viikko alkuun, whee!

Vesijohtovesi maistuu kuumotavalta. Oikeastaan mun olisi koko illan tehnyt mieli jotain kuplivassa muodossa olevaa vettä mutten jaksanut enää Bodon luota palattuani mennä etsimään lähintä kioskia. Huomenna pitää painaa mieleen mikä on lähin paikka sunnuntain hankinnoille. On kyllä aika kivaa kun kaupungin kaikki kaupat ovat yhden päivän viikosta kiinni. Tai no eivät ehkä ihan kaikki, sillä nykyään täällä saa pitää ilmeisesti melkein mitä vain palveluita ympärivuorokautisesti auki. Ainakin osa tavarataloista on perjantaisin ja lauantaisin kymmeneen asti auki, ja välillä tietyt alueet ilmeisesti pitävät yhteisestä sopimuksesta kaikki pikkuliikkeetkin auki pikkutunneille saakka. Baari-illan jatkeena tehdyt kenkäostokset mahtavat olla mielenkiintoisia.

Tänään heräsin taas auringonpaisteeseen ennen yhdeksää vaikka olin mennyt nukkumaan kahden jälkeen ja olisi vielä väsyttänyt. Ihme meininkiä, mutta vastasin tuleen tulella ja nyt ikkunaani peittää komea DIY-viritys:

DIY verhot.

Kävin aamupäivällä palloilemassa lähiympäristössä ja mietiskelin kahvin juomisen lopettamista ja muutamaa muuta elämäntapoihin liittyvää muutosehdotusta. Hidastempoisen aamun jälkeen lähdin tapaamaan Ilkkaa, TKK:lla opiskelevaa parrakasta vaihtaria jonka olin kutsunut Bodon ja minun mukaan katsomaan Cindy Shermanin näyttelyä Martin-Gropius-Bau:lle. Harhilimme natsisaksan kauhuista kertovan Topographie des Terrors -näyttelyn läpi etsimään vettä tai jäteetä, jonka jälken Bodo ja hänen vanha kämppiksensä olivatkin jo tulleet paikalle. Shermanin duuneista oli esillä varsin kattava otos jonka kruunasivat hienot, suuret vedokset. Mieleenpainuvinta materiaalia olivat varmaan isokokoiset pellekuvat jotka olivat aika karmaisevia.

Potsdamer Platzin rautatieasema ja DB:n talo.

Bodo ja Juliane M41 -bussissa

Shermanista suuntasimme koko nelipäisen seurueemme kohti Bodon asuntoa joka sijaitsee Kreuzbergin lounaisnurkassa. Bodon kolmen hengen WG on mielettömän viihtyisä, 160m2 kokoinen ja moderni toisessa kerroksessa sijaitseva kolmen makuuhuoneen, vierashuoneen, ruokasalin, eteisen ja valtavan keittiön muodostama kompleksi. Lisäksi tämä pieni kämppä oli sisustettu ihan tyylikkäästi ja ikkunoista aukesi joka puolelle viihtyisä, vihreä näkymä. Naurettavinta koko hommassa on se, että vuokraa on maksettavana noin 230€ per naama. Kävisipä mulla yhtä hyvä tuuri asunnon suhteen!

Bodo ja Ilkka

Muiden lähdettyä omille teilleen joimme vielä hyvät espressot ja mietimme asunnon metsästämiseen toimivampaa strategiaa. Bodolta selvittyäni koin hassun ärsytävän tilanteen bussissa: yritin kävellä sisään näyttämättä lippuani, joka ei kuitenkaan tälle kuskille käynyt. Yleensä sitä ei mielestäni ole kysytty, mutta nyt kävi toisin. Voi olla että vaan muistin väärin. Pitää muistaa tämä seuraavaksi, mutta jos sitä näyttää vapaaehtoisesti, saa aikaiseksi muistikuvieni mukan lähinnä silmien pyöritelyä.

Pieni setti sushia! Lupaan palata takaisin tähän paikkaan.

Syy tuolla ylempänä esittelemääni janoon on nähtävissä tuossa päällä: tuhti annos sushia. Oli kyllä todella maistuvaa eikä kotona enää kismittänyt että vietnamilainen ravintola To Loc (aika gangsta nimi!) oli kääntänyt kelkkansa kohti nousevan auringon maata. Mikäs siinä, varsinkin kun hinnat ovat hurjan edullisia ainakin vuoden loppuun saakka. Tämä 18 makirullan ja parin ekstrajutun paketti maksoi 5,8€. Sain siis toivomaani kevyttä ruokaa ja sitä jäi vielä huomiseksikin!

Anyways. Viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään, ja nyt ollaan jo maanantain puolella. Oli mukavaa ja aika rauhallista. Siirryin iPhotosta Lightroomiin joka vaikuttaa parhaalta kuvien arkistoimiseen ja käsittelyyn soveltuvalta softalta. Koneessakin riittää potkua sen pyörittämiseen, mutta näyttö saisi olla suurempi. Flickr on ollut illalla vähän rikki, välillä kuvat menevät sinne ja välillä eivät. Ärsyttävää, mutta pitää odottaa että viat saadaan korjattua.

Huomenna säntään kymmeneksi Ernst-Reuter Platzille, TU:n vanhalle päärakennukselle. Sitten selviää pääsenkö kello 10-14 vai 14-18 kokoontuvaan kielikurssiryhmään tiistaista eteenpäin. Aion myös käydä maksamassa yliopiston lukukausimaksun (tai mikä lieneekään) jonka avulla saan tiistaina tai keskiviikkona säädettyä itselleni seuraavan kuukauden voimassaolevan BVG:n lipun. Siinähän ne suurimmat ohjelmanumerot huomiselle ovatkin. Palataan asiaan myöhemmin.