Aamu alkaa 11 tunnin unien jälkeen aika mukavasti. Pulikointi on suoritettu (vesi: lämmintä), pikakahvit heitetty kiduksiin (kahvi: perusnescafelaatua) ja nyt nautin tuoretta duriania sekä passionhedelmiä aamiaiseksi. Suomen matsista katsottiin kaksi viimeistä erää True Visionsilta. Kohta lounastetaan jossain lähellä, sitten jotain tuntematonta ohjelmaa Ronin kanssa, sillä Essi suuntaa taas yliopistolle.

Eilinen ilta oli väsynyt mutta mainio. Auringonlaskun aikaan menimme katolle juomaan tölkilliset Singhaa (automaatissa ei ollut muuta). Kattopuutarhassa oli lähes ruuhkaa eikä aluksi löytynyt edes istuinpaikkoja. Pistin S90:n yökuvausmahdollisuudet koetukselle, ja lopputulos näkyy yllä. Hyvää laatua, mutta vaatii toki kameran tukemisen yli kolmen sekuntin ajaksi.

Myöhemmin illallistimme Helenan kanssa Narathiwasin toisella puolella sijaitsevassa Sortrelissa. Ravintola tarjosi perushyviä ruokia vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, ja taiteilimme pöydällä lojuneilla liiduilla paperopöytäliinat uuteen uskoon. Kotona aloitimme kasaamaan 1000 palan lohikäärmepalapelia jonka reunat valmistuivat aika hätäisesti!

Ako pädärimummon kioskilla.

Vesi herahtaa kielelle. Lähtöön on enää 17 tuntia ja nyt voi tosissaan riemuita lähdöstä! Odotan uuden kodin lähimmän pad thai -kioskin mummon keitoksia sekä tietysti Olive Keeperin viskinhuuruisia iltoja. Puhumattakaan tuoreesta kalasta, ihanista curryista tai katukeittiöiden keitoista… Nami! Lentokoneen safkojen jälkeen maistuu varmasti jokin paikallinen mättö, joten vatsa murisee jo nyt!

1. Lehmäpiirasjogurtti
2. Kirpeä syltty (kananmuna-suolakurkku-porkkanapäällys)
3. Chili-mustaseljalimonadi
4. 75% krokantit
5. Futuromelooni
6. Jokerimurot (Heath Ledgerin päitä)
7. Toppas -murot
8. Lammsbräu -panimon pyöräilyolut (Radler)
9. Becks Ice / Level 7 -energiajuomaoluet
10. Mansikka-pistaasijogurtti

Ja monta muuta siistiä juttua. Oli hieno viikonloppu ja superkivaa että T&V ehtivät vielä käymään täällä. Nyt käymme läpi kamoja ja tutkimme miten paljon sitä itseasiassa on. Josef ostaa huonekalut ja Dirk/Till pesukoneen. Kuusi päivää aikaa, hirvittää…

Kuva löytyi Flickristä.

Kuva: e-z / Flickr

Käytiin äsken Akon kanssa KaDeWe:n suklaaosastolla hakemassa varastoon pari levyä suklaata. Herkkuja!

• Dark chocolate with green aniseed
• Dolfin Dark chocolate with cinnamon from Ceylan
• Erich Hamann Edelbitter (tää oli jo kaapissa)
• Coppeneur Cru D’Origine Jamaica Dark with Blue Mountain coffee
• Teuscher 99
• Bachhalm Vollmilch Meersalz
• Most Habanero Hot Chili 54%
• Cote d’Or Sensations Dark Raspbery
• …ja tietysti perustarvike, Lindtin 85%

Hyvää ja paljon, suunnitelmissa on raahata Helsinkiin riittävästi hyviä, tummia suklaita pimeiden talvi-iltojen varalle. Mielenkiintoisin taitaa olla tuo merisuolattu, jännittävää.

Ihanaa, meillä on viimein toimiva jääkaappi jossa on pakastin! Jättiläiskiitos kuuluu Josefille, joka auttoi kuskaamaan vanhan jääkaapin Marzahnissa sijaitsevalle kierrätyspihalle sekä hakemaan uuden kokelaan samaisesta kaupunginosasta. Jännä paikka: jättiläiskokoisia kerrostaloja toinen toisen vieressä, eikä sitten mitään muuta. Sanoisin etten aio muuttaa ainakaan sinne – koskaan. Ehkä.

Yläpuolen kuva löyty Flickristä Creative Commons lisenssillä, sen on ottanut Webinteger jolla on muitakin hienoja fotoja. Ja siinähän on juurikin Marzahn, paratiisi maan päällä.

Eilen kokattiin kaasu-uunissa eksoottista: Ötkerin klassinen pinaattipizza ja Wagnerin sipuli-juusto flamkuchen. Hyviä olivat, erityisesti jälkimmäinen oli maistuvaa ja jännää: kuin pizzaa, mutta hapankermalla tomaatin sijaan! Mukavaa oli myös se, että Kalle soitti Skypellä pitkästä aikaa ja saimme kontaktin uuten perheenjäseneenkin! Se oli huippua, otetaan uusiksi pian. Huomasin äsken jännän jutun Ötkerin sivuilla: energiamäärät ilmoitetaan myös per annos, eli per PUOLIKAS PIZZA? Wtf. Outoa.

Tiistain tentti meni tosiaan ns. päin helvettiä, valitettavasti. Kuvailin tuntojani sen jälkeen seuraavasti: “oloni on kuin rantaan ajautuneella ryhävalaalla, jota ihmiset valelevat vedellä kunnes aika jättää”. No, nyt ei ole yhtä synkkää ja epäonnistuminen on jo jotenkin unohtunut. Katsotaan mitä tapahtuu, ehkä vielä on mahdollista pelata Erasmuskortti pöytään ja yrittää luikerrella kiusallisesta tilanteesta voittoon.

Tuleva viikonloppu pähkinänkuoressa: tänään Akon kaveri James tulee meille syömään. Huomenna jalkapallon EM-kilpailut alkavat, ja Samuli Kemppi soittaa Berghainissa. Sunnuntaina Ricardo Villalobos soittaa Weekendin terassilla. Väliin pitäisi mahduttaa vielä ainakin yksi illallinen White Trashissa sekä hieman konferenssipaperin kirjoittamista. Edellisestä tulikin hylsy Nizzan suunnasta, mutta nyt tavoitteena on Dubai. Yarr.

Aurinkoista viikonloppua Suomeenkin!

Menin myös aika aikaisin nukkumaan sillä kello yhdeksältä alkanut Mobile Interaction -kurssi vaatii riitävästi unta. Tänään kurssilla oli puhetta aistien toiminnasta ja ihmisen rajoitteista (työmuisti, muut muistityypit…). Meneillään on siis HCI:n (Human-Computer Interaction) perusteiden kertaus josta mennään jatkuvasti tiukemmin mobiililaitteiden tarjoamien mahdollisuuksien ja haasteiden maailmaan.

Kurssikirjat (Mobile Interaction Design ja Human-Computer Interaction) täytyy vielä ostaa koska niitä ei ole yliopiston kirjastossa. Ne kustantavat valitettavasti yhteensä noin 60 euroa, mutta ei taida olla parempiakaan vaihtoehtoja… Aion tilata myös jonkun Saksaa käsittelevän matkaoppaan (Lonely Planet tai Rough Guide). Jos osaat vihjata että toinen noista on parempi, kirjoita kommentti! Sain äidiltäni Time Out Berlin Shortlist -kirjan joka vaikuttaa myös varsin mielenkiintoiselta. Muuten mulla ei olekaan ollut matkakirjallisuutena kuin Mondon Berliinin opas ja Tip -lehden ravintolaopas (internetin ihmemaata unohtamatta).

Harmi että sunnuntailta jäi väliin Josefin ja Viktorin ehdottama liittoumamuseo, jonka unohdin tyystiin. Täytyy mennä sinne Geerdin kanssa joskus syksyn mittaan. Geerdin viimeinen tentti on kahden päivän päästä, joten silloin tapahtuu varmaan jotain repäisevää! Yritän repiä hänet seurakseni myös perjantain Simian Mobile Discon keikalle jonne myös Lina on menossa. Luulen että jätänkin viikonlopuksi suunniteilla olleen Tsekin matkan väliin koska Josef aikoo mennä vain pienehköön kotikaupunkiinsa eikä Prahaan. Uutta yritystä lupailtiin myöhemmälle syksyyn joten hätä ei ole tämän näköinen!

Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.

Juhlittiin mun syntymäpäivää tiistaina aloittamalla aamu kotiravintolan bananasplitillä jonka jälkeen kurvattiin Chinatowniin syömään ja ihmettelemään josta iltamarkkinoille Chao Praya-joen rantaan. Yöllä fiilisteltiin kaupungin valomerta State Towerin Skybarin 64. kerroksesta. Kuninkaallista palvelua ja NIIN kaunista! Superfiineissä baareissa makeilua jatkettiin eilen illalla extempore-lähdöllä Bed Supperclubiin ja Q Bariin, hulvaton ilta kaikenkaikkiaan päätyi Black Eyed Peasin jatkobileisiin josta hilpeinä mutta väsyneinä kotiin. Muuten ollaankin sitten otettu relasti

Syöminen on kyllä joka kerta yhtä ilahduttava kokemus sekä makujen (!) että hintojen puolesta. Välipaloina nautitaan tasaiseen tahtiin ananasta, meloneja ja muita hedelmiä mitä myydään kadulla parinkymmenen sentin pussillisina. Lähimmät ruokakaupat ovat kahdella valtavalla ostarilla joissa on Carrefour & Tesco Lotus, muutaman minuutin kävelymatkan päässä kumpikin. Pääsin myös eilen ekaa kertaa testaamaan sushi-buffettia joka toimi liukuhihnameiningillä, herkullista ja hauskaa sekin – ja lounaasta juomineen selvittiin neljällä eurolla. Kuvittelin että jaksaisin pitää kirjaa rahankäytöstä ja hinnoista ylipäätään mutta merkitsenkin niitä tänne enkä taas yhteen uuteen muistikirjaan..

Täällä juhlitaan lauantaihin saakka Bangkok Design Festivalia. Käytiin eilen katsomassa “young designers go hunting for the success”-näyttely eli paikalliset Degree Showt valmistuvilta designopiskelijoilta, ja paljon jauhettu Helvetica-fontin 50-vuotisjuhlanäyttely. Kovin kotoisan näköistä, läheteltiin rakkaita terveisiä Lahteen, haha. Mun flickristä voi vakoilla kuvia jos aihe kiinnostaa. Olis kyllä jo kivaa päästä puuhaamaan koululle – saatiin juuri tietoa että marraskuun ekana päivänä SoAD järjestää meille aloitusseremonian yhdessä kahden muun vaihtarin kanssa – toinen on Bremenistä, Saksasta ja toinen Koreasta. Tuntuu kyllä ihan hauskalle että vaihtareita tulee olemaan AINAKIN viisi

Ps. nähty ensimmäinen elefantti Bangkokin iltaruuhkassa..

Maanantaina päästiin viimeinkin pyörimään juutalaiseen museoon – Yellow Sunshinen herkullisten vegaanipurilaisten kautta! Museossa vierähti taas varmaan neljä tuntia eikä ihan kaikkea jaksanut taaskaan lukea. Olisi kivaa mennä sinne joskus opastetulle kierrokselle. Pitää varmaan järjestää sellainen jollekin erasmusporukalle. Sit tavattiin Matias vietnamilaisessa raflassa ja lähdettiin kohti himan lähellä olevia mestoja – lähinnä Wendeliä. Ja sehän toimi hyvin, muttei istuttu kauaa.

Yellow Sunshinen purilaiset!

Akon toive kiinnittyy puuhun.

Ako juutalaisen museon sisäpihalla.

Vietnamilaista ruokaa Görlitzer Bahnhofin nurkalla!

Tiistaina lähtö venyi taas, tein vähän Helsinki10:n sivuja jonka jälkeen lähdettiin Frankfurter Torin käytettyjen vaatteiden liikkeen kautta pyörimään lastenrattaiden sekaan Prenzlauer Bergiin. Ei tehty sen kummempia heräteostoksia vaan nautiskeltiin ulkoilmasta ja kivoista pikkukaupoista. Harmi että M10 spora on tällä hetkellä remontissa, spora-bussi-spora -yhdistelmä on vähän kuluttava. Kohta reitti pitäisi taas kuitenkin olla kunnossa joten Prenzlauer Berg aukeaa helposti!

Tiistai-iltana käytiin syömässä kolmestaan nurkan laadukkaimmassa intialaisessa, siis Amar -nimisessä paikassa. Mun ja Matiaksen lammasannokset olivat tosi herkullisia mutta Akon valitsema ruoka oli valitettavasti väärä annos väärään paikkaan (sinänsä hyvää muttei kovin maustettua). Ainakin paikan laatu tuli todistettua! Lopulta mentiin vielä Konrad Tönz -monorokkibaariin pullolliselle kuohuviiniä. Baarimikko vei lasit täytettyään pullon kylmään ja tuli pyydettäessä täyttämään lasit uudelleen! Vieläkin jäi mietityttämään mitä kummaa baaritiskin päällä olevan telkkarin tarjonta oikein oli…

Das Rebellion des Zimtsterns, alakerran luomukahvila.

Frankfurter Tor.

Glücklich am Park.

Keskiviikkoaamupäivällä karautettiin Akon metsästämään vaateliikkeeseen Wilhelmsdorfin ostoskeskukselle. Ostarilla vierähtikin muutama tovi vaikka kumpikaan ei lopulta ostanut mitään. Tulipa kuitenkin käytyä, mutta ehkei tarvitse palata ihan vähään aikaan. Arcadet ovat ihan samanlaisia, liikkeet ovat vain vähän eri järjestyksessä.

Ako syö herkullista apfelstrudelia shoppailun päätteeksi.

Takaisin palaaminen sujui Geerdin ja kahvin merkeissä. Menimme Goodfriendsin parin euron thaikeittojen kautta Görizer Parkissa sijaitsevalle terassille jossa hieman epäorientoitunut tarjoilijatar ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Cappucinon hörppimisen lomassa katselimme kun lähistön lapset maalasivat graffitiworkshopissa muraalia vanhan rautatieaseman (?) seinään.

Ako ja Geerd Goodfriendsissä.

Ohjaaja takarivin toisena, muuten skidejä lähinurkilta. Huomatkaa kaikkien näyttämä 36 -jengikäsimerkki

Ram maalaa pohjia pilven päälle.

Viimeistä iltaa vietettiin Akon kanssa kaksin, ja Matias lähti tutkimaan massiivista Tempelhofin lentokenttää ja Schwerbelastungskörperiä iltahämärässä. Makailtuamme vähän aikaa kotona teetä juoden lähdimme Il Casolare -nimiseen italialaiseen ravintolaan, joka sijaitsee kanavan toisella puolella hieman Kottbusser Torista etelään. Il Casolare on ihan mahtava paikka: ruokalistallinen täydellistä pizzaa ja italiaksi kirjoitettu päivittäin vaihtuva muiden ruokalajien tarjonta liitutaululla. Italialaisten punkkareiden pitämän ravintolan seinät ovat täynnä bändien nimiä ja nimmareita sekä julisteita (NOFX!!). Suosion vuoksi myös Friedrichsheinissa ja Prenzlauer Bergissä on nykyään haarakonttorit, mutta mikään ei voita tätä alkuperäistä paikkaa Samassa pöydässä istui sveitsiläinen kontrabasisti, Andreas, vanhempiensa kanssa. Vaihdoimme yhteystietoja ja Andreas kutsui minut kuuntelemaan lauantain keikkaa A-Train -jazzklubille. Ehkä vielä tavataan jossain! Harmi että kaikki kaksi kuvaa Casolaresta häivisivät jonnekin alussa manailemani iPhoto -hässäkän johdosta.

Ako vikana iltana!

Torstaiaamuna täytin viimein 28 vuotta! Aamulla heräiltiin Akon kanssa, pakkailtiin vikat kamat ja lähdettiin ihan mukavissa fiiliksissä kohti lentokenttää. Kurjaa kun yhteinen aika loppui, mutta oli mielettömän kivaa olla taas yhdessä neljän viikon eron jälkeen! Seuraavaksi nähdäänkin sitten marraskuun kuudestoista päivä, johon on taas kutakuinkin pyöreä kuukausi. Tapaamiset on hyvä suunnitella hyvissä ajoin etteivät välit veny tuskallisen pitkiksi. Saatettuani Akon lentokentälle ja naureskeltuani piippaaville metalinpaljastimille lähdin ostamaan toista lakanasettiä karttamastani Ikeasta. Matka Spandaun kaupunginosaan ei vienyt kovin kauaa joten ostospaikan valinta osui nappiin. Selvisin ahdistavasta kaupasta ulos tunnissa enkä ostanut mitään ylimääräistä! Lakanat ja yksi pyyhe kustansivat yhteensä alle 20 euroa. En siis vielä joutunut vararikkoon. En valitettavasti enää jaksanut lähteä Spandaun tärkeimmälle nähtävyydelle, Zitadelille (joku linna tms), vaan suuntasin kotiin suunnittelemaan opintoja.

Synttärit Ikeassa lakanaostoksilla.

Matias noudatti Akon neuvoa ja toi koululta palatessaan meille herkulliset palat mandariinijuustokakkua Schlesisches Torin nurkalla olevasta, legendaarisen tiukasta leipomosta! Ja kyllä se kakku maistuikin! Pienen chillailun jälkeen käytiin moikkaamassa Geerdiä Wendelissä, josta karattiin pikkupizzojen kautta unten maille. Olipa taas hauskuutta kerrakseen!

Perjantai-Iltapäivällä Matiaksen kouluviikko loppui! Nörttäiltiin vähän aikaa kotona ja lähdettiin valitettavan myöhässä tapaamaan Linda jonka kanssa siirryttiin vaihto-oppilaille järjestettyihin bileisiin Cafe Campukseen. Kaadoin tervetuliaisjuomankin varmuuden vuoksi keittolautasten päälle välttääkseni liiallisen humaltumisen. Tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja, erityisesti paahtopaistihenkinen liha oli tosi mureaa ja maittavaa – salaattipedillä! Muutaman tunnin presenssin jälkeen jengi alkoi liukenemaan kohti Sigmundshofin Bierkeller -raflaa jonne mekin lähdimme. Valtavan opiskelija-asuntolan alakerrassa sijaitseva matala disko oli ihan vitsikäs paikka. Ruokaa oli taas tarjolla (nakkeja, perunasalaattia, salaatteja, vihanneksia) – ja lähes loppumattomiin ilmaista sangriaa! Ei ihme että mesta oli ihan tukossa kun lähdimme kohti Iconia. LBJ oli juuri aloittanut ja olimme about ekat asiakkaat. Päräyttäviä raitoja ja tyhjää tilaa riitti, ja kahden pintaan lähdettiin kohti kotia. En tiedä oliko meillä vain huonoa

Matkalla Bierkelleriin, Sigmundshofin baariin.

Matias kyseisessä mestassa.

Viimeinkin pitkät unet! Lauantaiaamuna ei pidetty turhaa kiirettä. Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan S-Bahnilla Berliinin ympäri, josta sitten kuitenkin poikettiin toisen maailmansodan jätteistä kasatulle vuorelle, Teufelsbergille. Aurinko laski ja hikoilimme jännityksestä: hyökkäisivätkö vihaiset villisiat kimppuumme? Selvisimme kuitenkin hengissä ja aprikoimme kasan alle jääneen natsien aseyliopiston kohtaloa. Myös viereisellä kukkulalla sijaitseva vanha tutka-asema kiihotti mielikuvitusta – sinne on päästävä vielä joku päivä! Ehdimme juuri ja juuri myöhässä tapaamaan Saaraa, jonka kanssa kävimme katsomassa Against Me!:n keikan joka oli yllättävän rauhallinen ollakseen punkkia. Sieltä lähdimme tapaamaan kämppiksiäni, jotka olivat taidehörhöbaarissa joka on auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Vältimme muualle jatkamisen ja istuimme aamuyön tunteihin saakka keittiössä laukomassa suuria totuuksia. “Pidän lehdistä mutta rakastan internettiä”!

Matias lähti sunnuntaiaamuna. Itse vielä torkuin muutaman tunnin, jonka jälkeen sitten kävin Bodon kanssa ajelemassa sen kämppiksen Saab 93 Cabriolla, muttei kuitenkaan katto alhaalla vaikka kaunis auringonpaiste olisikin houkutellut hulluttelemaan. Kohteeksi valittiin kaunis järvi, Schlahtensee, jonne matka kesti moottoritietä pitkin ehkä puolisen tuntia. Järven toisessa päädyssä (linnuntietä pikin pari kilometriä) oli juhlava ravintola ja sen yhteydessä varsin hinnakas terassi. Muutenkin vastaan tuleva jengi vaikutti aika hyvin toimeentulevalta ja konservatiiviselta. Hauskaa vaihtelua Kreuzbergin meininkehin Ilta kului kurssitarjotinta ihmetellessä. Onneksi yli 800-sivuisesta talvilukukauden opinto-oppasta löytyi paljon mielenkiintoisia kursseja.

Niin joo ja vähän vierailijainfoa: tän vuoden puoli alkaa olla aika buukattua!

• Äitini vierailee täällä 26.-28.10. (hotellimajoitus)
• Vesa on koulutuksessa 12.-14.11. (hotellimajoitus)
• Ako ja Akon vanhemmat ovat täällä 16.-20.11.
• Vessi ja Elina tulevat katsomaan Ryan Adamsia (ja mua!) 23.-26.11. (majoitus epäselvä, ehkä mun luona)
• Lupu tulee 7.-9.12. (mun luona)
• Ako tulee taas tänne jouluksi ja uudenvuoden ajaksi
• Ja itse olen Hampurissa Ullan ja Sandran 60v -bileissä 1.-2.12…

Ps. Edelliseen pitkään postaukseen on ilmestynyt paljon kuvia!