Nami! Berliinissä majaileva Jason Forrest aka DJ Donna Summer on ehdottomasti yksi suosikeistani. Vicelle tehty kymmenen raidan miksaus on taas mielenkiintoista kuultavaa ja sopii hyvin lauantain aloitteluun! Biisit vaihtelevat Birthday Partysta (myös Jasonin pyörittämän mainion klubin nimi) hulluun kreisibailailuun (okei, se on kokoajan sitä osastoa) eli voin taata että todellakin toimii! Lataukseen, mars!

Aamu sarastaa. Kelailin et ois hienoa jos jouluna näyttäis tolta yllä olevalta kuvalta. Kävin jo hammaslääkärissä (okei kokemus) ja nyt istun jo Physicumin kahvilassa. Aion hakea miniläppäriä koululta, niitä oli tullut 150 lisää. En tiedä et millä mahdollisuuksilla sen saa mut vikat pari vuotta (joita tarkastellaan) oon tehnyt aika huolellisesti opintoja! 17.12. on seuraava deadline, tai oikeastaan perjantaina kun kandi palautetaan. Hyvä minä. Vielä pitää selvittää milloin saan ihan oikeasti kandin paperit ja miltä gradut sun muut maisteripuolen jutut näyttävät. Pitäis näyttää semihyvältä!

Nyt kahvi ja joulupulla naamariin Hugo Capablancan remiksin soidessa ja sitten tehokkaasti kahdeksi tunniksi kirjastoon. Sitten katsomaan pienokaista lastenklinikalle! Hai!

Lopulta, 10 minuuttia sovittua myöhemmin, paikalle kurvasi punainen Golf MkIII jossa oli vielä takapenkki tyhjänä. Hyppäsimme kyytiin Charlien (Karl) kanssa, joka oli ihan mukavan oloinen lavastaja. En muista kuljettajan nimeä, mutta pelkääjän paikalla istunut tyttöystävä oli Mia. Kyyti Hampuriin oli rauhallinen (120-140km/h) ja kesti vähän alle kolme tuntia. Rahallinen menetys oli 15€ jolla pääsin Hauptbahnhofille. Oli jännää seistä neljän vuoden tauon jälkeen laitureiden päällä junia katselemassa. Kaupunki näytti samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Kaikki näyti kiiltävämmältä ja puhtaammalta kuin nykyisessä kotikaupungissani.

Koska kaikki linjat johtavat Hampurissa Hauptbahnhofille (pfft, pikkukaupunki), pääsin ilman vaihtoa Eimsbüttelin kaupunginosaan. Oli kivaa päästä jonnekin missä en ollut muistaakseni käynyt aiemmin. Geerd ja Linda tekivät pizzaa ja minulle tarjoiltiin myös thaihenkistä kanakeittoa. Pääsimme Winterhudessa sijaitsevaan juhlapaikkaan joskus puoli kymmenen maissa jolloin kaksosten 60-vuotissynttärit olivat jo hyvin vauhdissa.

Jätimme Geerdin tekemän 60-vuotiskranssin oven ulkopuolelle ja siirryimme ihmettelemään sisällä vellovaa vierasta massaa. Oli seassa onneksi tuttujakin. Ulla ja Sandra, Geerdin kaveri Marcus, Nina, Claudia ja Maike! Oli myös mukavaa tavata Sandran poikaystävä Tom ja erityisesti Ullan tuleva mies, Dylan. Dylan on ilmeisesti kotoisin Perusta mutta mulle jäi vähän epäselväksi mikä hän on miehiään (ammatti, musiikkimaku, huumorintaju tms) – varsin pätevän oloinen heppu kuitenkin. Ulla oli jo viidennellä kuulla raskaana joten masu oli jo aika iso! En tuntenut potkuja koska vatsassa lymyilevä poika taisi nukkua. Joskus kolmen jälkeen lähdimme pienoisessa tuutissa kohti yöpaikkaa. Matka sujui aika näppärästi ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan.

Sunnuntaina heräiltiin hieman huonossa hapessa siinä puoli kahden pintaan. Geerd teki meille aamiaista ja keitti pohjoisfriisiläissittäin mooonta kannullista teetä. Koomahenkinen tila alkoi onneksi vähän taittua kun lähdin Geerdin kanssa kohti Hampurin linja-autoasemaa. Kolmen ja puolen tunnin bussimatkan aikana sain niskat jotenkin tosi jumiin, ilmeisesti suoraan niskaan puhaltanut ilmastointi teki temppunsa ilkeästi. Sain Pitkä häntä -kirjan melkein puoleenväliin ja pelasin vähän Puzzle Questia Nintendo DS:llä. Saapuessani Ostbahnhofille satoi kaatamalla ja olin rättiväsynyt. Päätin ottaa taksin muutaman metropysäkin ja yhden vaihdon sijaan koska sunnuntaisin vuoroväli on huonoimmillaan 15 minuuttia. Kuusi euroa oli ihan sopuhinta kotimatkan inhimillistämisestä.

Kotona kävin seminaarin kalvot läpi puolittain ja jumitin koneen ääressä ilman toimivaa nettiä. Seuraamani Dawson’s Creekin toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa sarjaan tulee yksi mun suosikkihahmoista: Andie McPhee! Mahtavaa. Kolari Officer Paceyn kylkeen aloittaa kaiken mahtavan. Muistelen että vuonna 2000 mehustelin tota juttua enemmänkin. Pakko jatkaa tsekkaamista!

“Cats and dogs are coming down
The 14th Street is gonna drown
Everyone is rushing round

I’ve go blonde on blonde
On my portable streo
It’s a lullaby
From a giant golden radio”
- Nada Surf: Blonde on blonde

Kävin äsken niskasäryn takia uudelleen lääkärillä. Nolla euroa, ei lähetettä hierojalle mutta piikki lidokaiinia(?) niskan eri pisteisiin joten eiköhän tästä selvitä. Toivottavasti ensi yön voisi nukkua ilman särkylääkkeitä. Lisäksi toivon että löytäisin hyvän ja edullisen hierojan jolla voisin käydä vaikka kolmen-neljän viikon välein. Työpöydän ergonomia on edelleen varsin kyseenalainen ja tulevaisuudessa häämöttää vielä monta hiirenklikkausta ja näppäimistönpainallusta.

Loppuun vielä jouluinen musavinkki: New Judas -lafkan tarjoilema, Les Gilettes – Rapid Razor Cuts -mixtape. Mayhemia! Soi paluumatkalla junassa ja muutenkin on pärissyt aika hyvin joka puolella Ipodissa. Toimii!

Ja sain muuten mun seminaarista… 1.3 eli 1-5 asteikolla toiseksi paras! Myös laitoksen proffa liekehti ammattimaista otetta. Hyvä minä!