Alumiinirunkoinen, sulavalinjainen läppäri on toki hieno, muttei mikään hurja parannus edelliseen kiusankappaleeseen nähden. Näppäimistö on hurjasti parempi tunnokkuudeltaan – ja muutenkin musta väri tuntuu paremmalta ratkaisulta. Näytön kiiltävyys on ärsyttänyt yllättävän vähän. Kirkas pinta on ainakin helpompi puhdistaa, mutta vähän epäilyttää miten tämä toimii jos selän takana on jokin kirkas valonlähde. Näyttö taittuu taaemmas kuin aiemmin, mutta ei pysy konetta kallistettaessa kovin hyvin paikallaan (vaikka konetta siirtäessä).

Trackpad on jännittävä: se on suuri ja toimii myös molempina hiiren painikkeina. En ole vielä aivan täysin sinut sen kanssa, mutta suuri pinta-ala miellyttää. Multitouch toimii myös erittäin hyvin, mutta käyttöjärjestelmässä on ihmeellinen bugi: hiiren ja trackpadin yhteistoimintaa ei saa enää kytkettyä päälle! Ärsyttävää.

Yhdestä alumiininpalasesta kaiverrettu runko on todella paljon tiukemman tuntuinen kuin vanhan mallin runko. Nyt myös kaikki liittimet ovat koneen vasemmalla sivustalla aivan samaan tyyliin kuin Macbookeissa jo aiemmin. Usbeja voisi mielellään olla enemmän kuin kaksi, mutta jakajalla tämä puute hoituu ihan näppärästi.

Mitähän tästä nyt vielä sanoisi… Uuden polven Mini Display Port -monitoriliitin aiheutti aluksi päänvaivaa, mutta soitti Apple Careen toi adapterin kuriirilla. Nyt koneen saa monitoriin näppärästi kiinni DVI-liittimellä. En tiedä olisiko pitänyt ruinata myös VGA -liitin, mutta päättelin ettei sitä tarvita.

Erikoista on myös se, ettei uuden koneen mukana enää tule Apple Remote -kauko-ohjainta. Uudet asiakkaat todennäköisesti elävät ilman sitä ja sen tuomia mahdollisuuksia, joka vaikuttaa huonommalta diililtä kuin sen pakkaaminen koneiden mukaan. Itse olen ollut todella tyytyväinen sen mukanaantuomista mahdollisuuksista esimerkiksi presentaatioiden pitämisessä.

Nyt vaan peukalot pystyyn ettei tämä kone hajoaisi…

Joka tapauksessa harkitsen Ipod Touchin ostamista, sillä olen sen verran addiktoitunut sähköiseen kalenteriin ja todo-listaan jota käytän Thingsillä. Tänään on älä osta mitään -päivä, joten jätän harkinta-aikaa huomisaamuun. Applella on parinkymmenen euron tarjouskin…

Nyt unta. Kandi on edennyt hyvää vauhtia, nyt pitää vielä neuvotella tutkinnon sisällöstä vastuuhenkilön kanssa.

Eiliseen asti kone toimi about kunnolla, paitsi viimeisen muutaman päivän aikana hibernate ei aina toiminut vaan kone saattoi löytyä pöydältä tulikuumana ja tuulettimet täysillä. Huono homma. Hibernatesta herääminenkään ei aina onnistunut, vaan kone pysyi pimeänä.

Viimeinen niitti oli eilinen saapuminen Aleksandriaan (yliopiston kirjasto), jolloin kone kyllä päästi käynnistymisfanfaarin muttei näyttänyt mitään ruudulla. Argh!

Vein potilaan Humacin huoltoon ja päätin maksaa pikatyölisän (75€) jotta pääsen nopeasti keskeneräisien friikkujuttujen ja ohjelmistoarkkitehtuurien esseen kimppuun. Lapussa lukee “kone täytyy tutkia että meneekö virhevastuun piikkiin”, joten nyt odotan tuleeko asiassa jotain kiertopolkuja. Harmittaa kun kone, jota on pidetty todella hyvin ja kuljetettu kahden suojan (pehmeä ja kova tasku) sisällä, on kokoajan rikki.

Suurimpana uhkakuvana tietysti näen huolto-operaation kustannuksien minulle siirtymisen, joka tapahtuisi jos siellä väitettäisiin ettei kyse ole valmistusvirheestä. Taidan olla pessimisti kun tuntuu aina takuuhuoltojen yhteydessä epävarmalta. Nyt mitään syytä epäröinnille ei ole, mutta odotan puhelua huollon tilasta hieman jännittyneenä.

Ilmeistä on kuitenkin, ettei rahallakaan saa laadukasta läppäriä. Nyt Applen maineen voi pelastaa vain toimiva huolto. Ja onhan toi käyttöjärjestelmä ihana!

Jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin: Macbook Pro odottaa postimiestä jossain päin aasiaa ja on netin mukaan tilassa “Prepared for Shipment”. Toivottavasti sille löytyy tilaa joltain lähitulevaisuuden lennolta!

Coming up: eilisen NOFX -keikan raportti!