Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.

Akolta tuli tänään jännä paketti, josta paljastui upea (ja iso!) tilhikortti sekä mystinen E-kirjain. Nyt mulla on siis E ja O joista en vielä saa mitään kovin järkevää muodostettua. Kaikki kuulemma ajallaan Mä unohdin lähettää pari korttia, mutta yritän tehdä sen huomenna. Postilaatikoita tai posteja ei mun mielestä ole siroteltu Berliiniin mitenkään kovin ronskilla kädellä joten kyse ei ole ainoastaan mun saamattomuudesta (eipä niin, vastapäätähän on yksi!).

Nojoo. Mobile Interaction -kurssi tuntuu myös olleen oikea valinta. Tiistaiaamu alkaa parilla luentotunnilla jonka jälkeen siirrytään tutkiman harjoituksia. Ennen joulua tehdään pieniä tehtäviä itsenäisesti ja joulun jälkeen aletaan tekemään projekteja pienryhmissä. Opetusryhmä on taas suomalaisiin kursseihin verrattuna todella pieni: vain kahdeksan osallistujaa ja kaksi luennoitsijaa. Maisteritason kurssit ovat selvästi varsin spesifisiä eivätkä ihmiset saavu niille suurissa laumoissa. Valitsemillani kursseilla myös laskarit ovat hieman erilaisia kuin Suomessa, mutta ne eivät ole vielä alkaneet joten niihin palaan myöhemmin. Koko kurssipalettini tuntuu hyvältä: projekti, seminaari, kollokvio, luentokurssi, kielikurssi… Paljon erilaista tekemistä toisinsanoen!

Skype on varsinainen killer app. Olen puhunut sen avulla Akon kanssa kutakuinkin joka päivä ja säästänyt muhin vaihtoehtoihin verrattuna piiiitkän pennin. Iso plussa on myös mahdollisuus tuijotella toista kutakuinkin silmiin webbikameran välityksellä. Kasvojen näkeminen lisää kommunikaatioon todella paljon verrattuna pelkkään puheluun. Muutenkin instant messenging -palvelut ovat pitäneet minut hyvin yhteydessä kavereihin ja toisaalta myös vaihtareihin. Eilen esimerkiksi Vessi soitti Mangostudiolta ja näytti läppärin kameralta miltä siellä näyttää. Muutkin Cliftonit huutelivat terveisiä ja mua hymyilytti (vaikka harmittaakin etten ole tällä kertaa kuvaamassa studiosessioita). Studiossa edistymistä voi seurata bändin blogissa.

Nyt tuntuu että olen oikeasti kotiutunut tänne. Huomasin sen lähinnä siitä ettei ole jatkuvaa tarvetta säntäillä ympäri kaupunkia joka päivä: lauantain tv-ilta ja hidas Kreuzberg 36 -kiertely olivat juuri tätä. Hyvä homma, se vähentää kriittisen koti-ikävän pelkoa aika paljon (vaikka en jotenkin koea että se olisi kovin mahdollinen omassa tapauksessani). Täytyy alkaa ottamaan uusia alueita haltuun, koska Berliini on todella valtava kaupunki. Marzahnin ja Märkisches Viertelin tornitalot ovat aika korkealla prioriteettilistassa, sinne!

Ruokaa Bei Gino:ssa.

Yleisöä Bassossa.

Taiteilija itse.

Pirkka, Lisa ja nimeämätön Lisan kaveri San Remossa.

Aamulla väsytti, mutta vääntäydyin kuitenkin ajoissa saksanryhmän Berliinin ekskursiolle. Käytiin läpi kaikkia historiallisia kohteita, joista jokainen ryhmän jäsen kertoi ennalta määrätysti jotain. Mulla ja Viktorilla oli aiheena Staatsbibliothek, hieno iso kirjasto jolla on värikäs historia. Oli aika mielenkiintoista kuulla faktoja paikoista jotka olin jo nähnyt muutamaan otteeseen mutten ihan tarkasti tiennyt sen enempää. Kolmen tunnin kierroksen jälkeen käytiin Humboldtin Mensa Nordissa syömässä. Ruoka ei ollut sen kummempaa kuin TU:llakaan, mutta sitä ei saanut kaapia itse lautaselle. Miinusta tulee täällä huonolaatuisesta perunamuusista. Riisi tai luomperunat pieksevät milloin vain tuon jauhepusseista peräisin olevan tökötin.

Aloitiin viimeinkin tänään ravintoloiden välttelyn ja huomenna täytyy mennä ostamaan kaupasta iso kasa ruokaa. Ako tulee tänne, sitten voidaan syödä kivasti ulkona mutta myös kokata! Tänään Lisa duunasi hyvää pastaa munakoisoilla, mukavaa syödä himassakin välillä Täytyy vähän pitää huolta kehon temppelistä ettei meininki mene ihan mahdottomaksi. Samoin oluen hörppiminen tulee vähenemään tästä hetkestä lähtien huomattavasti. Ei sikäli että mä olisin mitenkään hirveän huonosti täällä elänyt, mutta tuntuu että vieläkin voisi parantaa kun kyse ei ole lomamatkasta vaan vuodesta täällä.

Kuuntelin just Malajuben kaikki biisit läpi Myspacesta. Suosittelen samaa teillekin, rakkaat ystäväni. Esimerkiksi Étienne d’Août täyttää aika täydellisesti hienon rockbiisin tunnusmerkit. Muistelisin että Popkommin keikka aloitettiin sillä, ja biisi kasvoi yhtäkkiä hirmiseksi äänivalliksi joka sai melkein kyynelet silmiin. Koskettavaa. Ehkä noi jouset tekevät sen levyllä.

Intter netti on nyt tilattuna, joten muutamien viikkojen pästä pitäisi olla paremmat yhteydet tässäkin asunnossa. Nyt käytän jonkun lähistöllä olevan tyypin avointa verkkoa, joka toimii vähän miten sattuu. Jos kuvien tuuppaaminen Flickriin oli hidasta Sorauer Strassella, on se nyt käytännössä mahdotonta. Siksi tässä postauksessa ei ole kuvia. Kaikki ajallaan!

Nyt taas nukkuharadaa odottelemaan tonne sängynpohjalle. Tarvitsen lukulampun sekä sängyn viereen että työpöydälle. Tuntuu ettei kenelläkään ole riittävää valaistusta, siis suomalaisella mittapuulla.

Myös tehtynä on TU:n lukukausimaksun maksaminen. Se onnistui helposti, vaikka itse toimenpide olikin aika tehoton. Ensin vanha ja erittäin ystävällinen mies antoi kaavakkeen ja kertoi paljonko toimitus maksaa. Sitten mies laittoi kuitin viereisestä luukusta sisään jonka jälkeen siirryttiin seuraavalle kassalle jonka kuitin mukainen määrä rahaa laitettiin turvakuljettimelle. Tämän jälkeen luukusta ilmestyivät vaihtorahat ja vaaleanpunainen kuitti joka kertoo minun maksaneen 187,99€ jotakin maksua. Hieno Ilmoittautumisen jälkeen etsimme aikamme olutta ja yritimme saada BVG:n opiskelijalippua varsin laihoin tuloksin. Lopulta jostain Zoon itäpuolelta löysimme ensimmäisen baarilta näyttävän paikan ja joimme yhdet maljakolliset Belmont Cafessa. Ainiin, skientologit yrittivät houkutella meitä katsomaan parinkymmenen minuutin videota. Ehkä ensi kerralla…

Skientologien pyhä paikka.

Minä ja viikset Belmont Cafessa. Seuraavassa kuvassa Ilkka.

Ilkka Belmontissa perusasioiden äärellä.

Vuori thaisafkaa Wranglerkiezillä, 3,5€.

Marabou bar – suosittelen!

Sitten vietin hetken kotona Nilsin kanssa. Ehdin hetken jutella Päivin kanssa, joka oli oikein mukavaa! Ako vietti iltaa Nurmijärvellä joten tyydyin kirjoittamaan lyhyehkön sähköpostin tilanteen kehittymisestä. Illan lopuksi kävin vielä Geerdin kanssa yhdellä oluella ja syömässä hyvänmakuisen ja nopean thairuoka-annoksen 50m päässä kämpästäni Wranglerstrassella. Hyvä meininki, hauska palvelu ja maistuva ruoka. Ei mitään ihmeellistä tietenkään, mutta sen verran edullinen että ei voinut valittaa mistään. Siitä jatkettiin “johonkin” joka lopulta muovautui Marabou Bariksi Wraglerstrassen ja Oppelner Strassen kulmassa. Siellä oli hyvä rokkimeninki ja aika kivasti asiakkaita paikalla. Oluttuopin hinnaksi muodostui Jeverillä täytettynä 2,7€. Ei ilmaista mutta edullista.

Nyt täytyy suunnata nukkumaan. Huomenna on ensimmäinen oikea kielikurssipäivä. Tästä lokakuun alulle saakka mulla on 9.30-13.00 tätä samaa, joten täytyy ottaa rauhallisesti iltaisin! Viikko alkuun, whee!

Tänään heräsin taas auringonpaisteeseen ennen yhdeksää vaikka olin mennyt nukkumaan kahden jälkeen ja olisi vielä väsyttänyt. Ihme meininkiä, mutta vastasin tuleen tulella ja nyt ikkunaani peittää komea DIY-viritys:

DIY verhot.

Kävin aamupäivällä palloilemassa lähiympäristössä ja mietiskelin kahvin juomisen lopettamista ja muutamaa muuta elämäntapoihin liittyvää muutosehdotusta. Hidastempoisen aamun jälkeen lähdin tapaamaan Ilkkaa, TKK:lla opiskelevaa parrakasta vaihtaria jonka olin kutsunut Bodon ja minun mukaan katsomaan Cindy Shermanin näyttelyä Martin-Gropius-Bau:lle. Harhilimme natsisaksan kauhuista kertovan Topographie des Terrors -näyttelyn läpi etsimään vettä tai jäteetä, jonka jälken Bodo ja hänen vanha kämppiksensä olivatkin jo tulleet paikalle. Shermanin duuneista oli esillä varsin kattava otos jonka kruunasivat hienot, suuret vedokset. Mieleenpainuvinta materiaalia olivat varmaan isokokoiset pellekuvat jotka olivat aika karmaisevia.

Potsdamer Platzin rautatieasema ja DB:n talo.

Bodo ja Juliane M41 -bussissa

Shermanista suuntasimme koko nelipäisen seurueemme kohti Bodon asuntoa joka sijaitsee Kreuzbergin lounaisnurkassa. Bodon kolmen hengen WG on mielettömän viihtyisä, 160m2 kokoinen ja moderni toisessa kerroksessa sijaitseva kolmen makuuhuoneen, vierashuoneen, ruokasalin, eteisen ja valtavan keittiön muodostama kompleksi. Lisäksi tämä pieni kämppä oli sisustettu ihan tyylikkäästi ja ikkunoista aukesi joka puolelle viihtyisä, vihreä näkymä. Naurettavinta koko hommassa on se, että vuokraa on maksettavana noin 230€ per naama. Kävisipä mulla yhtä hyvä tuuri asunnon suhteen!

Bodo ja Ilkka

Muiden lähdettyä omille teilleen joimme vielä hyvät espressot ja mietimme asunnon metsästämiseen toimivampaa strategiaa. Bodolta selvittyäni koin hassun ärsytävän tilanteen bussissa: yritin kävellä sisään näyttämättä lippuani, joka ei kuitenkaan tälle kuskille käynyt. Yleensä sitä ei mielestäni ole kysytty, mutta nyt kävi toisin. Voi olla että vaan muistin väärin. Pitää muistaa tämä seuraavaksi, mutta jos sitä näyttää vapaaehtoisesti, saa aikaiseksi muistikuvieni mukan lähinnä silmien pyöritelyä.

Pieni setti sushia! Lupaan palata takaisin tähän paikkaan.

Syy tuolla ylempänä esittelemääni janoon on nähtävissä tuossa päällä: tuhti annos sushia. Oli kyllä todella maistuvaa eikä kotona enää kismittänyt että vietnamilainen ravintola To Loc (aika gangsta nimi!) oli kääntänyt kelkkansa kohti nousevan auringon maata. Mikäs siinä, varsinkin kun hinnat ovat hurjan edullisia ainakin vuoden loppuun saakka. Tämä 18 makirullan ja parin ekstrajutun paketti maksoi 5,8€. Sain siis toivomaani kevyttä ruokaa ja sitä jäi vielä huomiseksikin!

Anyways. Viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään, ja nyt ollaan jo maanantain puolella. Oli mukavaa ja aika rauhallista. Siirryin iPhotosta Lightroomiin joka vaikuttaa parhaalta kuvien arkistoimiseen ja käsittelyyn soveltuvalta softalta. Koneessakin riittää potkua sen pyörittämiseen, mutta näyttö saisi olla suurempi. Flickr on ollut illalla vähän rikki, välillä kuvat menevät sinne ja välillä eivät. Ärsyttävää, mutta pitää odottaa että viat saadaan korjattua.

Huomenna säntään kymmeneksi Ernst-Reuter Platzille, TU:n vanhalle päärakennukselle. Sitten selviää pääsenkö kello 10-14 vai 14-18 kokoontuvaan kielikurssiryhmään tiistaista eteenpäin. Aion myös käydä maksamassa yliopiston lukukausimaksun (tai mikä lieneekään) jonka avulla saan tiistaina tai keskiviikkona säädettyä itselleni seuraavan kuukauden voimassaolevan BVG:n lipun. Siinähän ne suurimmat ohjelmanumerot huomiselle ovatkin. Palataan asiaan myöhemmin.