Paratiisisaari

Bangkokista pääsee kätevästi kesämökkihenkisiin tunnelmiin Ko Sametin saarelle. Noin kolmen tunnin matka taittuu näppärästi valtion linja-autoilla ja matka jatkuu lätäkön yli veneellä. Pienen kylän jälkeen vastaan tulee neljän euron kansallispuistomaksun keräävä vartiokoppi, jonka jälkeen olet pääkallopaikan läheisyydessä. Vakiorantana toimi ainakin viimeksi A Hua Khok, jonka liepeillä on useita halpoja (ja täten varsin askeettisia) bungaloweja.

Samettinen rantaviiva

Ko Sametin rannat ovat pääosin palmuttomia mutta hiekka on vitivalkoista. Tänne on pakko päästä aika pian, koska aurinko, lukeminen ja ranta kiinnostavat loman alussa varsin paljon!

Mmmh, kerrankin tapahtuu niin paljon ettei millään ehdi kertoa kaikkea! Ja kirjoittaminen on mulle toistaiseksi ärsyttävän hidasta, teen sitä liian vähän ja thai-näppis ei jeesaa yhtään asiaan, haha. Tuhdisti ilmastoidussa nettikopissa minuutit rullaa vähintään nelinkertaista vauhtia, ikkunat on paksussa huurussa kun huudatetaan interwebiä Pian kanssa. Kotoisaa. Sähköt saarella on ollut vasta viisi vuotta.

Saatiin huone Jepsistä heti ekaksi yöksi, kaikilla herkuilla eli ilmastoinnilla, kuumalla vedellä ja buffet-aamiaisella – 30e/yö. Heti seuraavana aamuna muutettiin vaatimattomampaan bungalowiin joka sisältää ainoastaan sängyn ja tuulettimen, toimii! – 8e/yö, ja hinnat ovat yhteenlaskettu summa kolmelta hengeltä. Bungalowit ja Jepsin ravintola ovat meren ja viidakon välissä, rauhallisella rannalla.

Eilen illalla pikaveneet toivat kymmenittäin uusia lomailijoita, siihen saakka oli ollut tosi hiljaista. Samet on tosin niin pieni ettei tänne edes mahdu ihmisiä tungokseksi asti. Rauhallista ja svengaavaa musiikkia, KOSTEAA, pehmeää, lähes uneliasta. Bongattuja eläimiä.. nyrkinkokoinen sammakko, suuri koppakuoriainen, valtava hämähäkki, isoja perhosia, gekkoja ja mmmonta mukavaa piskiä. Sekarotuiset koirat ovat hauskan näköisiä miksauksia Chowchoweista, pystykorvista, japanilaisista Akitoista ja pienistä terriereistä.

Jumala on rendannut hullun siistejä maisemia, pilvimuodostelmia ja päräyttäviä gradientteja taivaalle sekä veteen. Ei kyllästytä yhtään vaikka värimaailmat ovatkin My Little Pony-hengessä. Päivät kuluvat kävellen rannalta toiselle ja tehden visiittejä minikokoiseen kylään, merivesi on kirkasta ja lämpimintä missä on ikinä tähän asti uinut, on vaikeaa erottaa kumpi oikeasti on lämpimämpää, ilma vai vesi. Käsipohja ja kelluminen on kovia juttuja. Räpylät on olleet kovemmassa käytössä Bangkokin uima-altaalla kun täällä, ehkä huomenna pääsen ulkoiluttamaan niitä ja snorklaamaan kun lähdetään kiertämään saarta veneellä. Jouduttiin myös testaamaan jalka-/thaihieronnat rannalla auringon laskiessa.. Aika paksua, mutta saattaa olla totta että hiekka on koko Thaimaan valkoisinta Toivottavasti lukeminen lämmittää, oon saanut Happy-liittymääni viestejä jotka kertovat ensilumen sataneen, onnea!

Alkuviikon aikana BK ehti tarjota meille ihmeteltävää aina-yhtä-hurmaavissa Suan Lum Night Bazaarissa sekä Paragon ostoskeskuksen Siam Ocean Worldissa. Siam centren ruokamaailma oli myös yhtä pyörryttävä kuin vuosi sitten. Naapurimme Micken innoittamana aloimme myös suunnittelemaan useamman päivän retkeä aurinkoon. Lukuisista saarista voittajaksi selvisi ko Samet ja torstai-iltana metsästettiin tietoa netistä ja kirjoista, Sametin majoitusvaihtoehdoista ja rantojen eroista. Vaikutti sille Sametille on viisainta saapua hyvissä ajoin ennen viikonloppua koska saari on erityisen suosittu thaimaalaisten opiskelijoiden keskuudessa ja koululta saamien tietojen mukaan koeviikko loppuu täällä juuri näiden päivien aikana.

Keskíviikko-aamu Bangkokissa oli tasaisen harmaa ja sateinen, kännykkäherätys oli jostain syystä epäonnistunut joten lähdettiin liikkeelle vähän suunniteltua myöhemmin. Ekkamain bussiasemalle oli vain muutaman minuutin taksimatka Bosstowerista, syötiin curryaamiaiset pikku ravintolassa ennen kello kahden lähtöä. Ostettiin asemalta kolme menolippua Ban Phe-nimiseen kylään josta tarkoituksena oli jatkaa laivalla ko Sametille, parinsadan kilometrin hinta ilmastoidulla bussilla oli noin 3 euroa jokaiselta. Bussissa tavattiin ihastuttava nainen. joka paljastui vanhaksi Finnairin lentoemännäksi, Kati oli ollut purserina ensimmäisellä lennolla Helsinki-Bangkok kolmekymmentä vuotta sitten ja kertoi jo bussimatkan aikana uskomattomia juttuja mm. Bangkokista ja määränpäästämme Sametista. Lähes neljän tunnin matka sujui siis vauhdilla enkä harkinnutkaan keskittyväni thaiksi dubattuun Bandidas-elokuvaan. Ilma kirkastui sitä mukaa kun lähestyimme rantaa. Aurinko laski Ban Phessä odotellessamme pienen veneen lähtöä ja ilman pehmeys ja kosteus tuntui ylelliselle kaupungin jälkeen.

Puolen tunnin venematka ko Sametille oli lähes harras, kello kuuden pehmeä pimeys toi mukanaan myös vesisadetta ja taivaanrannassa salamoi. Ostimme heti saavuttuamme muutaman pullon vahvasti sitruunaista hyttysöljyä, tarkoituksenamme välttää sekä malaria, että dengue-kuume. Saatiin paikallinen lavataksikyyti Jep^s Bungaloweille josta toivottiin löytävämme huone. Tiet oli sadekauden jäljiltä rankassa kunnossa ja kyyti mutavuorien läpi muistutti hyvää vuoristorataa. Kansallispuistoalueelle siirtyminen maksoi 8 euroa ja olimme perillä Jepsissä viidessä minuutissa.