Eilinen oli todellinen toimintapäivä: Kreuzberg, Schöneberg ja lopulta vielä Mitte. Kreuzbergissä vietimme löysää päivää Jerunan kanssa. Unohdin lopulta mennä Overkilliin katsomaan t-paitoja ja kenkiä, mutta teen sen varmaan sitten joku toinen päivä (huomenna)? Pääsimme nauttimaan sekä Nilin että Tiki Heartin antimista. Jack Daniels -kastikkeeseen kiepsautettu hampurilainen, Lemmy Burger, on tanakka paketti jota Lauri oli jo ehtinyt kaivata. Tatskamimmit tarjoilivat taas, ja sama kokkikin tuli höpisemään pöytään.

Tikissä ja monissa muissa baareissa on edelleen pitkälti sama henkilökunta kuin vuosi sitten – tai vaikka kaksi vuotta sitten. Se taitaa olla joko merkki hyvästä työilmapiiristä/palkasta tai työpaikkojen absoluuttisesta vähyydestä, jolloin vaihtamista ei tapahdu kovin paljoa. Vaikea sanoa, arvelen että kyse on lähinnä jälkimmäisestä.

Tiki Heartin jälkeen Ako lähti ottamaan torkut ja vaelsin kohti Moritzplatzia. Siellä tapasin yliopistokaverini Stefanin, ja menimme katsomaan Dirkin ääntä tuottavan pöydän esittelyä. Myös Till oli siellä ja sain Schlesisch Blau -ravintolan ravintoloitsijan puhelinnumeron pöydänvarausrumbaa varten. Hyvä homma, mutta eilen kumpikaan numeroista ei vastannut… Lauantaiksi saimme kuitenkin neljän hengen pöydän Mädchenitalienerista joten herkuttelu ei todellakaan ole vielä ohi.

Berliiniläiseen elämänrytmiin sopeutuminen on onnistunut tällä kertaa tosi hyvin: tänään herättiin vasta puoli yhdeltä ja eilen joskus yhdentoista jälkeen. Vitsailin yliopistolla että vaikka Saksan aikavyöhyke on -1 Suomeen nähden, eletään Berliinissä monelta osin +4:lla. Niinpä on hyödyllistä siirtää kelloa vähän rennompaan tahtiin, koska muuten klubeilla ramppaaminen ottaa pahan kerran voimille.

Torstai-illan Weekend oli täynnä ihmisiä. Zip ja Carl Craig soittivat perusjenkkiteknoa ja kansainvälinen yleisö bailasi. Vähän ennen neljää alkoi väsyttämään liikaa eikä musiikistakaan oikein löytynyt riittävästi potkua, joten otimme taksin kotiin (3,3km = 8€). Se oli mainio valinta eikä kaatanut budjettia – varsinkin kun olimme juomattomalla linjalla kattobaarin upeista näköaloista huolimatta. Weekendin terassi on Berliinin hienoimpia, vaikka klubi muuten vaatii jonkun superkovan dj:n kiinnostaakseen. Carl Craig ja Zip olivat “ihan okei”, mutta jättivät vielä toivomisen varaa viikonlopun linjaukselle.

Nyt otamme suunnan Cadenheadia kohti, mutta vietnamilaisen lounaan kautta! Ciao!

Joka tapauksessa kingiä oli myös löytää uusia paikkoja.

Enpä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa viime viikkoina (tai kuukausina). Liikaa koulua, piste. En tiedä miten päädyin taas tekemään näin suuren määrän kursseja (18 opintoviikkoa), mutta tässä ollaan ja mennään kohti suurempaa hätää. Ainakin tulee pullea säkillinen pisteitä kotiyliopistolle vietäväksi, eli mahdollisesti jopa 40 opintoviikkoa! Nyt on luvassa seuraavanlainen, tarkasti valittu koostumus kursseja:

• Laskennan mallit (4ov)
• Seminaari (Advanced Topics in HCI) (2ov)
• Usability Engineering (4ov)
• Ambient Assisted Living 2, robotti + tieteellinen paperi (6ov)
• Telekomin teknologiabisnesideakurssi (2ov)

Huh. Sellaisia sitten. Onneksi kaikki muut paitsi ensimmäinen ovat kivoja.

Eilen meinasi seinät kaatua päälle kun pakastelokeron sulattamisen yhteydessä lokero meni rikki – ja samalla koko jääkaappi. Grr. Joku aiempi tunari oli täyttänyt pakastelokeron styroksinpaloilla, teipannut oven kiinni styroksinpalasella ja ilmoittanut ettei kyseistä värkkiä tarvitse enää käyttää. Homma toimi juurikin edellämainitulla tavalla, kunnes toissapäivänä pakastelokerosta tihkuva vesi alkoi ihmetyttämään. Tarkempi tutkimus paljasti lokeron olevan täynnä jäätä, lokeron yläosan olevan vielä raskaammin jäätynyt ja vääntäneen koko lokeron irti ruuveineen päivineen muoviosista. Itse lokero oli tietysti aivan jengoilla, koska Jään Murskaavaa Voimaa(TM) ei voi noin vain nollata styroksilla ja kauniilla ajatuksilla. Nyt on edessä jokin seuraavista vaihtoehdoista:

1. Rikkinäisen jääkaapin korjaus. Kyseessä on vanha ruoska jossa ei ole enää pakastelokeron ovea eikä kunnolla kiinnitettävissä olevaa lokeroakaan. Voi tulla kalliiksi mutta on myös jossain määrin ekologista.
2. Käytetyn ostaminen. Viidelläkympillä saa jo jotain, mutta auto täytyy vuokrata myös. Lisäksi vanha pa_ka pitää kärrätä yön pikkutunteina naapurikortteliin kadulle.
3. Uuden halvan ostaminen. Hinta tippuu kolmen kuukauden aikana jonkin verran, mutta saapa ainakin kiiltelevän ja hienon A-energialuokkaan kuuluvan vekottimen! 170e taitaa olla halvin jääkaappi Saturnissa.
4. Käytetyn ostaminen jostain liikkeestä. Ehkä hyvä idea. Sinne voisi saada vietyä tämän ritsankin.

Että näin. Eilen vietettiin iltaa Club der Visionäressä. Täällä on täysi kesä päällä: 29 astetta luvattu tälle päivälle, ja muutama edellinen on menty myös kolmenkympin hujakoilla. Yölläkin on noin 20 astetta, joten terassilla on mukava istua vielä yömyöhään. Juuso ja Sohvi ovat täällä myös, ja niiden kanssa on tullut hengailtua edelliset illat. Ollaan myös nähty Akon kielikurssikaveria, Mexico Citystä kotoisin olevaa Ponchoa joka on huippumukava ja puhuu erinomaista englantia. Uusia kontakteja = luksusta.

Nyt jatkan tenttiin pänttäämistä, siitä on pakko päästä läpi. Ako lähti Tonin ja kielikurssityyppien kanssa etelässä sijaitsevalle järvelle, ja illalla on Kindl-Bühne Wuhlheidella Saksalaisen superbändin, Die Ärzten keikka. Aikamoista, viisi loppuunmyytyä iltaa 17000 hengen amfiteatterilla! Siihen ei pysty edes Eppu Normaali