Sain tänään pitkät hiukset markkinoilla Bangkokissa. Mulla oli viimeksi pitkät hiukset 15 vuotta sitten ollessani 12 vuotias. Pitkillä hiuksilla tarkoitan tässä tapauksessa hieman yli olkapäiden ulottuvaa hiusta en todellakaan puoleen selkään ulottuvaa. Nämä hiukset ovat mittakaavassani hyvin pitkät, koska hiukseni ovat olleet suurimman osan aikaa elämästäni korkeintaan leukapituiset. Hiukseni eivät ole menneet ponnarille ainakaan kymmeneen vuoteen. En näytä mielestäni kovinkaan erilaiselta pitkähiuksisena, koska hiusten asenne on sama. Hiusten asenne olisi varmasti hyvin erilainen jos kaikki olisi mun omaa hiusta.

Pitkät hiukset ovat mulle varmasti yhtä suuri muutos kuin ikänsä pitkähiuksiselle lyhyet hiukset. Olin kuitenkin päättänyt jo ennen matkaa, että täällä teetätän pidennykset. Tällä hetkellä olin muutokseen valmis. Mahdollisuus pitkiin hiuksiin olisi ollut jo aikaisemmin, olenhan kampaaja. Yhtä dramaattista on hiusten kasvaminen muutamassa tunnissa, kuin niiden lyhyeksi leikkaaminenkin. Tuntuu vaan siltä että sitä ei pidetä yhtä dramaattisena asiana kuin jos joku pitkähiuksinen leikkauttaa “kruununsa” lyhyeksi. Sitä saatetaan päivitellä argumentein, että “kuinka sä raaskit” ja “kyllä hiukset ovat naisen kruunu”. Hiustenleikkauttaja saattaa tuntea myös olonsa alstomaksi, kun hiusten paino ei enää tunnukaan harteilla eikä ole enää turvallista ponihäntää jota kosketella. Ei voi myöskään enää piiloutua hiustensa taakse.

Mulla on ollut aina lyhyet hiukset pitkälti käytännön helppouden ja asenteen vuoksi. Ne nyt vaan on jotenkin tuntuneet omalle jutulle. Lyhyet hiukset ovat heijastaneet tähän asti persoonallisuutani parhaiten, mutta tyyliä on syytä joskus vaihtaa. Hiusten paino todellakin tuntuu ja ne jopa hiukan kutittavat paljasta selkää. Ymmärrän ponnarin ylivoimaisuuden, koska pitkä piiska on todellakin tiellä. Nyt pitää totutella pitkien hiusten pesuun, hoitoon ja kuivaamiseen. Nyt pitää ostaa ponnareita, solkia ja pinnejä. Ammatillisista syistä tämä on mielenkiintoista pääsen näin lähemmäksi pitkähiuksisten naisten sielua. Opin myös uusia tapoja käsitellä hiuksia ja tapoja miten laittaa ne kivasti. Odotan todella melenkiinnolla sitä rakastunko pitkiin hiuksiini niinkuin monelle kanssasisarelleni on käynyt. Pidennykset ja tuuhennuksen koukuttaa, eikä omia hiuksiakaan enää raaski leikata. Ennen rakastin hiustenleikkaamisen jälkeistä kevyttä tunnetta, siksi leikkautin ne aina uudestaan.

Markkinoilla Bangkokissa oli hiustenpidennyksiin erikoistuneita pieniä liikkeitä. Liikkeiden ulkopuolella oli rivissä eripituisia-erivärisiä ja eripaksuisia ponihäntiä. Hiukset olivat todella kaunistelematta kimpuissa. Niistä näki tasaisen leikkausjäljen kun ponnari oli leikattu poikki. Suomessa hiukset on aina pakattu valmiisiin sinetteihin tai hiusnauhaan. Se ei näytä niin todelliselta vaikka se aitoa hiusta onkin. Joku köyhä nainen on myynyt hiuksensa tai uhrannut uskonnollisista syistä. Totaalinen hiustyylin vaihtaminen on täällä suosittua. Liikkeen muut asiakkaat olivat  lyhythiuksisia aasialaismimmejä joilla hiukset kasvoivat hetkessä yli puolenselän.

Istuin tuoliin ja hiusta alettiin kiinnittää. Hiuskimpusta leikattiin pieniä osioita. Osioit laitettiin niille suunniteltuun organisaattoriin, jotta ne olisi helppo kiinnittää. Organisaattori oli tehty muovista ja siinä oli pieniä koloja hiustupsuja varten. Hiustupsuun laitettiin ensin kuumaliimaa liimapyssystä ja sen jälkeen painettiin litteäksi suoristusraudalla ja pyöritettiin sinetiksi omaan hiustupsuun. Kampaajani ei puhunut juurikaan englantia ja päätin muutenkin olla kyselemättä ja puuttumatta asiaan. Hän ilmiselvästi tiesi mitä teki. Rouva oli todella helläkätinen taitava ja nopea. Hiusten määrä vaan alkoi hieman hirvittämään. Sinettiä tuli kerros keroksen perään. Hiukset alkoivat jo tuntua painavilta ja ajattelin, että ehkä vähempikin jo riittäisi. Pidin kuitenkin suuni kiinni, koska luotin lopputuloksen olevan hyvä. Hintaankaan ei tainnut hiusten määrä enää vaikuttaa, kun olin jo ponnarini valinnut seinältä. Suomessahan hius on itsessään jo niin kallista, että sitä tyytyy jo vähän ohuempaankin lettiin.

Hiukset ovat kauniit, mutta melkoisen painavat. Voin vaan kuvitella kun pesen ne huomisen bodypumpin jälkeen kuinka painavat ne vettä valuvana ovat. Voin kuvitella kuinka hiostavat ne ovat kun treenaan ja kuinka korjaan ponnarini asentoa kesken treenin. Huomenna sen näkee kuinka kauan fööni laulaa, että saan uudet hiukseni kuivaksi. Kohta sen näkee rakastunko tukkaani enkä ikinä tyydy omaan ohueen hiirenhäntään vai saanko totaalisen hepulin tämän hiusmassan kanssa enkä ikinä enää halua pitkää ja paksua tukkaa.

Hiuslaatu on todella aasialainen piikkisuora ja jäykkä. Nukuin hiukset letillä eikä minkäänlaista lainetta syntynyt. Ehkä hiusten aasialaisuus tekeekin niistä coolit! Paikalliset eivät todellakaan ole konservatiivista väkeä. Täällä näkee paljon päräyttäviä hiustyylejä, lyhyitä ja lyhyitä pidennyksillä höystettyinä. Onneksi niitä kusenkeltaisia on näkynyt tosi vähän. Permanenttejakin väännetään, kun olen vakoillut kampamoitten ikkunoita. Saa muuten olla varmaan tosi vahvat aineet, että paikallinen tukka taipuu. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia aineita täällä käytetään. Wella ja Lorealia näkyy paljon, mutta niillä on varmaan oma Asian Edition. Suurin osa hiuksista on kuitenkin tummahkoja erilaisia ruskeansävyjä, Bobeja näkyy aika paljon sekä lyhyitä ja rikottuja malleja. Olen nähnyt myös sassoonmaista pottatyyliä singlatulla niskalla mimmeillä.

Ponnarini pamahti muuten poikki….Voi näitä Bangkokilaisia, kuinka kivalta ne näyttävät.