Ako pädärimummon kioskilla.

Vesi herahtaa kielelle. Lähtöön on enää 17 tuntia ja nyt voi tosissaan riemuita lähdöstä! Odotan uuden kodin lähimmän pad thai -kioskin mummon keitoksia sekä tietysti Olive Keeperin viskinhuuruisia iltoja. Puhumattakaan tuoreesta kalasta, ihanista curryista tai katukeittiöiden keitoista… Nami! Lentokoneen safkojen jälkeen maistuu varmasti jokin paikallinen mättö, joten vatsa murisee jo nyt!

Kohti Chiang Maita

Huh, countdown jämähti muutamaksi päiväksi ja kolme unta jäi toivomatta. Ne olisivat varmaankin olleet unia gekoista, yöjunista ja Maple Housesta jossa asumme Bangkokissa. Kämppäjutut ratkesivat hienosti, sillä Essi kävi neuvottelemassa meille hyvään hintaan kahden makuuhuoneen, kahden kylpyhuoneen, olohuone-keittiön sekä kahden parvekkeen asunnon kuudennen kerroksen valoisammalta puolelta.

Canon S90 (Pavel Tcholakovin kuva)

Poistimme myös uuden kameran matkaa ja tulevaisuutta varten. Tiukan seulan jälkeen valinta osui Canon Powershot S90 -kameraan joka yhdistää pokkarimaisen koon ja käsisäätömahdollisuudet suurehkoon kennoon. Toki 28mm laajakulma on könömpi kuin Panasonicin LX3:n 24mm mutta jotenkin epäilytti ostaa melkein pari vuotta vanha kamera. Myös pienempi koko ja 70 grammaa kevyempi paino painoivat vaakakupissa joten nyt sitten pelätään vaan LX4:n ilmestymistä Pokkarin lisäksi mukaan lähtee myös videokamera (Canon Legria HF200), jonka videoita nähdään toivottavasti myöhemmin tänne linkitettynä. Siihen se teknosekoilu sitten loppuukin (lukuunottamatta läppäreitä ja Nintendo DS:ää): laukku pysyy siis kevyenä!

Kamojen pakkaaminen etenee näppärästi ja pientä kevätsiivoustakin on ilmassa. Mukaan lähtee kauluspaitoja, parit shortsit ja aika minimimäärä vaatteita. Se mitä ei tullut mukaan löytyy varmaan Thaimaasta.

Ako ja renkaat Sametilla

Koska kevät on ollut gradun suhteen stressaavaa aikaa ja viimeiset viikot varsinaista vaakalentoa muiden juttujen ansiosta, odotan kirjojen pariin pääsemistä todella paljon. En löytänyt kovin chillaavaa rantakuvaa enkä edes kunnollista Mabple Housen uima-altaalla tunnelmoivaa otosta, mutta Akon ja renkaat löysin. Joka tapauksessa: pitkän loman suoma rento aikataulu kiinnostaa.

Bangkokin yö

Bangkok on huumaava ja ristiriitainen kokemus. Se on meluisa ja hiljainen, vilkas ja rauhallinen ja samanaikaisesti vehreä että savusumuinen. Sen valtavat tiet kuljettavat ihmisiä kaupungin halki jakaen liikenteen hiljalleen yhä pienempiin ja pienempiin sivukatuihin. Kaupungin ääreisverenkierron pikkukaduilla on hiljaista ja niiden varrella näkee paikallisten elämää. Odotan paljon näitä kaikkia elementtejä, ehkä eniten hiljaisuutta joka hämmentää ruuhka-ajan taksimatkojen jälkeen.

Matkamusiikiksi tähän kaupunkiin valitsen Oh No Onon Eggs -levyn, joka tuudittaa meidät uneen kun öitä on jäljellä enää seitsemän. Bändin eilinen keikka Kuudennen Linjan keikka oli todella hyvä, kiitos Jussi!

Paratiisisaari

Bangkokista pääsee kätevästi kesämökkihenkisiin tunnelmiin Ko Sametin saarelle. Noin kolmen tunnin matka taittuu näppärästi valtion linja-autoilla ja matka jatkuu lätäkön yli veneellä. Pienen kylän jälkeen vastaan tulee neljän euron kansallispuistomaksun keräävä vartiokoppi, jonka jälkeen olet pääkallopaikan läheisyydessä. Vakiorantana toimi ainakin viimeksi A Hua Khok, jonka liepeillä on useita halpoja (ja täten varsin askeettisia) bungaloweja.

Samettinen rantaviiva

Ko Sametin rannat ovat pääosin palmuttomia mutta hiekka on vitivalkoista. Tänne on pakko päästä aika pian, koska aurinko, lukeminen ja ranta kiinnostavat loman alussa varsin paljon!

Bangkok: kuumaa ja kosteaa

Bangkok on maailman kuumin pääkaupunki: keskilämpötila koko vuodelta on +32.7c! Käytännössä esimerkiksi Saudi Arabiassa on tätä korkeampi keskilämpötila mutta Bankokissa kuumuutta ryydittävä ilmankosteus on käytännössä jatkuvasti yli 90%. Se saa vaatteet liimautumaan kiinni ihoon. Ilmeisesti huhtikuussa alkaa jo ripottelemaan vettä – mutta vain saman verran kuin Suomessa lokakuussa.

Kuumuutta kyllä arvostaa mutta välillä se tuntuu melko turruttavalta ja jatkuva veden metsästäminen käy hermoille. Tämänvuotisen lumipeitteen sulamisen aikana on kuitenkin ihan kiva olla jossain muualla kuin Helsingissä!

Päätin toteuttaa pienen lähtölaskurin, jossa kertaan tulevan matkan suosikkiasioitani.

Halkaistu durian (Amani1306 / Flickr)

Lauantain ja sunnuntain välinen yö on varattu ihanasta, piikikkäästä hedelmästä uneksimiseen. Sen maku tuo mieleeni persimonin, ulkopinta terävämmän ananaksen ja tuoksu – no – mädän sipulin? Duriania saa välillä Suomestakin mutta se on silloin pakastettua. Matkasuunnitelmamme on sikäli huonosti tehty että Chantaburin durianfestivaalit jäävät väliin, koska palaamme ennen toukokuun puoliväliä… Kausi on kuitenkin alkamassa, joten kaduilla tulee aivan varmasti vastaan tuoretta duriania kaupittelevia kioskeja!

Joo, Glee on kai jo vähän menneen talven lumia tv-rintamalla mutta jostain takavasemmalta livahti taas tajuintaan Journeyn biisistä tehty coveri ja erityisesti sen alkuperäisesittäjän liveversio joka huokuu vuotta 1981 kutakuinkin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Liven voi tsekata tästä, kannattaa ehkä väihyä myös toinenkin versio niin voi pohtia miten erilainen versio tästä on tehty…

Flunssa pitää mut erossa Juden 30v synttäreistä, ärsyttävää! Hullusti onnea kuitenkin!

Vietän flunssaista sunnuntaita Anthony Bourdainin matkailuun ja ruokaan keskittyvän No Reservationsin parissa.Olen katsonut nyt ensimmäiset viisi jaksoa ensimmäistä kautta ja pidän sarjasta aika paljon. Vaikka kyse on aika kevyestä raapaisusta eri maihin, Anthonylla on hyvä ote ja usein varsin hauska tapa kertoa asioista. Youtubesta löytyneessä pätkässä pyöritään Uruguayssa, kannattaa väijyyä se!

Lentoon on enää 17 yötä. Toivottavasti suomalaisen lentoliikenteen kruununjalokivi ei ehdi kaatua ennen sitä – tai ennen paluulentoa…

Kävin Akon kanssa aiemmin viikolla avaamassa tämän vuoden Docpoint -dokumenttifestivaalit. Iris lähetti toissapäivänä viestin ja pyysi katsomaan Between Dreams -lyhytelokuvansa, joten siellä oltiin. Olin kuullut konseptista jo aiemmin mutta lopputulos oli silti yllättävä: rauhallista yökuvaa, nukkuvia ihmisiä ja hieno tunnelma. Koko elokuva oli tehty kolmen viikon Siperian läpi suuntautuneella junamatkalla – siis käsikirjoitettu, kuvattu ja leikattu valmiiksi. Myös musiikit toimivat joten koko paketti oli hienosti kasassa.

Illan pidempi dokkari oli Mohamed El Aboudin ohjaama Vasen vartaloon. Se oli koskettava ja toimiva tarina islaminuskoon kääntyneestä nyrkkeilijästä, Umarista, jonka alamäkeä ja toiveikasta asennetta seurataan läheltä. Suosittelen sen tsekkaamista televisiosta kun se vain jossain vaiheessa näytetään…

Docpoint jatkuu vielä tänään ja huomenna. Suosittelen leffailtaa kaikille joilla ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia!