Aamulla voi saada monenlaisia aistielämyksiä. Tänään hajumaailma koostuu ulkona poltettavista roskista, ja eilen äänimaton tarjosi pihalla ammuva lehmä. Kukon kiekuminen piristää – silloin kun sen kuulee ilmastointilaitteen hurinan taustalla. Kuvassa ollaan Petruksen kanssa eilisessä Family Barbeque -ravintolassa, jossa oli tappavan kuuma!

Ripsienpidennyksiä laitetaan myös markkinoilla. Kauppakeskuksissa geelataan varpaankynsiä, pistetään botoxia ja tatuoidaan silmänrajauksia. Paikalliset haluavat vaalentaa ihonväriänsä. Kosmetiikkaliikkeet ovat täynnä ihoa vaalentavia tuotteita. Vaalentava deodoranttikin löytyy miltei joka sarjasta. Täällä tuttu garnierin vartalovoidepurkkikin on ihoa vaalentava kun meillä se on ruskettava. Purkin kyljessä onkin väriasteikko tummasta vaaleampaan. Suojakerroin 50 kasvovoiteitakin löytyy monesta eri sarjasta. Paperi jolla poistetaan ihon kiiltoa kuuluu myös joka kioskin valikoimaan.

Vaatteista suosituimpia ovat superlyhyet farkkushortsit ja hameet. Shortsihaalareitakin löytyy, sekä pitkiä toppeja. Erilaisia printti t-paitoja ja toppejakin löytyy pilvinpimein. Vaatteet ovat lähes aina one size fits all. Toki alaosissa löytyy myös muita kokoja. Sovittelin esim. lyhyttä farkkuhametta kokoa xl se oli luokattoman lyhyt. Se oli mallia suoraputki, joten takapuolelle ja lantiolle ei jäänyt tilaa. Koko oli kyllä sopiva, mutta malli ei imarrellut kurvejani. Varteni pituus ei tuota ongelmaa, koska tässä kuumuudessa ei pitkille housuille ole sijaa. Viihdyn hyvin lyhyessä hameessa, mitä sitten jos se ulottuu paikallista polveen ja minua puoleenreiteen. Legginssit ja shortsit ovat mainiot hameen alla sekä vyötärö joustaa aina.

Täällä käytetään myös paljon mekkoja ja paitamekkoja. Printeissä näkyy ruutua ja kukkaa ihannniinkuin Gina Tricoossakin. En ole vielä sovittanut ruudullista paitamekkoa, mutta se tuskin sopisi joustamattoman kankaan vuoksi. Mekot eivät ole suurin rakkauteni, mutta täällä tyyli muuttuu. Se mikä näyttää täällä hyvälle ei todennäköisesti näytä hyvälle Helsingissä. Viimereissultakin tarttui mukaan neonkeltainen ylisuuri t-paita, jossa oli neonpinkkejä mikkihiirenpäitä…

Olen kiitellyt ruumiinrakennettani täällä, koska trikootopit yleensä sopivat. Ne ovat kokoa s/m . Jos olisin rintava niin topit ei varmaankaan mahtuisi päälle. En ole myöskään vielä treenannut liikaa, koska toppi ei istuisi jos hartiani olisivat piirunverran leveämmät tai haukkani vähänkin paksumpi. Toppeja löytyy kyllä myös paljon alaspäinlevenevää ja trendikkään kaapumaistamallia, joka on leveälantioisen länkkärin pelastus. Shortsihaalarit voin samantien unohtaa, koska selkäni on niin pitkä, että tarvitsen adidaksen uimapuvussakin koon 44. Kiiltäväpintaiset pyöräilyshortsit tulevat. Täällä niitä on mikro eli tankotanssipituudessa (aion mennä tunnille) ja melkein polvipituudessa. Malli on korkeavytäröinen. Tunsin itseni Carrie Bradshawsi, kun liihottelin kiiltävissä pyöräilyshortseissa, liehuvassa printtitopissa, vyölaukussa ja korkkareissa pitkin Siamia.

Kenkiä löytyy hyvin myös isojalkaiselle naiselle, siitä pitävät huolen ladyboyt. Jalat ja kädet ovatkin se mistä nämä sirot kaunottaret voidaan tunnistaa. Sovitin ihania naisten consseja, mutta niistä suurin koko 42 oli liian pieni. Onneksi perus unisexmallista mahtuu koko 40. Ostin parit ninjatossut (kangastossut hyvin ohuella kumipohjalla, jalkaan vedettävä matala tossu), oranssit ja mustat valkoisella karppiprintillä. Oranssit mustuivat yhdessä päivässä. Paras kenkä täällä on varpaita tuulettava malli.

Olen päättänyt myös hankkiutua eroon korvanvenytyskoruista. Olen kyllästynyt 8 millin läpeen keskellä korvanlehteä, koska se rajoittaa korvisten käytön pelkkiin plugeihin, tunneleihin ja spiraaleihin. Täällä niitäkin koruja on valtava valikoima. Olen käyttänyt tavallisia roikkuvia korviksia ja reikä korvassani kutistuu. Ehkä venytyksistä luopuminen on jotain aikuistumisriittiä, että voi vihdoinkin käyttää niitä rippikalevalaloita sukujuhlissa. Korvissani riippuvat tällä hetkellä muoviset vihreät pallot. Ostin myös suloiset pöllöt, mutta ne on nappimallia eli pitää vielä odottaa reikien kutistumista.

Pesin tänään hiukseni, se meni kivuttomasti. Kerastasen bain mirroir shampoo ja jätettävä hoito toimii myös aasialaiseen. Olen nauranut letilleni, koska se muistuttaa hieman hevonhäntää.

…Seikkailunnälkä ajaa nyt hiljentymisen ohi. Kymmenen puhumatonta päivää ehkä tekisi hyvää matkan budjetille, mutta päätin että lähden mielummin Ko Changille. Saa nähdä oliko virhe Kuvana Siamin monitasoinen neliö.

Sain tänään pitkät hiukset markkinoilla Bangkokissa. Mulla oli viimeksi pitkät hiukset 15 vuotta sitten ollessani 12 vuotias. Pitkillä hiuksilla tarkoitan tässä tapauksessa hieman yli olkapäiden ulottuvaa hiusta en todellakaan puoleen selkään ulottuvaa. Nämä hiukset ovat mittakaavassani hyvin pitkät, koska hiukseni ovat olleet suurimman osan aikaa elämästäni korkeintaan leukapituiset. Hiukseni eivät ole menneet ponnarille ainakaan kymmeneen vuoteen. En näytä mielestäni kovinkaan erilaiselta pitkähiuksisena, koska hiusten asenne on sama. Hiusten asenne olisi varmasti hyvin erilainen jos kaikki olisi mun omaa hiusta.

Pitkät hiukset ovat mulle varmasti yhtä suuri muutos kuin ikänsä pitkähiuksiselle lyhyet hiukset. Olin kuitenkin päättänyt jo ennen matkaa, että täällä teetätän pidennykset. Tällä hetkellä olin muutokseen valmis. Mahdollisuus pitkiin hiuksiin olisi ollut jo aikaisemmin, olenhan kampaaja. Yhtä dramaattista on hiusten kasvaminen muutamassa tunnissa, kuin niiden lyhyeksi leikkaaminenkin. Tuntuu vaan siltä että sitä ei pidetä yhtä dramaattisena asiana kuin jos joku pitkähiuksinen leikkauttaa “kruununsa” lyhyeksi. Sitä saatetaan päivitellä argumentein, että “kuinka sä raaskit” ja “kyllä hiukset ovat naisen kruunu”. Hiustenleikkauttaja saattaa tuntea myös olonsa alstomaksi, kun hiusten paino ei enää tunnukaan harteilla eikä ole enää turvallista ponihäntää jota kosketella. Ei voi myöskään enää piiloutua hiustensa taakse.

Mulla on ollut aina lyhyet hiukset pitkälti käytännön helppouden ja asenteen vuoksi. Ne nyt vaan on jotenkin tuntuneet omalle jutulle. Lyhyet hiukset ovat heijastaneet tähän asti persoonallisuutani parhaiten, mutta tyyliä on syytä joskus vaihtaa. Hiusten paino todellakin tuntuu ja ne jopa hiukan kutittavat paljasta selkää. Ymmärrän ponnarin ylivoimaisuuden, koska pitkä piiska on todellakin tiellä. Nyt pitää totutella pitkien hiusten pesuun, hoitoon ja kuivaamiseen. Nyt pitää ostaa ponnareita, solkia ja pinnejä. Ammatillisista syistä tämä on mielenkiintoista pääsen näin lähemmäksi pitkähiuksisten naisten sielua. Opin myös uusia tapoja käsitellä hiuksia ja tapoja miten laittaa ne kivasti. Odotan todella melenkiinnolla sitä rakastunko pitkiin hiuksiini niinkuin monelle kanssasisarelleni on käynyt. Pidennykset ja tuuhennuksen koukuttaa, eikä omia hiuksiakaan enää raaski leikata. Ennen rakastin hiustenleikkaamisen jälkeistä kevyttä tunnetta, siksi leikkautin ne aina uudestaan.

Markkinoilla Bangkokissa oli hiustenpidennyksiin erikoistuneita pieniä liikkeitä. Liikkeiden ulkopuolella oli rivissä eripituisia-erivärisiä ja eripaksuisia ponihäntiä. Hiukset olivat todella kaunistelematta kimpuissa. Niistä näki tasaisen leikkausjäljen kun ponnari oli leikattu poikki. Suomessa hiukset on aina pakattu valmiisiin sinetteihin tai hiusnauhaan. Se ei näytä niin todelliselta vaikka se aitoa hiusta onkin. Joku köyhä nainen on myynyt hiuksensa tai uhrannut uskonnollisista syistä. Totaalinen hiustyylin vaihtaminen on täällä suosittua. Liikkeen muut asiakkaat olivat  lyhythiuksisia aasialaismimmejä joilla hiukset kasvoivat hetkessä yli puolenselän.

Istuin tuoliin ja hiusta alettiin kiinnittää. Hiuskimpusta leikattiin pieniä osioita. Osioit laitettiin niille suunniteltuun organisaattoriin, jotta ne olisi helppo kiinnittää. Organisaattori oli tehty muovista ja siinä oli pieniä koloja hiustupsuja varten. Hiustupsuun laitettiin ensin kuumaliimaa liimapyssystä ja sen jälkeen painettiin litteäksi suoristusraudalla ja pyöritettiin sinetiksi omaan hiustupsuun. Kampaajani ei puhunut juurikaan englantia ja päätin muutenkin olla kyselemättä ja puuttumatta asiaan. Hän ilmiselvästi tiesi mitä teki. Rouva oli todella helläkätinen taitava ja nopea. Hiusten määrä vaan alkoi hieman hirvittämään. Sinettiä tuli kerros keroksen perään. Hiukset alkoivat jo tuntua painavilta ja ajattelin, että ehkä vähempikin jo riittäisi. Pidin kuitenkin suuni kiinni, koska luotin lopputuloksen olevan hyvä. Hintaankaan ei tainnut hiusten määrä enää vaikuttaa, kun olin jo ponnarini valinnut seinältä. Suomessahan hius on itsessään jo niin kallista, että sitä tyytyy jo vähän ohuempaankin lettiin.

Hiukset ovat kauniit, mutta melkoisen painavat. Voin vaan kuvitella kun pesen ne huomisen bodypumpin jälkeen kuinka painavat ne vettä valuvana ovat. Voin kuvitella kuinka hiostavat ne ovat kun treenaan ja kuinka korjaan ponnarini asentoa kesken treenin. Huomenna sen näkee kuinka kauan fööni laulaa, että saan uudet hiukseni kuivaksi. Kohta sen näkee rakastunko tukkaani enkä ikinä tyydy omaan ohueen hiirenhäntään vai saanko totaalisen hepulin tämän hiusmassan kanssa enkä ikinä enää halua pitkää ja paksua tukkaa.

Hiuslaatu on todella aasialainen piikkisuora ja jäykkä. Nukuin hiukset letillä eikä minkäänlaista lainetta syntynyt. Ehkä hiusten aasialaisuus tekeekin niistä coolit! Paikalliset eivät todellakaan ole konservatiivista väkeä. Täällä näkee paljon päräyttäviä hiustyylejä, lyhyitä ja lyhyitä pidennyksillä höystettyinä. Onneksi niitä kusenkeltaisia on näkynyt tosi vähän. Permanenttejakin väännetään, kun olen vakoillut kampamoitten ikkunoita. Saa muuten olla varmaan tosi vahvat aineet, että paikallinen tukka taipuu. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia aineita täällä käytetään. Wella ja Lorealia näkyy paljon, mutta niillä on varmaan oma Asian Edition. Suurin osa hiuksista on kuitenkin tummahkoja erilaisia ruskeansävyjä, Bobeja näkyy aika paljon sekä lyhyitä ja rikottuja malleja. Olen nähnyt myös sassoonmaista pottatyyliä singlatulla niskalla mimmeillä.

Ponnarini pamahti muuten poikki….Voi näitä Bangkokilaisia, kuinka kivalta ne näyttävät.

Hmm. Lauantai-ilta meni perinteisellä tyylillä, siis epävarmuustekijöiden vaikuttaessa. Lähdimme seitsemän pintaan marssimaan lähiravintola Olive Keeperiä kohti, jossa tapaisimme Leenan ja jatkaisimme dubsteppailemaan RCA:lle. Sitten alkoivat mutkat jotka johtivat meidät lopulta pelaamaan biljardia Soi 22:lle.

Ensinnäkin: Leena ei tullutkaan Olive Keeperiin. Toiseksi: Olive Keeper oli kiinni koska siellä juhlittiin oikein tosissaan jonkun synttäreitä. Kolmas muutos illan lähtökohtiin tuli kun Helena päätti jäädä kotinurkille. Niinpä nappasimme taksin ja lähdimme Sukhumvit Soi 22:lle, jossa sijaitsi ihana Balee Laos! Aloitimme pitkän kaavan illan tilaamalla pullon viskiä, kokista, sodaa ja reippaasti ruokaa. Kaikki tilatut annokset olivat herkullisia: lehteen käärittävä kalasalaatti, friteerattu tofu, kalatahna, kanakeitto, paistetut sammakot… Nami! Palvelukin oli mahtavaa – suosittelen mestaa! Ilta jatkui lyhyen taksimatkan jälkeen Soi 22:n biljardibaarissa ja päättyi baarien sulkemisajan nurkilla.

Auringonlasku parvekkeelta

Suunnitelma: Olive Keeperiin syömään, sitten 808-klubille Dubway -dubstepiltaan… Huomenna enemmän kuluneista päivistä mutta kuvia voi väijyä joko Flickrissä tai Picasassa.

Aamu alkaa 11 tunnin unien jälkeen aika mukavasti. Pulikointi on suoritettu (vesi: lämmintä), pikakahvit heitetty kiduksiin (kahvi: perusnescafelaatua) ja nyt nautin tuoretta duriania sekä passionhedelmiä aamiaiseksi. Suomen matsista katsottiin kaksi viimeistä erää True Visionsilta. Kohta lounastetaan jossain lähellä, sitten jotain tuntematonta ohjelmaa Ronin kanssa, sillä Essi suuntaa taas yliopistolle.

Eilinen ilta oli väsynyt mutta mainio. Auringonlaskun aikaan menimme katolle juomaan tölkilliset Singhaa (automaatissa ei ollut muuta). Kattopuutarhassa oli lähes ruuhkaa eikä aluksi löytynyt edes istuinpaikkoja. Pistin S90:n yökuvausmahdollisuudet koetukselle, ja lopputulos näkyy yllä. Hyvää laatua, mutta vaatii toki kameran tukemisen yli kolmen sekuntin ajaksi.

Myöhemmin illallistimme Helenan kanssa Narathiwasin toisella puolella sijaitsevassa Sortrelissa. Ravintola tarjosi perushyviä ruokia vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, ja taiteilimme pöydällä lojuneilla liiduilla paperopöytäliinat uuteen uskoon. Kotona aloitimme kasaamaan 1000 palan lohikäärmepalapelia jonka reunat valmistuivat aika hätäisesti!

Intian yläpuolella alkaa näkyä pieniä, valaistuja kyliä. Kun koneen käytävävalot sammutetaan voi ikkunapaikalta ihastella tähtiä. Ainakin muutaman kerran näin siiven alla nököttävän Rolls Roycen moottorin valaistuna, joten ikkunasta tuijottaminen oli ihan antoisaa kun uni ei tullut silmään.

Muutakin katsottavaa oli, sillä Finnairin uuden Airbus A340-300:n mediapiste oli aika kiva. Se näytti pyörivän Linuxin päällä ja kaatui käytössäni vain kerran Elokuvavalikoima oli mielenkiintoinen: The Informant! ja Haarautuvan rakkauden talo kiinnostivat. Televisiosarjoissakin olisi ollut esimerkiksi Life on Mars mutta katsoin pari jaksoa Family Guyta. Pelit sensijaan olivat aika aneemisia, sillä mielessä siintää edelleen Malaysian Airlinesin lennon puzzlet.

Loppupeleissä tuli nukuttua ehkä puolitoista tuntia, joten seuraavat pari päivää menevät uuteen aikavyöhykkeeseen totutellessa. Näin aamutuimaan on myös kova nälkä, sillä yakinikunauta, jota tarjottiin illalliseksi, ei ollut kovin kummoista. Taksi kentältä kotiin kesti noin tunnin (40km) mutta kuski oli chilli eikä ollut kovin jännittävää.

Näkemiin!

Helou Essi ja Roni, nähdään matkamme ensimmäisen yön jälkeen Bangkokin aamussa. Ylläoleva kuva on otettu Airport Taxissa ja pääkaupunkiseutu on melkoisen lumimyräkän kourissa (siksi teatraalinen mustavalkoisuus). Miinus kuusi astetta vaihtuu 14 tunnin päästä yli kolmeenkymmeneen plussaan eikä harmita yhtään. Kotikin jäi käsittämättömän siistiksi, vain matkatavaroiden määrä ja laatu jäi vähän arveluttamaan. Kahden ja puolen kuukauden matkalle tarvitsee melko erilaiset vermeet kuin kuukaudeksi, koska esimerkiksi liikunnan mahdollistavat sisäpelikengät on pakko raijata mukaan. California Wow Experience -sali taitaa olla meidän liikuntapaikkavalintamme, mutta ensin rentoudutaan vähän.

Hyvästi Helsinki, nähdään taas kun aurinko paistaa aavistuksen korkeammalta!

Ako pädärimummon kioskilla.

Vesi herahtaa kielelle. Lähtöön on enää 17 tuntia ja nyt voi tosissaan riemuita lähdöstä! Odotan uuden kodin lähimmän pad thai -kioskin mummon keitoksia sekä tietysti Olive Keeperin viskinhuuruisia iltoja. Puhumattakaan tuoreesta kalasta, ihanista curryista tai katukeittiöiden keitoista… Nami! Lentokoneen safkojen jälkeen maistuu varmasti jokin paikallinen mättö, joten vatsa murisee jo nyt!