Squashtreenit jakautuvat kutakuinkin kolmeen eri osaan: pelitreeniin sekä pareittain ja yksin tehtäviin tekniikkaharjoituksiin. Pelaaminen on monella tavalla kaikkein helpoin treenimuoto mutta ärsyttävät tekniikkaharjoitukset tuntuvat tällä hetkellä vievän peliä kaikkein vauhdikkaimmin eteenpäin. Olin tänään yhdeksästä kymmeneen lyömässä yksin palloa yliopiston hallintorakennuksella. Tarkoituksena oli kehittää sekä rystylinjalyötejä että yleistä pallo-silmä -koordinaatiota ja tuntui onnistuvan ihan hyvin.
Jättimäinen kiitos Lauri P:lle joka opetti mulle kaiken mitä tiedän tekniikkaharjoittelusta. Seuraavaksi pitäisi vielä ottaa mukaan kuntosali ja valmentaja… Yllä on lyhyt video aamusta, Ipod Nano rokkaa muunmuassa videokamerana!
Pohdin tässä vähän ohjelmistotuotantoprojektia ja Scrumia, kaikkea yhdessä. Oli vähän raskas viikko ryhmällä: kritiikkiä tuli sekä asiakkaalta että myös välidemon yleisöltä. Analysoin sitä näin jälkikäteen, sillä kriisipalaveri meni jo. Toivottavasti ryhmän motivointi vielä onnistuu, sillä mitään isompia ongelmia ei kuitenkaan ole – vain hienosäätöä! Niin joo, tämä uusi teema (P2) näyttää mahdollistavan kaikenlaisia mahdollisuuksia tähän kirjoittamiseen.
Ympyrä sulkeutuu. Menen tänään valvomaan pääsykoetta ja toisaalta samaan aikaan kirjoitan gradua ja olen valmistumassa vuoden lopulla. Tuntuu hyvältä, tänään pitäisi saada sen jälkeen vielä muutama tunti ranskalaisia viivoja aikaiseksi gradun runkoon. Eilen sain tarkistettua loput tentit ja niiden suurin ongelma oli tiedon puutteen lisäksi myös vastaustekniikka. Ei esseevastauksiin voi listata asioita ranskalaisin viivoin!
Prefab Sprout on soinut mulla nyt pari päivää enemmän tai vähemmän nonstoppina. Toimii. Pitää keskittyä enemmän tähän genreen, joten jos jotain tulee mieleen niin heitelkää nimiä ilmaan!
Nyt liikenteeseen. Sain Laurilta viestin että kiroilemamme bussipysäkki on siivottu oksennuksesta. Hienoa. HKL:n palautepään vastaus sensijaan oli “se on sinun ongelmasi” -tasoa eikä jättänyt kovin hyvää makua suuhun.
Nyt on melko siistejä juttuja kellumassa tässä ympärilläni:
Sain eilen suitsutusta duunikuvioista. Mun suunnittelema käyttöliittymä on otettu riemulla vastaan asiakkaiden keskuudessa! Lisää osaamista tarvitaan joten keväällä pitää säätää vähän aikaa tuollekin hommalle.
Kandista tuli “vahva femma” eli hyvin meni sekin.
Mulla on vapaat kädet gradun aiheeseen. Nyt pitää etsiä oikea kohde.
Vaikka palautus olisi vasta huomenna, paiskoin viikonlopun ja eilisen kevyen flunssaisena niin raskaasti töitä, että sain ohjelmistoarkkitehtuurien harjoitustyön (aiheena Apache Struts) palautettua jo tänään aamulla! Harvinainen tapaus, usein nämä menevät viimeisten parin tunnin sisälle… Kandikin on nyt palautettuna ja kypsyysnäyte tehtynä, joten loma alkoi tänään. Sitten on taas aika tapella friikkuproggiksien kanssa oikein tosissaan.
Saan laitokselta lainaan Asus eee 900 -miniläppärin! Sensijaan näyttää siltä että en saa gradustipendiä ainakaan niiden kuukausien ajalle kun opetan laskareita. Pitää sitten anoa kesän ajaksi niin saa silloin jotain rahaa.
Eilen törmäsin Antin kautta Spotify -nimiseen nettiradioon joka on nerokas: puolitoista miljoonaa biisiä striimattavana valinnan mukaan, vaikkapa nyt uusin The Killers tai Millencolinin Home From Home. Maksoin äsken kannatusmielessä 10e kuukauden parempien ihmisten tunnuksesta, jonka avulla voin sillointällöin kutsua uusia kavereita tutustumaan ilmaiseen, mainoksia sisältävään palveluun. Äänenlaatu on varsin hyvä mutta ihan kaikkea mielenkiintoista (Offspring, Bad Religion, jotkut jättibändit) tuolta ei löydy. Teknoa sensijaan on kivasti, aamu alkoi Villaloboksen tahtiin
Boh. Nyt lepäämään. Veto pois ja vähän lämpöäkin. Huomenna pitää mennä käymään veneellä heti aamusta, se tarvitsee paremman peittelyn joulupyhien kunniaksi. Yllä komeilee kuva about värien mukaan järjestetystä levyhyllystäni. Nyt se on paremmin toteutettuna, kun saan sen valmiiksi, pistän uuden kuvan!
Aamu sarastaa. Kelailin et ois hienoa jos jouluna näyttäis tolta yllä olevalta kuvalta. Kävin jo hammaslääkärissä (okei kokemus) ja nyt istun jo Physicumin kahvilassa. Aion hakea miniläppäriä koululta, niitä oli tullut 150 lisää. En tiedä et millä mahdollisuuksilla sen saa mut vikat pari vuotta (joita tarkastellaan) oon tehnyt aika huolellisesti opintoja! 17.12. on seuraava deadline, tai oikeastaan perjantaina kun kandi palautetaan. Hyvä minä. Vielä pitää selvittää milloin saan ihan oikeasti kandin paperit ja miltä gradut sun muut maisteripuolen jutut näyttävät. Pitäis näyttää semihyvältä!
Nyt kahvi ja joulupulla naamariin Hugo Capablancan remiksin soidessa ja sitten tehokkaasti kahdeksi tunniksi kirjastoon. Sitten katsomaan pienokaista lastenklinikalle! Hai!
Nyt voin taputella itseäni molemmille olkapäille hyvän suorituksen ansiosta: läpäisin perjantaina minua kauan piinanneen laskennan mallit -kurssin! Kandista siis puuttuu enää kanditutkielma jonka saan toivottavasti tehtyä syksyllä. Vaihtovuosi tuntuu olevan opiskelujen kannalta varsin palkitsevaa aikaa, ja kotiin tuomisina onkin noin 40 opintoviikkoa ihan fiksuja kursseja!
Tiistaina on viimeinen tentti, johon yritän nyt pienessä flunssassa (joka on jatkunut jo viikon) lukea. Illalla mennään syömään vietnamilaista ruokaa Laurin ja Petran kanssa. Kivaa kun on vieraita – taas
Huh, huomasin juuri että heinä- ja elokuulta ei tulekaan opintotukea joten olen tällä hetkellä pahoissa budjettivajareissa. Nostaminen ei tunnu mahdolliselta, sillä muuten opintotuet loppuvat jo maaliskuussa 2009. Toiveena olisi, että toukokuulle asti voisi nostaa hieman rahaa jotta voisi viimein siirtyä kirjoittamaan gradua tai jatkaa sitä kesän yli. Katsotaan mitä tapahtuu…
Videossa meksikolainen frendimme Poncho laulaa White Trashin livekaraokessa Queens of the Stone Agea – ja voitti kyseisen rundin! Berliinissä on juuri nyt aivan liian kiire. Olen nähtävästi kirjoittanut viimeksi kolme viikkoa sitten, ei hyvä. Tänään on laskennan mallien tentti (TheGI2), ensi viikolla otinen mokoma samasta mutta suullisena ja sitten vielä 29.7. viimeinen, käytettävyydestä. Harmittava suma lopussa, mutta näin tämä toimii Saksassa. Paluu lähestyy uhkaavasti, iik!
Enpä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa viime viikkoina (tai kuukausina). Liikaa koulua, piste. En tiedä miten päädyin taas tekemään näin suuren määrän kursseja (18 opintoviikkoa), mutta tässä ollaan ja mennään kohti suurempaa hätää. Ainakin tulee pullea säkillinen pisteitä kotiyliopistolle vietäväksi, eli mahdollisesti jopa 40 opintoviikkoa! Nyt on luvassa seuraavanlainen, tarkasti valittu koostumus kursseja:
Laskennan mallit (4ov)
Seminaari (Advanced Topics in HCI) (2ov)
Usability Engineering (4ov)
Ambient Assisted Living 2, robotti + tieteellinen paperi (6ov)
Telekomin teknologiabisnesideakurssi (2ov)
Huh. Sellaisia sitten. Onneksi kaikki muut paitsi ensimmäinen ovat kivoja.
Eilen meinasi seinät kaatua päälle kun pakastelokeron sulattamisen yhteydessä lokero meni rikki – ja samalla koko jääkaappi. Grr. Joku aiempi tunari oli täyttänyt pakastelokeron styroksinpaloilla, teipannut oven kiinni styroksinpalasella ja ilmoittanut ettei kyseistä värkkiä tarvitse enää käyttää. Homma toimi juurikin edellämainitulla tavalla, kunnes toissapäivänä pakastelokerosta tihkuva vesi alkoi ihmetyttämään. Tarkempi tutkimus paljasti lokeron olevan täynnä jäätä, lokeron yläosan olevan vielä raskaammin jäätynyt ja vääntäneen koko lokeron irti ruuveineen päivineen muoviosista. Itse lokero oli tietysti aivan jengoilla, koska Jään Murskaavaa Voimaa(TM) ei voi noin vain nollata styroksilla ja kauniilla ajatuksilla. Nyt on edessä jokin seuraavista vaihtoehdoista:
Rikkinäisen jääkaapin korjaus. Kyseessä on vanha ruoska jossa ei ole enää pakastelokeron ovea eikä kunnolla kiinnitettävissä olevaa lokeroakaan. Voi tulla kalliiksi mutta on myös jossain määrin ekologista.
Käytetyn ostaminen. Viidelläkympillä saa jo jotain, mutta auto täytyy vuokrata myös. Lisäksi vanha pa_ka pitää kärrätä yön pikkutunteina naapurikortteliin kadulle.
Uuden halvan ostaminen. Hinta tippuu kolmen kuukauden aikana jonkin verran, mutta saapa ainakin kiiltelevän ja hienon A-energialuokkaan kuuluvan vekottimen! 170e taitaa olla halvin jääkaappi Saturnissa.
Käytetyn ostaminen jostain liikkeestä. Ehkä hyvä idea. Sinne voisi saada vietyä tämän ritsankin.
Että näin. Eilen vietettiin iltaa Club der Visionäressä. Täällä on täysi kesä päällä: 29 astetta luvattu tälle päivälle, ja muutama edellinen on menty myös kolmenkympin hujakoilla. Yölläkin on noin 20 astetta, joten terassilla on mukava istua vielä yömyöhään. Juuso ja Sohvi ovat täällä myös, ja niiden kanssa on tullut hengailtua edelliset illat. Ollaan myös nähty Akon kielikurssikaveria, Mexico Citystä kotoisin olevaa Ponchoa joka on huippumukava ja puhuu erinomaista englantia. Uusia kontakteja = luksusta.
Nyt jatkan tenttiin pänttäämistä, siitä on pakko päästä läpi. Ako lähti Tonin ja kielikurssityyppien kanssa etelässä sijaitsevalle järvelle, ja illalla on Kindl-Bühne Wuhlheidella Saksalaisen superbändin, Die Ärzten keikka. Aikamoista, viisi loppuunmyytyä iltaa 17000 hengen amfiteatterilla! Siihen ei pysty edes Eppu Normaali
Mahtavaa! Luennoitsija, Uwe Nestmann, aloitti luennon soittamalla Mission: Impossible -teemaa ja näyttämällä jotain fotaroitua kuvaa joka ilmeisestikin motivoi vaikeaan kurssiin. Seuraava biisi on joku akustinen biisi missä lauletaan “yes we can, yes we can”. Pöydällä loistaa 12″ Powerbook ja muutenkin tuntuu että ote on oikea. Voi kun kurssi menisi nyt läpi ja kelpaisi vielä omalle yliopistollenikin korvaamaan samaisen kurssin. Uskoisin että sisältö on täsmälleen sama – ja harjoituksia on myös paaaljon!
