Squashtreenit jakautuvat kutakuinkin kolmeen eri osaan: pelitreeniin sekä pareittain ja yksin tehtäviin tekniikkaharjoituksiin. Pelaaminen on monella tavalla kaikkein helpoin treenimuoto mutta ärsyttävät tekniikkaharjoitukset tuntuvat tällä hetkellä vievän peliä kaikkein vauhdikkaimmin eteenpäin. Olin tänään yhdeksästä kymmeneen lyömässä yksin palloa yliopiston hallintorakennuksella. Tarkoituksena oli kehittää sekä rystylinjalyötejä että yleistä pallo-silmä -koordinaatiota ja tuntui onnistuvan ihan hyvin.
Jättimäinen kiitos Lauri P:lle joka opetti mulle kaiken mitä tiedän tekniikkaharjoittelusta. Seuraavaksi pitäisi vielä ottaa mukaan kuntosali ja valmentaja… Yllä on lyhyt video aamusta, Ipod Nano rokkaa muunmuassa videokamerana!
Ruotsalainen Bloglovin on siskoni suosittelema aggregaatori blogien seuraamiseen. Ajattelin antaa sille mahdollisuuden koska jotenkin Google Reader kyllästyttää. Luulen että on sekä hyvä että huono asia että Bloglovin näyttää miltä stalkkauslistalla olevat blogit näyttävät. Jos kyllästyn niin palaan taas tuikitavalliseen, lähes virastomaisuutta henkivään Readeriin. Onko lukijoilla mielenkiintoisia tapoja seurata tätäkin blogia? Kertokaa niistä minulle kommenteissa!
Ako kävi eilen viimein tekemässä hankinnan josta olemme puhuneet/haaveilleet vuosia: kirkasvalolaitteen! Stockmannilta löytyi kotimaisen Innosolin Mesa 110 -malli joka on yksinkertaisesti muotoiltu ja jököttää nyt tuossa pöydän kulmalla. Nyt pitää vielä löttää oikea tapa kaamoksen taittamiseen, sillä tiedämme aiheesta kovin vähän: pitääkö valoa alkaa jo nyt luukuttamaan aamuisin; miten kauan valossa pitää olla – ja niin edelleen. Pimeys ei sinänsä aiheuta kovin suuria mielen mullistuksia mutta ehkä se harmittaa vähemmän kun aamuisin saa aimo annoksen valoa.
The Hutin sunnuntaitarjoukset tulivat taas siinä määrin puun takaa että oli “pakko” poistaa Niken takki alkusyksyn viimaa varten. Takki on varsin keltainen ja muistelen hypistelleeni samanlaista Berliinissä joskus kesällä. The Hutin 40% alennuksen jälkeen rotsi maksoi 34 puntaa kotiinkuljetuksineen joten se sopi jopa matkalle säästävän opiskelijan budjettiin. Mitähän sieltä löytyy ensi viikolla?
Tänään alkaa saksankurssi jolle ilmoittauduin lähinnä virkistääkseni kielitaitoa mutta en niinkään saadakseni opintopisteitä. Hauskaa päästä taas kielikeskukselle!
Noniin, julistan kesän ainoan festariviikonloppuni alkaneeksi! Flow 2009 starttasi eilen hienosti saksalaisen elektronisen musiikin legendan, Kraftwerkin esiintymisellä Suvilahden tunnelmallisessa voimalamiljöössä. Nelikon edellinen keikka jäi väliin osittain Jäähallia syytellen, sillä se on yksi ankeimmista keikkapaikoista joita tiedän. Nyt tuli tilaisuus paikata hienon shown missaaminen, joten mitä nyt sitten jäi käteen?
No, hyvä mieli ainakin. Upeasti toteutetettu visuaalinen puoli, loistavat biisit ja paras festariäänentoisto, jota olen koskaan kuullut, ansaitsevat täydet pisteet. Sensijaan keikka itsessään oli aika tylsä ja laskelmoidun robottimainen, mutta sehän onkin Kraftwerkin juttu. Neljästä jäbästä kolmelle riitti potikoiden vääntelyä ja neljäs (videoteknikko) näytti olevan täysin paikoilleen jähmettynyt. Ralf Hütterin vokaalit olivat tietysti varsin pysäyttäviä: TRANS-EUROPE-EXPRESS! Joka tapauksessa hieno ilta, jossa oli mukava törmäillä ystäviin!
Tänään Flow jatkuu jättimäisellä musakattauksella jonne suuntaan jo viideltä katsomaan The Terror Pigeon Dance Revoltia. Illan kohokohdat tulevat näillä näkymin olemaan Vampire Weekend, Scuba, Ladyhawke, Andreas Tilliander ja Mika Vainio.
Loma kuluu mielettömällä vauhdilla, nyt ollaan jo puolessa välissä. Hyvin on mennyt ja ollaan lähinnä nautittu ravintoloista, kahvilosita ja baareista muttei vielä olla päästy kuin kerran klubille. Tänään mennään varmaankin NBI:lle tsekkaamaan DJ Hell, tai sitten jonnekin aivan muualle. Ehdittiin myös kihlautumaan pari päivää sitten
Opettelen kevyttä dokumentointirytmiä joka sisältää videoklippejä ja stillejä. Kuvaan kaiken tällä kertaa videokameralla, koska tämä Canonin HF200 osaa näppärästi molemmat. Valokuvien laatukin tuntuisi olevan yllättävän hyvä, vaikka kenno onkin aika pieni.
Mutta mutta. Ulkona on aurinkoista ja katoamme Kreuzbergin puistoihin NYT. Nähdään!
Oon saanut jotain ostettuakin ja kirkkailla väreillä mennään. Nyt puistoon, ulkona on +25c ja sadetta luvassa. Lauri ja Petra tulevat kohta, sitten ruokaa!
Tillin synttärit olivat jättimenestys: viiksi/partateeman bileet ja mahtavat tarjoilut ei vaan voinut mennä vikaan. Oli kivaa nähdä Till, Eliza, Dirk ja muutama muu tuttu ja höpistä kunnolla. Torstaiksi tuli kutsu Dirkin ääntä tuottavan pöydän julkkareihin ja sinne pitäisi sitten oikeastaan mennä 3/4 Kujeen voimin.
Muutenkin eilinen meni tosi mukavasti: nukuttiin myöhään, syötiin libanonilaista buffettia Salsabilissa “aamiaiseksi” ja sitten suunnattiin Fhainiin tapaamaan Carolineä.
Fargossa oli maittavaa punaista olutta ja aurinkoa, siis kaikkea mitä voi toivoa. Lime-kookossuklaakakku oli mahtavaa ja oli kivaa nähdä Caroline joka on asunut jo melkein 1,5 vuotta täällä. Friedrichshainissa mikään ei oikein ollut muuttunut mutta edelleen se oli vähän liian täynnä ihmisiä viikonloppupävänä.
Tänään oon nautiskellut lämpimästä kesäpäivästä Kimmon kanssa. Tosi mukavaa kun ollaan aiemminkin vietetty täällä sekä joutilaita että työntäyteisiä päiviä, de ja vu! Talsittiin lähimmältä pankilta (sain suljettua tilin) kohti Hackesher Marktia, päädyttiin Ruderclubille juomaan oluet ja sieltä Oranienburgerstrasselle Mirchin coctaileille. Hyvä työjärjestys! Sain myös ostettua Hugon levy-yhtiön uuden vinyylin jossa on Andreasin tekemät kannet. Toimii.
Seuraavaksi on edessä Matin ja Samulin tapaaminen jossain nurkilla, todennäköisesti Jannowitzbrückellä. Sitten Ako, ruokaa ja muutama hyvänmakuinen olut! Ciao! Ainiin, tsekatkaa vitsinä teaseri videosta!
Oli kyllä taas melkoiset bileet! Ne loppuivat meidän osaltamme aika aikaisin, eli tultiin neljäksi kotiin. Polvi vihoitteli ja alkioi väsyttämään joten oon ihan tyytyväinen saavutukseen. DJ:t tarjosivat taas sellaisen kreisibailailukattauksen musiikkiin ettei voinut enempää toivoa. Kovimpia dubsteprallejakin soitettiin surutta, vaikkei soundi ollutkaan mikään maailmanluokan kasa. WMF sijaitsee nykyään aika pienessä, ilmeisesti purkutuomion saaneessa toimistotalossa osoitteessa Klosterstrasse 44. Sinne pääsee meiltä näppärästi metrolla U2 joten sijainti oli täydellinen. Olutindeksi sanoi 3€/pullo Becksiä, joka olkoon kohtuullinen.
Neontikut, konfettisade ja loppumaton määrä punaisia ilmapalloja serpentiinin seassa – siinä neljä elementtiä jotka tekevät hyvät bileet. Kumma kyllä puolitäysi klubi piiskattiin älyttömään hurmokseen jonka tehoa kuvaa parhaiten Kimmo, joka saapui paikalle vähän liekityksen alettua ja joka pääsi samantien älyttömään pogoiluun messiin. “Nää on ihan älyttömät bileet, miten tää on mahdollista” taisi olla aikalailla suora lainaus. Niinpä, mikä ihme Berliinin klubeilla toimii niin hyvin? Kyse ei ole pelkästään niistä kolmen-neljän hengen joukoissa vessankoppeihin menevistä kreisibailaajista vaan jostain muusta – vapaudesta.
Nyt tarvitaan unta. Hieno ilta, ja kiitokset Arsille, Jounille, Kallelle, Kimmolle ja Johanille mahtavasta seurasta. PLUR!
