Kahdeksan millimetriä

Kuva: poppy kay / Flickr

Lähibaarimme on oikein mukava: pieni, tummasävyinen pikkupaikka. Musiikki on usein liian kovalla ja siitä kuuluvat vain keskiäänet ja diskantit. Korviaraastavaa. Silti sinne päätyy aina, kun haluaa käydä jossain yhdellä eikä kiinnosta lähteä kauemmas. Terassi on auki yömyöhään ja paikka on usein tupaten täynnä. Myös paljon ulkomaalaisia!

Eilen menimme nappaamaan Samulin, Inigon ja Janus ravintola Due Fornin terassilta ja menimme edellä kuvailemani 8mm -baarin sohvanurkkaukseen viettämään iltaa. Seuraan lyöttäytyi myös Berliinissä jo kahdeksan vuotta asunut, väitöskirjaansa viimeistelevä Henri, sekä myöhemmin illalla Juuso ja Sohvi. Törmäsin myös Andreakseen, joka oli hyväntuulinen (ja vaihtanut galleristia: nykyään sama kuin Damien Hirstilla). Ensi viikolla uudet tällit hänen kanssaan, yarr!

Kivaa oli ja tulevaa lauantai-iltaa ajatellen saitiin myös valvottua tarpeeksi, koska Samulin keikka Berghainissa alkaa vasta viideltä. Nukuttiin tosi sikeästi ja pitkään, ja kohta suunnataan jonnekin Spreen rantaan lukemaan. On taas lämmintä ja aurinkoista joten ulkona olemista voi fiilistellä tosissaan. Varjopuolena täytyy mainita aggressiivinen heinäallergia, mutta lääkkeillä sekin talttuu.

Illalla on myös suunnitteilla Rechenzentrumissa vieraileminen. DDR:n entinen yleisradiokompleksi  on muutettu kesäklubiksi, jossa tuntuu tapahtuvan aika mielenkiintoisia juttuja. Tänään luvassa on Hugo ja Anarki, jotka ovat molemmat kivikovia. Nyt aurinkoon!

Posted in: Berliini, Musiikki, Vierailijat



addJätä kommentti