Vau. Torstaina kolahti kunnolla. Arcade Firen Columbiahallen esitys oli kaikin tavoin palkitseva. Visuaalisesti hieno, intensiivinen paketti joka oli saundeiltaan sävykäs ja biiseiltään mielenkiintoinen. Kymmenhenkinen livekokoonpano sai aikaan hienon äänen. Lavalla oli jopa kirkkourut! Visuaalisen puolen silmiinpistävin osa oli pyöreät valkokankaat joihin heijastettiin livevideokuvaa tai milloin mitäkin. Rumpuihin kiinnitetyt minikamerat olivat mainion näköisiä kuudeksi monistettuna. Olin taas yksin sillä en löytänyt Martinaa ja Caroa (Lisan kavereita) mistään. Syy oli aika yksinkertainen: Columbiahalle oli ääriään myöten täynnä ja tytöt olivat pakkautuneet lavan eteen keskelle. Kotimatkalla juttelin espanjalaisen Almudenan kanssa joka oli myös itsekseen fiilistelemässä kanadalaisten liveä. Ihan hauskaa höpistä täysin randomilla kohdattujen tyyppien kanssa.
Eilen taistelin virtualisoidun Windowsin kanssa. Täytyy keksiä jokin toimivampi tapa koodata mobiilijavaa OS X:llä. Toisaalta näyttää valitettavasti siltä että tarvitsen Windowsia joka tapauksessa Aibon kanssa… On ajoittain vaikeaa olla siinä pienessä 3,5%:ssa joka on päätynyt muihin kuin tavanomaisiin ratkaisuihin. Illalla menin Berliinin kansainvälisille lyhytelokuvafestivaaleille katsomaan About War -sarjaa. Puolentosta tunnin putkeen mahtui aika vaihtelevantasoisia lyhäreitä joista parhaat olivat kuitenkin todella hienoja. Festarit jatkuisivat vielä tänään mutten ole varma riittääkö paukkuja lähteä katsomaan lisää.
Jatkoimme Josefin ja Viktorin kanssa Senefelderplatzille päin ja päädyimme hassuun baariin jonka nimi oli Yesterday (Schönhauser Allee 173). Kankailla päällystetty, tumma, kynttilöillä valaistu baari oli tosi berliiniläinen ja tunnelmallinen paikka. Paikalla vaelteli hauska musta koira jolla oli solmio. Sitä kävi vähän sääliksi koska baareissa on aina paljon savua. Vielä enemmän sitä kävi sääliksi kun kävelin parin askelen portaat alas ylätasolta ja astuin sen päälle! Ilmeisesti en kuitenkaan astunut kovin pahasti koska solmiokaulainen hurtta ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Siltä .. Vinkki: älkää viekö koiria baariin!
Kun Sampo saapui, lähdimme etsimään Eel Pie -nimistä klubia. Senkin sijainti oli perinteisen kummallinen:
Sisäpihan perälle
Vasempaan
Vasempaan
Kuljettajalla varustettuun hissiin
Vastaanottotiskille jossa pystyi liittymään jäseneksi
Sisään itse klubille
Jep jep, mutta mesta oli kiva parin huoneen tila. LBJ ja Cajsa soittivat alkuillan ja joskus yhden pintaan Norman Palm täytti tilan singer-songwriter -kamallaan. Setti toimi hyvin mutta oli aavistuksen verran turhan pitkä. Ostin seiskatuumaisen numero 27/300 (jonka julkaisubileet olivat siis kyseessä) ja sen mukana oli jopa koodi, jolla saan ladattua levn mp3 -muodossa! Täydellistä. Kotiin tulin joskus kahden jälkeen taksilla, jonka kanssa teimme kymmenen euron diilin. Sampo jatkoi 103:een Baltimorelaisen Scottie B:n keikalle ja minä painuin pehkuihin.
Apteekkari yllätti äsken yrittämällä jyrätä Vectavir 1% -toiveeni jollain homeopaattisella valmisteella. Kieltäydyin vedätyksestä kohteliaasti ja otin huuliherpeksen (toivottavasti) tehokkaammin tuhoavaa myrkkyä kahden gramman paketin. Kuvaava oli myös että myyntiargumentteina käytettiin 12,5 kertaista pakkauskokoa. Acyrax on täälläkin reseptilääke joten sitä varten täytyy metsästää lääkäri käsiin joskus tulevaisuudessa. Jännittävää nähdä miten se homma toimii. Eurooppalaisella sairausvakuutuskortilla ja muutamalla eri vakuutuksella uskoisin palvelun olevan aika kitkatonta.
Homeopatia on mietityttänyt minua muutenkin viime viikkoina. Onhan laimentamalla toimiva lääkitys hieno ajatus, mutta mitään teoriapohjaa tälle uskomuslääkinnälle ei kyllä ole. “Veden muisti” on jo niin hatara käsite että en voi ymmärtää miten lähes kaikki tuntemani saksalaiset ovat kilahtaneet parantavien kivien kastiin lukemaani hoitomuotoon. Grr.
Tänään edessä: koodaamista, säätämistä ja illalla ehkä Voxtrotin keikka. Taidan myös käydä kitarakaupassa ostamassa pari plektraa. Ensin aamiaista ja sitten miettimään järjestystä.
Kävin eilen kaupassa (Warschauer Strassen Lidl). Laskun loppusumma oli 14.06€ ja ostoskorin sisältö oli seuraavanlainen:
Muovikassi
Pullo punaviiniä
1,5 litraa omenamehua
10 tyhjää cd-levyä
150g Kalkkunaleikkelettä
250g juustoa
Philadelphia -tuorejuustoa
Pakastepizza
2 Froop -jogurttia
5 kevytjogurttia
Melko edullista, etten sanoisi! No joka tapauksessa: eilinen Tocotronicin keikka oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Columbiahalle oli täyteen pakattu (varmaan parituhatta ihmistä). Lämppäri, Troy Von Balthazar oli päräyttävä yhden miehen show. Luuppeja, yksinkertaisia rumpumattoja ja ylieläytyvää esiintymistä. Pääasiassa mieleen tuli John Fruscianten levyt joten kyse ei ollut ihan huonosta showsta. Takana seisovat Tocotronic-fanit olivat kuitenkin jatkuvasti kovaäänisesti eri mieltä, grr! Kun illan tähdet astuivat lavalle oli kuumassa hallissa jo tiivis tunnelma. Innokas berliiniläisyleisö osasi about kaikkien biisien sanat ulkoa ja rakasti nelikkoa vilpittömistä. Oloni oli siis kuin saksalaisturistilla Eppu Normaalin keikalla… Bändi soittaa kuitenkin mielenkiintoista rokkia – ja hyvin. Hienosti kirjoitetut sanat ja hyvännäköiset taustagrafiikat lisäsivät myös mielenkiintoa, joten annan illalle arvosanaksi ****/***** Kun palasin kotiin, istui keittiössämme seitsenpäinen joukko tyttöjen kavereita. Istuin seuraan ja hörpin viiniä hieman yli yhteen asti. Mukava käänne rauhalliseen iltaan!
Tänään käytin hämmästyttävän monta tuntia asentaessani mobiilijavan koodaamiseen soveltuvan ympäristön koneelleni. Saadakseni Netbeansin mobiilityökalut toimimaan oli turvauduttava Windowsin asentamiseen. Raivostuttavaa! Onneksi mulla oli seuraa Kimmosta jolla on myös mäkki (ollaan siis samassa lirissä). Toivottavasti tilanteeseen tulee parannus vielä Mobile Interaction -kurssin jatkuessa. Huomenna käyn osoitekirjan ohjelmoinnin kimppuun. Huomenna on edessä myös toinen varsinainen tapaaminen Aibon kanssa. Toinen opettaja pitää meidän kolmen hengen ryhmälle parin tunnin workshopin Aibon softakehityksen perusteisiin. Kivaa!
Seurasimme Kimmon kanssa suurinpiirtein reaaliaikaisesti Jokelan koulutragedian etenemistä. Surullista. Nuorten mielenterveyspalveluiden alasajaminen taitaa olla suurimpia yksittäisiä syitä tämänkaltaisiin onnettomiin tapahtumiin…
Lopuksi vielä puffausta Suomen päräyttävimmästä dubstepistä: Clouds on soinut tänään Myspacesta aikamoisella repeatilla ja rikkoo niskat tehokkaasti. Vielä kerran rewind: Black Keys Dub!
Täällä ollaan, Berliinin messukeskuksella Web 2.0 Expo 2007 messuilla ja O’Reilly puhuu juuri. Tulossa: Kathy Sierra, Netvibesin keynote ja muutamia muita päräyttäviä juttuja! Nyt Microsoftin VP:n haastattelu joten syvissä vesissä mennään. Messualue on ilmeisesti valtava joten tämä ja huominen päivä menevät tämän parissa. Illalla on myös Tocotronicin keikka. Harmi etten ole kamalasti ehtinyt kuuntelemaan Kapitulationia joka kyllä pääpiirteittäin kuulostaa hyvältä.
Tim O’Reilly piikittelee Microsoftin Neil Hollowayta Googleen liittyvillä kysymyksillä. Mielenkiintoista! Hollowayn väite, että katsojat pitäisivät mainoksista, ei saanut ainakaan tässä messuyleisössä aikaan kovin positiivisia viboja
Netvibesin esitys oli aika lahkeesta. Demovideot tulevasta Ginger -versiosta olivat epäselviä ja sosiaalisuuden yhdistäminen personalisoituun etusivuun jäi vähän hämäräksi. Nyt: Kathy Sierra!
Ainakin Sierran slidet ovat erilaisia kuin muilla WTF-nappi esitelty vahtoehdoksi hämmentyneen naaman tunnistamiselle! Muutenkin meininki on aika kevyttä mutta hyvin mielenkiintoista. Pyöreitä arvoja! Letting people off the hook! Aihetta käsitellään kirjojen, mainoksien ja muiden kannalta. Electric Rain – käsinkosketeltavia tuotteita! Unboxing!!! Tässä on kyllä reippaasti draivia, hyvää mieltä! Vain muutama käsi nousi kun Kathy Sierra tiedusteli kuinka moni on ollut Unboxing -tilaisuudessa
Messuilla jaettavat t-paidat: miksi jakaa telttoja kun voi jakaa ihan oikeasti staileja paitojakin! Hyvä pointti – katsotaan törmäänkö johonkin hienoon paitaan (epäilen). Nyt puhuu Amazonin CTO. “What if you only had to compete on ideas” – Amazonilla 290000 rekisteröitynyttä kehittäjää (ilmeisesti kyseessä on aika avoin alusta, enpä tietnnyt sitäkään).
Lauantai näyttäytyy ainakin näinä aamun tunteina varsin harmaana. Yritän hiljalleen löytää seuraa ulkoiluun. Kohteena olisi Sachsenhausenin keskitysleiri jonne pääsee aika näppärästi S-Bahnilla. Vietin eilen kotipäivää ja nyt tekee mieli lähteä talsimaan uusiin paikkoihin. Illalla on viimeinkin Editorsin keikka joka aloittaa pitkähkön keikkaputken jollaisia tulen välttelemään tulevaisuudessa. Tiistaina Tocotronic, keskiviikkona Simian Mobile Disco (ehkä), torstaina Arcade Fire ja sunnuntana vielä Klaxons. Voi olla liiaksikin… Joku tyyppi Kasselista otti yhteyttä Last.Fm:n kautta ja kysyi keikkaseuraksi. Miksi ei, muuten olisin yksikseni! Internetin kautta voi törmätä kaikenlaisiin ihmisiin. Tänään pitäisi vielä tavata Till, jonka blogia olen lueskellut kesän alusta saakka.
Geerdin viimeisen tentin juhliminen meni mukavasti: Till, Geerd, Benny, Andrea, Holli ja minä istuimme, söimme, kuuntelimme päräyttäviä biisejä ja hörpimme muutaman oluen. Illan päätteeksi menimme naapurissani sijaitsevaan Myschliwskaan yhdelle, joten kovin pitkän kaavan mukaan ei kuitenkaan juhlittu. Till lainasi mulle kitaran, joten nyt voin rämpyttää Epiphonen SG:tä mielin määrin!
Lopuksi vähän foliohattuilua Googlen maailmanvalloitussuunnitelmasta.
Äskeinen aibokurssin tapaaminen oli menestys: tulevaisuuden koti -laboratoriossa oli hullun iso televisio ja kaikenlaista teknistä vempainta. Aibot asuvat ilmeisesti siellä. Ovessa oli magneettiavain ja tilassa videovalvonta joten on vielä epäselvää saadaanko me ryhmäkohtaiset avaimet sinne vai puljataanko koirien kanssa jotenkin muuten. Ryhmässäni on kaksi ihan kivan tuntuista saksalaista dudea joista lisää sitten kun tutustun heihin paremmin.
Nyt lähden Geerdille syömään pihviä, jota Till paistaa (jälleen). Ostin herrasmiehien tilauksesta kaksi pulloa kuohuviiniä ja talon puolesta tarjoillaan vodkaa ja olutta. Mä oon herännyt jo puoli kahdeksalta joten en varmaan vietä kovin pitkän kaavan mukaista iltaa. Geerd oli samoilla linjoilla mutta saapa nähdä mitä tapahtuu.
Huomenna tai lauantaina tapaan netistä tuntun Tillin (siis eri Till). Kivaa saada uusia kontakteja paikanpäältä! Myös Last.Fm:stä tuli joku tyyppi Kasselista joka on lähdössä katsomaan Editorsia lauantaina joten eipä tarvitse mennä sinnekään yksin. Perjantaina edessä on S-Bahn -bileet jotka espanjalaiset vaihtarit järjestävät. 23:00 on tapaaminen Ostkreuzin asemalla josta lähdetään isolla jengillä valloittamaan junaa
Keittiössä on pilkkopimeää. Ruokapöytää valaisee 30W tai 40W kärkipelillä varustettu hehkulamppu kuvussa joka entisestään heikentää valon leviämistä hengaus/ruokailutilaan. On valoa lisääkin: tiskipöydän päällä loistaa hämärä lasikupu jonka avulla tiskit saa kyllä tiskattua muttei juuri muuta. Omassa huoneessanikin on varsin hämärää. Keskellä kattoa roikkuu valaisin, jossa on viisi noin 30W hehkulamppua joista leviää koko 25m2 tilaan tunnelmallinen hämärä. Domänestä ostamani lukulamppu osoittautui lähinnä huonoksi vitsiksi, sen valoteho riittää juuri ja juuri esineiden tunnistamiseen muttei esimerkiksi tekstin lukemiseen. Täytyy neuvotella keittiön lamppujen vaihtamisesta mutta Lisan mukaan Jeruna pitää tunnelmavalaistusta funktionaalista vaihtoehtoa parempana.
Myös keittiötarvikkeet häiritsevät minua edelleen. Teflonpannu on pakko ostaa sillä paistinpannuvalikoimamme on rasvankäyttöä maksimoiva (tai kokkauskertoja minimoiva). Tietysti on mahdollista että muut asukkaat pelkäävät teflonin aiheuttavan syöpää mutta sehän tarkoittaisi vain sitä että voin sitten itse kärsiä seurauksista joskus tulevaisuudessa. Ainoa huolenaiheeni on väsytystaistelua muistuttava tiskausjärjestely joka ei varsinaisesti helli uusia veitsiä tai pannuja… Kaikenlaista!
Kuuntelen Mewin uutta ja vanhaa versiota Comforting Soundsista. Half The World Is Watching Me -levyllä julkaistu, 8:46 pitkä versio on oikein hieno ja herkkä, Komea shoegazing -jumitus pääsee kuitenkin oikeuksiinsa vasta 2003 julkaistun Frengersin kuudella sekunnilla pidennetyssä versiossa. Kappale kasvaa kasvamistaan ja tuottaja ja bändi piiskaavat äänikerroksen toisensa jälkeen aiempien päälle. Massalla voittoon – biisi on nimittäiin täydellinen ja saa jokaisella kuuntelukerralla aikaiseksi kananlihalle menevän ihon.
