Editors, The Kissaway Trail & @ Huxley’s Neue Welt, Berlin

Hmm. Tällainenkin löytyi, tietysti lähettämättömänä Pistetään kuitenkin julkiseksi vaikka tästä onkin jo aikaa.

Saapuessani Huxley’s Neue Welt -halliin oli The Boxer Rebellion soittanut jo muutaman biisin. Hyvältä kuulosti, välillä jopa eeppistä meininkiä. Laulaja oli tosi hyvä ja biisitkin olivat tarttuvia muutamaa liian rahallista palaa lukuunottamatta. Täytyy hommata herrojen levy jostain, ja jos bändi sattuu jostain kumman syystä osumaan Suomeen niin menkää tsekkaamaan! ****/*****

The Boxer Rebellion

Toisena soittanut The Kissaway Trail oli aluksi ihan hauskaa kuultavaa mutta joka biisiin ängetyt neljän hengen huudahdusosuudet alkoivat totuuden nimissä hieman nyppimään. Aikamoista poseerausta mutta kyllähän sille sen 40 minuuttia naureskeli. En menisi toiste tsekkaamaan mutta eipä tämä kokemus tälläkään kertaa tainnut maksaa ekstraa. **/*****

The Kissaway Trail

Vähän ennen kymmentä birminghamilaisnelikko viimein täytti lavan. Tunnelma sähköistyi välittömästi ja bändi toimi lavalla hurjan hyvin! Biisimateriaali jakautui aika hyvin molempien levyjen päräyttävimpien biisien varaan. Soundikin oli todella iso ja keikka oli pituudeltaan noin puolitoistatuntinen. Hienoihin hetkiin lukeutui esimerkiksi _laulajan nimi tähän_ kiipeäminen pianon päälle ja siellä kitaran kanssa kukkoilu. Huh! Editorsin keikka meni tähänastisen vaihtovuoden kärkikastiin Stereo Totalin, Starsin ja the New Pornographersin kanssa, joten varsin tiukasta meiningistä voidaan puhua! *****/*****

Editors.

Sunnuntaina heräilin rauhassa (varsin aikaisin) ja söin hyvän aamiaisen. Keitin jo lauantaina kananmunia! Aprikoin jonkin aikaa päivän ohjelmaa kunnes Viktor loggasi Messengeriin. Päätimme yhdessä lähteä aurinkoisen mutta kylmän päivän kunniaksi Oranienburgissa sijaitsevalle Sachsenhausenin keskitysleirille. Tällaisia päätöksiä voi tehdä vain aamuina, jolloin ei ole krapulaa (en ole kylläkään juonut täällä lainkaan humalahakuisesti ja muutenkin hyvin vähän). Tapasimme yhdeltä Friedrichstrassen S1:n pysäkillä, josta matka kesti vielä 45 minuuttia. Lisäbonarina S-Bahnin päättäriltä on vielä parinkymmenen minuutin kävelymatka. Se on kuitenkin maisemoiltaan mielenkiintoista, rähjäistä pikkukaupunkia joten edestakainen talsiminen sujui vauhdikkaasti. Arbeit Macht Frei -portista astuminen hiljensi minut aika tehokkaasti, vaikka keskitysleirien kauheudet ovat kyllä aika käsittämättömällä tasolla. Sanoisin että paikka (tai joku muu KZ) on saksanvierailijalle lähes pakollinen kohde. Sachsenhausenissa pidin erityisesti siitä, että alueella voi liikkua todella vapaasti. Tyhjä, valtava, aidattu ruohokenttä antaa hyvin skaalaa leirin koolle.Hämmentävintä oli ehkä kuitenkin se, että sodan jälkeen venäläiset valjastivat leirin omien sotavankiensa käyttöön ja hirveydet jatkuvat, vaikkeivät ihan samalla skaalalla.

Gedenkstätte Sachsenhausen.

Arbeit macht frei

Leirin sisällä on syksy.

Minä.

Ruumiinavauspöytiä.

Luodinpysättäjä.