Argh, kamala kiire: kirjasto on auki vielä tunnin ja vartin jonka jälkeen mun täytyy poistua kotiin viimeistelemään tämä seminaariesitelmä. Nyt mun Keynote-esityksessä on nelisenkymmentä slideä joilla pitäisi selvitä ihan näppärästi tuo puolentunnin mittainen aika. Tuntuu kyllä että tämä toinen osa (structured HCI-design) on aikamoista tauhkaa. Vuonna -94 kirjoitettu laatuopas on jotenkin kankean oloinen ja tällä kertaa en jaksanut paneutua vapaaehtoisesti muihin opuksiin. Mutta onhan näitä.
En aio tehdä illalla mitään ellei Juha satu tulemaan Kreuzbergin suunnalle. Sain tekstarin että mun olis mahdollista mennä niiden kanssa “kinky coctail” -kutsuille mut en ole aivan varma onko musta nyt sihen tai kiinnostaako se edes. Tämän koulujutun pitää kuitenkin olla maanantaiaamuna kello 10 esityskelpoinen joten prioriteetit ovat selvät.
Lisää aikataulullista päänsärkyä aiheuttaa huomiselle ajoitetut Ullan ja Sandran synttärit Hampurissa. Varasin Mitfahrtgelegenheitin (kimppakyytipalvelu) kautta varsin yksinkertaisesti menomatkan. Lähtö tapahtuu punaisen Golf IV:n kyydillä Westend -metroaseman edessä olevalta bussipysäkiltä ja maksaa noin 15 euroa. Takaisin suunnittelin tulevani bussilla 20:00-23:30 kun se kerran tulee ihan mun lähelle Ostbahnhofille asti. Katsotaan nyt löytyiskö joku toinen kimppakyyti joka olisi nopeampi kuin 3,5h. Junat ovat sairaan kalliita: yli 60e yhteen suuntaan ICE:llä. Nopeuskin on toista luokkaa koska Hampuriin saavutaan luotijunalla tunnissa ja 50 minuutissa.
Nyt takaisin työn pariin. Tämä posti taitaa lähteä vasta kotoa koska mulla ei ole verkkokaapelia mukana.
7.12. on ennenaikaistettu betajoulu: internet saapuu Schlesische Strasse 36:n kerrokseen kaksi. Nasevia nimiehdotuksia langattomalle verkolle otetaan vastaan. Toivottavasti toi ei ollut vaan “läbäl” tullut tiedotusviesti
Noniin, se kävi aika helposti. Aikaa kului lähinnä Googlen ja ihmisten kanssa höpisemiseen mutta saksalainen terveydenhuoltojärjestelmä on ilmeisesti aika erilainen kuin suomalainen. Voin kävellä lähes mihin tahansa lääkärille eurooppalaisen sairausvakuutuskortin, AOK-sairauskassan paperin sekä henkilökortin kanssa. 10€ maksu kattaa aina neljännesvuoden joten kamalan kalliista hommastakaan ei ole kyse! Varasin ajan parin korttelin päässä sijaitsevasta lääkäristä ja kohta nähdään mitä hengityskalustolleni kuuluu. Kuumetta ei ole noussut (vielä) mutta veto on poissa. Nyt kova yritys saada kalvot 2/3 valmiiksi…
Noniin nyt nousee viimein vähän lämpöäkin, +37,2c sanoo elektroninen kuumemittari. Itsehän jäin aamulla himaan kirjastolla työskentelyn sijaan kun olo tuntui vähän heikolta. Täytyy toivoa että orastava ahdistus keuhkoputken suunnalla talttuisi itsestään koska muuten täytyy lähetä kokeilemaan julkisen saksalaisen terveydenhuollon toimivuus. Nyt täytyy siis vaan ottaa rauhallisesti koko ilta ja yrittää huomisen aikana saada valmiiksi maanantaina vuorossa oleva Quality & Usability -seminaarin esitelmä. Sen suhteen onkin valitettavasti kiire ja aikaa on vain torstai ja perjantai. Mulla on aika pitkälle jo runko valmiina ja osa kalvoistakin tehtynä, joten edessä on lähinnä kalvojen täyttäminen ja yhden artikkelin lukeminen. Etenen ihan mukavasti joten en usko että tulee hengenhätä näiden kanssa. Toisaalta olen tunnettu itseni keskuudessa siitä että deadline tarkoittaa edellisenä iltana viimeisteltävää kaaosta.
<!!! KOODAUSNÖRTTILÄPPÄÄ !!!>
No kuitenkin. Mäkki on tuottanut hiemanpaljon harmaita hiuksia. Mikään ei toimi fiksusti virtuaalisen Windows XP:n, Bluetoothin, Wii Remoten ja Darwiin Remoten, J2ME:n ja muutamien muiden juttujen välillä. Puhumattakaan Aibon ja Urbiforgen välillä tapahtuvista hommista… Siinä projektissa edistyttiin viimeksi aika kiitettävästi. Tobias koodasi Matlabilla kuvassa tapahtuvia muutoksia havaitsevan pätkän sekä jakoi ruudun kolmeen osaan. Minä ja Stefan puuhasimme Urbiforgen skripteillä pätkän joka liikuttaa päätä oikealle tai vasemmalle riippuen siitä miten tuota ohjelmaa kutsutaan. Niinpä homma tuntui toimivan (vaikkakin aika alkukantaisesti).
Kuvassa on muutos (joku liikkuu) vasemmalla puolella
Matlab huomaa tämän ja lähettää koiralle Urbiforgeskriptin jossa pyydetään kääntämään päätä vasemmalle
Pää kääntyy liikkeen suuntaan.
Katsotaan onko liikettä, jos on niin palataan alkuun ja toimitaan sen mukaan. Muussa tapauksessa tässä vaiheessa käännetään vartalo suoraan
Hommassa on vielä paljon hiottavaa, sillä Aibon pään liikkeet täytyy saada pehmeämmiksi, liikkeiden ja tapahtumien aikavälit täytyy sovittaa järkeviksi sekä koettaa tasapainoilla kuvan kohinan ja todellisen liikkeen välillä. Matlabilla saa hienosti paikannettua liikkeen (kuvassa muuttuneiden pikseleiden) painon keskipisteen. Aibon etäisyyssensorit ovat sen verran huonot että aiemmin suunnittelemamme etäisyyteen ja liikkeen nopeuteen perustuva, joustavalla määrällä ja nopeudella tapahtuva pään kierto ei tule onnistumaan ellei seurattavaksi esineeksi oteta jotain kiinteän kokoista palloa jonka pinta-alan mukaan voitaisiin arvioida sen etäisyys. Se kuulostaa kankealta, sillä jos kaksiulotteinen pyöreä kohde kääntyy, sen pinta-ala kutistuu nopeasti. Ehkä pysyttelemme tämän hetken toteutustavassa.
<!!! NORMAALIT LÄPÄT JATKUVAT !!!>
Uhhuh, olipas siinä nörttiläppää kerrakseen. Täytyy sanoa että robottikoiran kanssa puuhastelu on sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin mikään aiempi opiskelujuttu (käyttöliittymäkursseja lukuunottamatta). Hyvä niin - täältä saattaa jäädä uutta puhtia viimeistä vuotta varten.
Perustin Facebookkiin Clifton Sextet -ryhmän. Odotan ihan hulluna ilmeisesti helmikuussa ilmestyvää levyä. Sain kunnian kuulla yhtä työn alla olevaa biisiä joka kyllä rokkasi kovasti! Juhon laulu oli paremman kuuoista kuin koskaan aiemmin (sama mikki kuin Christina Aguileralla) ja muutenkin paketti pysyi hienosti kasassa. Biisin yllätys jäi vielä vähän mietityttämään mutta kyllä sekin tuntui aika luontevalta. Olisi kivaa tulla julkaisubileisiin. Toivotaan että aikataulut ja mun rahatilanne sopivat yksiin… Nyt mietin sopivaa valokuvaajaa bändille. Ehkä Jussi kävisi, mutta Lontoosta on pitkä matka stadiin.
Lauantaina lähden sitten viimeinkin pois Berliinistä ja otan suunnan kohti Hampuria. Kaksosilla (Ulla ja Sandra) on 60-vuotispirskeet joiden kuvittelisin olevan ikimuistoiset. Ainoa asia, joka harmittaa, on ettei Ako pääse mukaan. Tytöt ovat kyselleet perääsi! Olisi kiva olla siellä pitempi aika kuin vain yksi yö, mutta nyt tuo seminaari puskee sen verran kovasti päälle ettei ole kyllä mitään jakoa lepolomaan. Under Pressuren Thomasin haluan tavata mutta muuten ohjelma on varsin vapaamuotoista. Yarr!
Nyt jatkan vielä vähän noiden kalvojen vääntämistä. Viihtykää te Charlie The Unicornin parissa!
Hmm. Tällainenkin löytyi, tietysti lähettämättömänä Pistetään kuitenkin julkiseksi vaikka tästä onkin jo aikaa.
Saapuessani Huxley’s Neue Welt -halliin oli The Boxer Rebellion soittanut jo muutaman biisin. Hyvältä kuulosti, välillä jopa eeppistä meininkiä. Laulaja oli tosi hyvä ja biisitkin olivat tarttuvia muutamaa liian rahallista palaa lukuunottamatta. Täytyy hommata herrojen levy jostain, ja jos bändi sattuu jostain kumman syystä osumaan Suomeen niin menkää tsekkaamaan! ****/*****
The Boxer Rebellion
Toisena soittanut The Kissaway Trail oli aluksi ihan hauskaa kuultavaa mutta joka biisiin ängetyt neljän hengen huudahdusosuudet alkoivat totuuden nimissä hieman nyppimään. Aikamoista poseerausta mutta kyllähän sille sen 40 minuuttia naureskeli. En menisi toiste tsekkaamaan mutta eipä tämä kokemus tälläkään kertaa tainnut maksaa ekstraa. **/*****
The Kissaway Trail
Vähän ennen kymmentä birminghamilaisnelikko viimein täytti lavan. Tunnelma sähköistyi välittömästi ja bändi toimi lavalla hurjan hyvin! Biisimateriaali jakautui aika hyvin molempien levyjen päräyttävimpien biisien varaan. Soundikin oli todella iso ja keikka oli pituudeltaan noin puolitoistatuntinen. Hienoihin hetkiin lukeutui esimerkiksi _laulajan nimi tähän_ kiipeäminen pianon päälle ja siellä kitaran kanssa kukkoilu. Huh! Editorsin keikka meni tähänastisen vaihtovuoden kärkikastiin Stereo Totalin, Starsin ja the New Pornographersin kanssa, joten varsin tiukasta meiningistä voidaan puhua! *****/*****
Editors.
Sunnuntaina heräilin rauhassa (varsin aikaisin) ja söin hyvän aamiaisen. Keitin jo lauantaina kananmunia! Aprikoin jonkin aikaa päivän ohjelmaa kunnes Viktor loggasi Messengeriin. Päätimme yhdessä lähteä aurinkoisen mutta kylmän päivän kunniaksi Oranienburgissa sijaitsevalle Sachsenhausenin keskitysleirille. Tällaisia päätöksiä voi tehdä vain aamuina, jolloin ei ole krapulaa (en ole kylläkään juonut täällä lainkaan humalahakuisesti ja muutenkin hyvin vähän). Tapasimme yhdeltä Friedrichstrassen S1:n pysäkillä, josta matka kesti vielä 45 minuuttia. Lisäbonarina S-Bahnin päättäriltä on vielä parinkymmenen minuutin kävelymatka. Se on kuitenkin maisemoiltaan mielenkiintoista, rähjäistä pikkukaupunkia joten edestakainen talsiminen sujui vauhdikkaasti. Arbeit Macht Frei -portista astuminen hiljensi minut aika tehokkaasti, vaikka keskitysleirien kauheudet ovat kyllä aika käsittämättömällä tasolla. Sanoisin että paikka (tai joku muu KZ) on saksanvierailijalle lähes pakollinen kohde. Sachsenhausenissa pidin erityisesti siitä, että alueella voi liikkua todella vapaasti. Tyhjä, valtava, aidattu ruohokenttä antaa hyvin skaalaa leirin koolle.Hämmentävintä oli ehkä kuitenkin se, että sodan jälkeen venäläiset valjastivat leirin omien sotavankiensa käyttöön ja hirveydet jatkuvat, vaikkeivät ihan samalla skaalalla.
Gedenkstätte Sachsenhausen. Arbeit macht frei Leirin sisällä on syksy. Minä. Ruumiinavauspöytiä. Luodinpysättäjä.
Jaa. Internetin saapuminen tuntuu kestävän ja kestävän. Alice onnistui olemaan toinen pettävä valinta ISP:tä valittaessa. Marraskuun puoliväli muuttui yhdellä puhelinsoitolla tammikuun puoliväliksi - ja syyksi ilmoitettiin Telekomin puolella oleva ikuinen jono. Ihan hyvä selitys mutta miksi helvetissä siitäkään ei voitu tiedottaa aluksi vaan väitettiin asennusajan olevan neljä viikkoa tai mahdollisesti vain kaksi. Nyt meidän pitäisi taas kiemurrella ulos tästäkin palveluntarjoajasta tai odottaa kiltisti. Itseni kannalta alkaa olla ihan yhdentekevää sillä lähden kuitenkin tammikuun lopussa asunnosta. Yläkerran naapurin verkko on aina auki mutta se on hidas ja epävarmasti toimiva. Täytyy yrittää pärjätä sen ja Wendelin langattomien verkkojen avulla.
Hullua että Akon vierailusta on jo viikko! Sen jälkeen mulla on ollut kova ikävä mutta onneksi vain hyvällä tavalla. Aika meni kyllä liian nopeasti mutta niin se taitaa mennä aina kun ollaan yhdessä. Menee se nopeasti erossakin jos viikot vierivät tätä vauhtia. Kalenterin sivulla lukee että nyt on 26 yötä mun jouluun eli siihen kun Ako taas saapuu Berliiniin. Joulusta tulee jännittävä: ollaan ensimmäistä kertaa kahdestaan juhlapyhät ja kaikenlisäksi Berliinissä. Olen antanut itseni ymmärtää että varsin monet karistavat kaupungin pölyt jaloistaan ja painuvat kotikonnuilleen viettämään Jessen synttäreitä. Toivottavasti edes palvelut pelaavat fiksusti, olisi kiva syödä hyvin aattona ja joulupäivänä.
Joulun jälkeen helpottaakin jo etäsuhteen kannalta. Ajattelin piipahtaa Helsingissä tammi-helmikuun taitteessa tiistai-sunnuntai -välillä mutta katsotaan nyt missä välissä se tapahtuu. Se onkin viimeinen legi ennenkuin päästään viettämään perinteistä yhdessäasumisaikaa Akon kanssa. Pitää vielä metsästää kämppäkin sitä varten mutta se tapahtuu joko tammi-helmikuussa tai kun saavumme tänne Thaimaasta.
Tänään olen ollut herkällä tuulella. Olen kuunnellut Starsin Your ex lover is dead -biisiä monta kertaa ja aamulla sen soidessa tuli melkein tippa linssiin Kivaa kun musiikki vaikuttaa niin vahvasti aina välillä! Pidän vähän keikkataukoa. Seuraava tiedossa oleva rytistely on The Leaderin keikka Postbahnhofilla, ellen nyt jostain syystä päätä lähteä Tillin kanssa huomenna katsomaan Super Furry Animalsia joka soittaa pienenpienessä Knaackissa. Houkutus on kyllä kova… Viikon aikana olen nyt missannut I-F:n, Miss Kittinin, Knifehandchopin, DJ Mehdin ja Magdan keikat. Täytyy kunnostautua noiden suhteen ja vähentää vähä panostusta rokkipuolelta jonka olen nyt ratsannut hurjalla teholla.
Vessin ja Elinan kanssa viikonloppu hujahti ohi kamalaa vauhtia. Ohjelmassa oli: shoppailua (en ostanut mitään), ruokailuja, baareissa hengailua lauantaina sekä sunnuntaina toinen vierailuni Sachsenhausenin keskitysleirille (taas kevyessä krapulassa). Oli kyllä muuten koko päivän hyvin heikkotasoista huumoria joka tosin nauratti aika paljon. Käyttämämme ravintolat: minipizzeria Tarantula, mun kadulla sijaitseva halvempi (ja huonompi) intialainen, Baraka, Bayerische Leberwurst -kioski, Il Casolare sekä maailman heikkotasoisimman currywurstin tarjonnut imbiss Charlottenburgissa. Viimeinen raivostutti (kirosin varsin monesti), en voi ymmärtää miten vaikeaa on toteuttaa “ranskalaiset ja currywurst” jotenkin säädyllisesti. Se taisi kyllä olla ensimmäinen kerta kun sain täällä huonon annoksen joten aika pitkälle ollaan selvitty laatulinjalla!
Mitähän Essille kuuluu? Bangkokista ei ole vieläkään ilmestynyt kovin montaa blogipostausta!
Mahtavaa, tänään on viimeinkin parempi fiilis: röörit eivät enää ole niin tukossa. Parin päivän flunssa onkin ihan sopivan mittainen rangaistus kaikesta hauskasta. Toivotaan että olo pysyy hyvänä koko päivän, sillä kohta lähden kiertämään kauppoja Vessin ja Elinan kanssa. Edessä ois ainakin levykauppojen ja parin musaliikkeen ratsaus ja jotain vaatepujujakin.
Eilen oltiin katsomassa Ryan Adamsia. Keikka oli mainio vaikka Ryan itse olikin syrjäänvetäytynyt eikä näyttänyt nauttivan tilanteesta kauheasti.
Paljon muutakin olisi kirjoitettavana mutta taaskaan ei ehdi millään. Akon viikonloppuvierailu oli ihana ja aika lensi hurjaa vauhtia. Interpolin keikka oli lähes täydellinen, mutta ehkä siitäkin lisää. Nyt ulos kotoa auringonpaisteeseen!
Yliopisto on ollut aika rankkaa: mobiili-interaktio -kurssi on yllättävän tiukkaa kamaa harjoituksiensa osalta ja olen tällä hetkellä aika jumissa J2ME:n kanssa. Kyllä se siitä, uskottelen itselleni.
Ako on nyt täällä! Yhdessäolo helpottaa kummasti ikävää ja tuntuu kurjalta ajatella että tiistai-iltana olen taas yksin täällä. Onneksi viikonlopuksi saapuu lohtua Helsingistä kun Vessi ja Elina tulevat tänne.
Keikkaputki saa jatkoa: Interpol ja Blonde Redhead aloittavat 40min päästä joten tässähän on jo kiire Columbiahalleen… Eilen vietettiin iltaa pitkän kaavan kautta Juuson ja Sophyn kanssa. Ensin aloiteltiin meillä ja sitten lähdettiin klubeille. Kahden aikaan aloitettiin 103:sta jossa DJ Pierre soitti päräyttävää housea ja acidia! joskus lähempänä viittä jatkettiin sitten Panoramaan jossa oli yllättävän tyhjää ja maailman hämmentävin ovipolitiikka. Kotona oltiin puoli seiskalta joten unirytmi meni juuri uusiksi.
Mutta mutta: nyt ulos!
Olipas sujuvasti hoidettu kotimatka. Kaksi raitiovaunua ja yksi metromatka veivät yhteensä alle 20 minuuttia aikaa! Prenzlauer Bergistä kotiin ei ollutkaan niin pitkä etäisyys - ainakaan ajallisesti. Stadissa kahden vaihdon yöliikenne olisi kuolemaksi - vaikka HKL:n tiedottaja väittäisi mitä. Tästä syystä kiukuttaa vieläkin että 3T:n yöliikenne lopetettiin ja minulle kehdattiin tarjota paria lisävaihtoa korvaavana tapana matkustaa keskellä yötä Kalliosta Punavuoreen.
Okei, oli tässä tuuriakin matkassa tällä kertaa koska vuoroväli on 15 minuuttia
Tosin tämän postin saapuessa internettiin saattaa olla että tämä hauskuus on jo loppunut. Rakeet muuttuivat lumeksi, nyt tulee hyvin pienikiteistä kamaa joka näyttää melkein vedeltä. Siis räntää.
Kommentoi 
Pistetään kuitenkin julkiseksi vaikka tästä onkin jo aikaa.
