Viikonloppu suurkaupungissa ja vähän muutakin

Saksankurssi on nyt ohi! Perjantain tentti oli yllättävän vaikea mutta eiköhän siitä selvitty kunnialla. Pirullista kun tenttikysymyksiin piilotetaan kielioppitermejä joista mulla ei ole juurikaan hajua. Miten ikinä kirjoitinkaan saksan ylioppilaskirjoituksissa? No, en ihan täysin kunnialla mutta tulipa kuitenkin tehtyä! Tentin jälkeen näin Akon Mensassa jossa oli myös lauma muita ulkkareita. Ruokailusta suunnattiin Tiki Heart -baariin Wienerstrasselle, jossa oli jälleen kerran hyvä meininki. Kokki kävi napsaamassa meistä kuvankin kun huomasi että yritin ehdoin tahdoin tiputtaa kameran tuoppiin! Legendat Berliinin huonosta palvelusta ovat kyllä pötyä: muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä ja hommat ovat sujuneet helposti.

Saksankurssin tyypit, Josefin ottama kuva!

Illalla menin Akon kanssa ensin syömään La Romanticaan halvat pastat ja nauttimaan mehumaista pöytäviiniä. Siitä lähdettiin tapaamaan kielikurssilaisia, jotka olivat kokoontuneet viimeisen illan kunniaksi Friedrichscheinissa sijaitsevaan Mirshamiin muutamalle oluelle. Paikka oli iso, arabialaishenkinen vesipiippubaari, jossa oli aika nuorta jengiä jotka liikkuivat aika uskaliaasti piippu kädessä pöydästä toiseen. Shishallinen olisi maksanut 4,5e joten hintataso oli aika korkea. Joimme oluen ja banaanidaiquirin ja lähdimme Watergateen kuuntelemaan Slamin keikkaa!

Watergate oli tällä kertaa miellyttävämpi kokemus kuin noin kuukausi sitten. Nyt musiikki oli parempaa (vieläkin varsin junnaavaa) ja paikka ei ollut yhtä tukossa. Voin siis palata sinne, jos jokin dj tai live kiinnostaa tarpeeksi. Palvelukin oli nopeaa! Nyt ei enää ollut niin lämmin että terassilla olisi viitsinyt kovin kauaa ihmetellä Spreestä heijastuvia peilikuvia. Tulkoon kesä, tulkoon lämpö!

Lauantaina nukuttiin pitkään. Iltapäivällä paistoi aurinko ja me mentiin Akon kanssa kävelylle Tiergarteniin. Puisto päästä päähän on noin 3,5 kilometriä, ja terästettiin matkaa vielä marssimalla East Side Galleryn ohi Ostbahnhofille (puolitoista kilometriä kotoani). Ostettiin Plussasta brunssitarvikkeet sunnuntaiaamuksi ja käytiin pikaisesti kotona. Pikaisesti sikäli, että myöhästyttiin melkein tunnilla Geerdille sopimistamme illallistreffeistä! Till ja Geerd juhlistivat Tillin Egyptistä paluuta porsaanleikkeellä, kukkakaalilla ja perunoilla! Perusmeinki, eli mielettömän hauska ilta. Till ehdotti että menisimme ma-ke välillä syömään joko

• ravintolaan missä hän on kokkina (italialaista ruokaa)
• Geerdille/Tillille jossa Till kokkaisi jotain herkullista
• jonnekin muualle mielenkiintoiseen ravintolaan joka ei olisi ihan halvimmasta päästä mutta joka sopisi synttäreideni juhlimiseen ja olisi mielenkiintoista kaikille.

Hyviä vaihtoehtoja kaikki! Geerdillä hengailun jälkeen päädyttiin 103:een noin kahden aikaan. Isommalla puolella bändit soittivat ihan kivaa rokkia ja pienellä puolella pauhasi joku electroclash -hässäkkä. Bändien välillä isossa salissa soitettiin teknoa, joka oli aika vinkeä yhdistelmä. Mestan mainetta en kyllä ihan näin äkkiseltään ymmärtänyt: kyseessä on kuin kahdesta Semifinalista yhdistetty klubi, jossa on kai välillä aika tuima ovipolitiikka. Nyt 103 oli täynnätyhjillään iloisia teinejä, Pony Pony Run Run ei siis vedonnut berliiniläisiin. Me poistuttiin kotiin puoli neljän maissa kun alkoi näyttää siltä että paikalle ei tosiaan saavu enenpää ihmisiä. Harmi, näinkin voi käydä.

Olisi pitänyt mennä suomimafian kanssa Picknickiin Mitteen, varsinkin kun Till olisi voinut säätää meille nimet listaan. Picknickin ovipolitiikka on se, että ensin pääsevät sisään työntekiköiden listaan laittamat kaverit (lista on piiiiitkä) ja sen jälkeen mahdollisesti ovella jonottavat tavikset face controllin läpäisevät hipsterit. Eipä siis paljon kiinnosta lähteä jonottelemaan joskus kahden aikaan turhan takia.

Sunnuntai alkoi taas raukeasti kun olimme valvoneet niin myöhään. Brunssi kuitenin piristi, ja olimme aamusta asti varsin toimeliaita. Huomasin, että kanssani asuvat tytöt ovat varsinaisia sikoja naisiksi: joka paikka on törkyisessä kunnossa! Lattioita ei ole pesty varmaan vuosiin, missään ei ole imuroitu (asunnossa ei vielä ole imuria) eikö esimerkiksi keittiön lattialle läikkynyttä kahvia ole koskaan vaivauduttu pesemään pois! Oma huoneeni paljastui järkyttävän likaiseksi kun tutkin asiaa tarkemmin. Lakaisin pahimmat skeidat ja pölyt pois ja moppasin koko lattian astianpesuaine/vesi -sekoituksella. Moppasin myös kylpyhuoneen jonka lattian reunat olivat tummana pölystä ja liasta. Nyt näyttää vähän paremmalta. Aion vielä pestä ikkunat ennen talven tuloa, sitäkään ei ole kukaan tehnyt vuosiin. Ihmeellistä miten heikosti ihmiset pitävät huolta asunnoistaan. Toivottavasti Lisan edellisen asunnon imuri saapuu pian, sillä palan halusta imuroida eteisen ja keittiön. Ja joo, en olisi uskonut sanovani näin tämän matkan aikana

Samanlainen välinpitämättömyys heijastuu myös asuntojen remontointiin. Andrean asunnossa tapahtunut katon vesivaurion korjaus tehtiin kittaamalla reikä ja maalaamalla se seuraavana päivänä – eikä siinä sitten muuta. Jos harkitsisin tosissani asunnon ostamista Berliinistä, täytyisi olla huipputarkkana kaikkien tämänhenkisten juttujen suhteen – tai hoitaa asia samalla löysällä asenteella kuin muutkin täällä.

Joka tapauksessa: Matias saapui eilen! Käytiin viemässä kamat Rock’n'Roll Hedberg -hostelille joka paljastui tosi hyvän hinta-laatusuhteen paikaksi. 26€/yö hinta sisältää päivittäin yhden juoman (olutta!) sekä kolmella eurolla aamiaista, joka tarjoillaan kello 9-21. Huone oli vitsikkäästi maalattu, tosi iso, jossa oli nukkumatilaa neljälle (parisänky ja komerosänky). Matiaksella on myös parveke, josta näkee suoraan Muskauer Strasselle. Torstaista eteenpäin Matias kuitenkin yöpyy mun luona ja viikonloppuna mennään kiertelemään sinne sun tänne!

Matias nappasi Barakasta shawarmaleivän joka kädessä lähdimme sunnistamaan kohti Hermannplatzia, jolla Hamy Cafe (kingi vietnamilainen rafla) sijaitsee. Olin sopinut että tapaamme Lindan siellä kahdeksalta, jota ennen ehdimme vielä käydä vihamielisen ilmapiirin baarissa aivan Hermannplatzin nurkalla. Kanta-asiakkaisiin kuulumattomaan kohdistettiin kantisten toimesta erikoisia katseita eikö olo ollut kovin tervetullut tähän kulmakuppilaan, jossa keski-ikä oli ainakin 50. Hamyn ruoka oli kuitenkin aivan ihanaa! Lindalla ja Matiaksella oli yhteisiä tuttuja, ja muutenkin oli kivaa syödä taas hyvin ja turista niitä näitä. Eläköön Berliini!

Yritän juuri ilmoittautua B2-tason kurssille joka on maanantaisin kello 10-14, mutta matkassa on mutkia: mulla ei ole nettiyhteyttä, Cafe Creamissa ei ole nettiyhteyttä ja Viktor kertoi että ilmoittautumiseen tarvitaan seuraavat asiat:

• Nimitiedot
• Pankkitilin numero
• Pankkitunnus
• Opiskelijanumero
• Jotain muuta, mitä?

Hämmentävää. Joko kyseessä on viimeinkin sitä suuren luokan byrokratiasotkusta TAI Viktor aikoo tyhjentää pankkitilini (heh heh). Grr. Toivotaan että ilmoittautuminen nyt kuitenkin onnistuu! Päivitys tilanteeseen: en löydä mistään BLZ-numeroa joka pitää antaa kaavakkeessa! BIC mulla on muttei mitään BLZ-numeroa. Pirullista. Viktor onneksi lupasi laittaa oman tilinumeronsa ja voin sitten maksaa hänelle 30 euroa kurssimaksua. Grr!

Tämä posti lähtee blogiin heti kun pääsen jonkin netin äärelle.