Piiiitkä postaus viime viikosta ja vierailijoista

Arr. Olen kirjoittanut liian laiskasti ja viime viikon tapahtumat alkavat olla jo hämärän peitossa. Nyt kuuntelen Gravenhurstia ja juon teetä vaaleanpunaisessa huoneessani. Sain M-Audion Oxygen 8:n toimimaan joten voisin viimeinkin alka musisoimaan. Toin myös 17000 kuvaa Iphotoon joka jäi aika käyttökelvottomaan kuntoon. Miksen voi lajitella “tapahtumia” niiden ajankohtien mukaan? Myös kuvien tuominen on jotenkin kummallista, ohjelma itkee jatkuvasti että kuvat ovat muistikortilla joka ei nyt ole kiinni koneessa. No shit, siksihän yritin tuoda ne läppärille! Entäs kaikki päivät joista en ole vielä kirjoittanut? Katsotaan pintapuolisesti mtä on tapahtunut!

Maanantaina päästiin viimeinkin pyörimään juutalaiseen museoon – Yellow Sunshinen herkullisten vegaanipurilaisten kautta! Museossa vierähti taas varmaan neljä tuntia eikä ihan kaikkea jaksanut taaskaan lukea. Olisi kivaa mennä sinne joskus opastetulle kierrokselle. Pitää varmaan järjestää sellainen jollekin erasmusporukalle. Sit tavattiin Matias vietnamilaisessa raflassa ja lähdettiin kohti himan lähellä olevia mestoja – lähinnä Wendeliä. Ja sehän toimi hyvin, muttei istuttu kauaa.

Yellow Sunshinen purilaiset!

Akon toive kiinnittyy puuhun.

Ako juutalaisen museon sisäpihalla.

Vietnamilaista ruokaa Görlitzer Bahnhofin nurkalla!

Tiistaina lähtö venyi taas, tein vähän Helsinki10:n sivuja jonka jälkeen lähdettiin Frankfurter Torin käytettyjen vaatteiden liikkeen kautta pyörimään lastenrattaiden sekaan Prenzlauer Bergiin. Ei tehty sen kummempia heräteostoksia vaan nautiskeltiin ulkoilmasta ja kivoista pikkukaupoista. Harmi että M10 spora on tällä hetkellä remontissa, spora-bussi-spora -yhdistelmä on vähän kuluttava. Kohta reitti pitäisi taas kuitenkin olla kunnossa joten Prenzlauer Berg aukeaa helposti!

Tiistai-iltana käytiin syömässä kolmestaan nurkan laadukkaimmassa intialaisessa, siis Amar -nimisessä paikassa. Mun ja Matiaksen lammasannokset olivat tosi herkullisia mutta Akon valitsema ruoka oli valitettavasti väärä annos väärään paikkaan (sinänsä hyvää muttei kovin maustettua). Ainakin paikan laatu tuli todistettua! Lopulta mentiin vielä Konrad Tönz -monorokkibaariin pullolliselle kuohuviiniä. Baarimikko vei lasit täytettyään pullon kylmään ja tuli pyydettäessä täyttämään lasit uudelleen! Vieläkin jäi mietityttämään mitä kummaa baaritiskin päällä olevan telkkarin tarjonta oikein oli…

Das Rebellion des Zimtsterns, alakerran luomukahvila.

Frankfurter Tor.

Glücklich am Park.

Keskiviikkoaamupäivällä karautettiin Akon metsästämään vaateliikkeeseen Wilhelmsdorfin ostoskeskukselle. Ostarilla vierähtikin muutama tovi vaikka kumpikaan ei lopulta ostanut mitään. Tulipa kuitenkin käytyä, mutta ehkei tarvitse palata ihan vähään aikaan. Arcadet ovat ihan samanlaisia, liikkeet ovat vain vähän eri järjestyksessä.

Ako syö herkullista apfelstrudelia shoppailun päätteeksi.

Takaisin palaaminen sujui Geerdin ja kahvin merkeissä. Menimme Goodfriendsin parin euron thaikeittojen kautta Görizer Parkissa sijaitsevalle terassille jossa hieman epäorientoitunut tarjoilijatar ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Cappucinon hörppimisen lomassa katselimme kun lähistön lapset maalasivat graffitiworkshopissa muraalia vanhan rautatieaseman (?) seinään.

Ako ja Geerd Goodfriendsissä.

Ohjaaja takarivin toisena, muuten skidejä lähinurkilta. Huomatkaa kaikkien näyttämä 36 -jengikäsimerkki

Ram maalaa pohjia pilven päälle.

Viimeistä iltaa vietettiin Akon kanssa kaksin, ja Matias lähti tutkimaan massiivista Tempelhofin lentokenttää ja Schwerbelastungskörperiä iltahämärässä. Makailtuamme vähän aikaa kotona teetä juoden lähdimme Il Casolare -nimiseen italialaiseen ravintolaan, joka sijaitsee kanavan toisella puolella hieman Kottbusser Torista etelään. Il Casolare on ihan mahtava paikka: ruokalistallinen täydellistä pizzaa ja italiaksi kirjoitettu päivittäin vaihtuva muiden ruokalajien tarjonta liitutaululla. Italialaisten punkkareiden pitämän ravintolan seinät ovat täynnä bändien nimiä ja nimmareita sekä julisteita (NOFX!!). Suosion vuoksi myös Friedrichsheinissa ja Prenzlauer Bergissä on nykyään haarakonttorit, mutta mikään ei voita tätä alkuperäistä paikkaa Samassa pöydässä istui sveitsiläinen kontrabasisti, Andreas, vanhempiensa kanssa. Vaihdoimme yhteystietoja ja Andreas kutsui minut kuuntelemaan lauantain keikkaa A-Train -jazzklubille. Ehkä vielä tavataan jossain! Harmi että kaikki kaksi kuvaa Casolaresta häivisivät jonnekin alussa manailemani iPhoto -hässäkän johdosta.

Ako vikana iltana!

Torstaiaamuna täytin viimein 28 vuotta! Aamulla heräiltiin Akon kanssa, pakkailtiin vikat kamat ja lähdettiin ihan mukavissa fiiliksissä kohti lentokenttää. Kurjaa kun yhteinen aika loppui, mutta oli mielettömän kivaa olla taas yhdessä neljän viikon eron jälkeen! Seuraavaksi nähdäänkin sitten marraskuun kuudestoista päivä, johon on taas kutakuinkin pyöreä kuukausi. Tapaamiset on hyvä suunnitella hyvissä ajoin etteivät välit veny tuskallisen pitkiksi. Saatettuani Akon lentokentälle ja naureskeltuani piippaaville metalinpaljastimille lähdin ostamaan toista lakanasettiä karttamastani Ikeasta. Matka Spandaun kaupunginosaan ei vienyt kovin kauaa joten ostospaikan valinta osui nappiin. Selvisin ahdistavasta kaupasta ulos tunnissa enkä ostanut mitään ylimääräistä! Lakanat ja yksi pyyhe kustansivat yhteensä alle 20 euroa. En siis vielä joutunut vararikkoon. En valitettavasti enää jaksanut lähteä Spandaun tärkeimmälle nähtävyydelle, Zitadelille (joku linna tms), vaan suuntasin kotiin suunnittelemaan opintoja.

Synttärit Ikeassa lakanaostoksilla.

Matias noudatti Akon neuvoa ja toi koululta palatessaan meille herkulliset palat mandariinijuustokakkua Schlesisches Torin nurkalla olevasta, legendaarisen tiukasta leipomosta! Ja kyllä se kakku maistuikin! Pienen chillailun jälkeen käytiin moikkaamassa Geerdiä Wendelissä, josta karattiin pikkupizzojen kautta unten maille. Olipa taas hauskuutta kerrakseen!

Perjantai-Iltapäivällä Matiaksen kouluviikko loppui! Nörttäiltiin vähän aikaa kotona ja lähdettiin valitettavan myöhässä tapaamaan Linda jonka kanssa siirryttiin vaihto-oppilaille järjestettyihin bileisiin Cafe Campukseen. Kaadoin tervetuliaisjuomankin varmuuden vuoksi keittolautasten päälle välttääkseni liiallisen humaltumisen. Tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja, erityisesti paahtopaistihenkinen liha oli tosi mureaa ja maittavaa – salaattipedillä! Muutaman tunnin presenssin jälkeen jengi alkoi liukenemaan kohti Sigmundshofin Bierkeller -raflaa jonne mekin lähdimme. Valtavan opiskelija-asuntolan alakerrassa sijaitseva matala disko oli ihan vitsikäs paikka. Ruokaa oli taas tarjolla (nakkeja, perunasalaattia, salaatteja, vihanneksia) – ja lähes loppumattomiin ilmaista sangriaa! Ei ihme että mesta oli ihan tukossa kun lähdimme kohti Iconia. LBJ oli juuri aloittanut ja olimme about ekat asiakkaat. Päräyttäviä raitoja ja tyhjää tilaa riitti, ja kahden pintaan lähdettiin kohti kotia. En tiedä oliko meillä vain huonoa

Matkalla Bierkelleriin, Sigmundshofin baariin.

Matias kyseisessä mestassa.

Viimeinkin pitkät unet! Lauantaiaamuna ei pidetty turhaa kiirettä. Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan S-Bahnilla Berliinin ympäri, josta sitten kuitenkin poikettiin toisen maailmansodan jätteistä kasatulle vuorelle, Teufelsbergille. Aurinko laski ja hikoilimme jännityksestä: hyökkäisivätkö vihaiset villisiat kimppuumme? Selvisimme kuitenkin hengissä ja aprikoimme kasan alle jääneen natsien aseyliopiston kohtaloa. Myös viereisellä kukkulalla sijaitseva vanha tutka-asema kiihotti mielikuvitusta – sinne on päästävä vielä joku päivä! Ehdimme juuri ja juuri myöhässä tapaamaan Saaraa, jonka kanssa kävimme katsomassa Against Me!:n keikan joka oli yllättävän rauhallinen ollakseen punkkia. Sieltä lähdimme tapaamaan kämppiksiäni, jotka olivat taidehörhöbaarissa joka on auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Vältimme muualle jatkamisen ja istuimme aamuyön tunteihin saakka keittiössä laukomassa suuria totuuksia. “Pidän lehdistä mutta rakastan internettiä”!

Matias lähti sunnuntaiaamuna. Itse vielä torkuin muutaman tunnin, jonka jälkeen sitten kävin Bodon kanssa ajelemassa sen kämppiksen Saab 93 Cabriolla, muttei kuitenkaan katto alhaalla vaikka kaunis auringonpaiste olisikin houkutellut hulluttelemaan. Kohteeksi valittiin kaunis järvi, Schlahtensee, jonne matka kesti moottoritietä pitkin ehkä puolisen tuntia. Järven toisessa päädyssä (linnuntietä pikin pari kilometriä) oli juhlava ravintola ja sen yhteydessä varsin hinnakas terassi. Muutenkin vastaan tuleva jengi vaikutti aika hyvin toimeentulevalta ja konservatiiviselta. Hauskaa vaihtelua Kreuzbergin meininkehin Ilta kului kurssitarjotinta ihmetellessä. Onneksi yli 800-sivuisesta talvilukukauden opinto-oppasta löytyi paljon mielenkiintoisia kursseja.

Niin joo ja vähän vierailijainfoa: tän vuoden puoli alkaa olla aika buukattua!

• Äitini vierailee täällä 26.-28.10. (hotellimajoitus)
• Vesa on koulutuksessa 12.-14.11. (hotellimajoitus)
• Ako ja Akon vanhemmat ovat täällä 16.-20.11.
• Vessi ja Elina tulevat katsomaan Ryan Adamsia (ja mua!) 23.-26.11. (majoitus epäselvä, ehkä mun luona)
• Lupu tulee 7.-9.12. (mun luona)
• Ako tulee taas tänne jouluksi ja uudenvuoden ajaksi
• Ja itse olen Hampurissa Ullan ja Sandran 60v -bileissä 1.-2.12…

Ps. Edelliseen pitkään postaukseen on ilmestynyt paljon kuvia!