Entries from lokakuu 2007 ↓

1) Mitakuuluukukkuluuruu-tyypit

-en oo bongannut niitä edes BKK:n pahimmista länkkärirysistä, vielä. Koitin kyllä olla tarkkana eilen Khao Sanilla. Muualla Thaimaassa levinneisyys on ollut paljon helpommin havaittavaa.

2) GORILLA!

-toivottavasti se löytää meidän uuteen kotiin vaikkei muutetakkaan hotelliin. Mulla on ikävä sitä että sänky pedataan niin tiukasti että joutuu duunaamaan tiukan iltajumpan ennenkun sinne pääsee sisään.

Oikeastaan kaipaan noista vaan jälkimmäistä, mut ajattelen noista kumpaakin. Salaa.

Uusi asunto on löytynyt! (Teko-)syitä juhlille ei voi estää. Bossin läksiäiset pidetään tulevana perjantaina ja Satorn Placen tuparit vasta tiukasti marraskuun puolella. Koti on Chao Prayan Thonburin puolella, Satorn Place-nimisessä asuntokompleksissa.

Ja sen löytymisestä on kiittäminen Eetua, jonka duunipaikkaa aiotaan tiirailla tauotta omista ikkunoistamme. Hahaha. SP kamppaili voitokkaasti hotellimaista asumista vastaan. Löydettiin tosi kivoja ja ylellisiäkin yksiöitä ja kaksoita hyviltä mestoilta mutta yhdessä asuminen vei voiton. Uima-allas on pysynyt karsitulla vaatimuslistalla joten myös SP:ssä on pieni sellainen. Yllättävän hankalaa löytää järkeviä asuntoja joissa olisi kolme erillistä makuuhuonetta. No eipä ole tosin uudessakaan asunnossa kun kaksi – saan kunnian ottaa kodin sydämen eli olohuoneen haltuun. Vaiheiltiin kahden asunnon välillä jotka sijaitsevat samassa kerroksessa. Suuremmassa olisi ollut 4 makuuhuonetta, 2 olohuonetta, 2 kylpyhuonetta ja 2 parveketta mutta päädyttiin kotoisampaan asuntoon jossa yksi parveke, kylppäri, olohuone ja kaksi makkaria. Hintaeroa puolet suurempaan verrattuna! Vielä ennen muuttoa pitäisi tosin löytää mulle sänky. Bonusostoina myös hyvä tyyny (sen löytäminen on käsittämättömän hankalaa!), säilytyslaatikoita, rekki vaatteita eli mekkoja varten ja jotain miellyttävämpää valaistusta loisteputkien sijaan. Ihanan vähällä pärjää – lähipäivien yksi suurimmista ilonaiheista tuli sillä hetkellä kun tajuttiin ostaa henkareita himaan..
Lomailun arki on ollut ihan hullun rentouttavaa ja HAUSKAA! Päivät menee femmoja heitellessä kun on jatkuvasti niin tyytyväinen oloonsa.. Perjantai on silti mielessä kokoajan – koulu alkaa! On sitä odotettukin hartaasti, ja suurella mielenkiinnolla. Sain just meilillä tuoreen listan kursseista joten päästään suunnittelemaan lukujärjestystä seuraavia kuukausia varten. Käytiin Sipun kanssa mittaamassa taksilla koulumatkan pituus tulevalta kodilta: 45 minuuttia/20 kilometriä. KMUTT on niin kaukana ettei se mahdu millekkään muulle kartalle kun Google Earthille… Mut Satorn Place ei oo ollenkaan huonoimmassa paikassa – täältä missä nyt asutaan kestäisi varmaan viisi tuntia yliopistolle. SP:stä lähin BTS-asemakin (Saphan Taksim) on melko helposti saavutettavissa: vaihtoehtoina joko taksi, lautta tai kävely. Jos uudet, jo valmiiksi rakennetut pysäkit otetaan käyttöön joskus hamassa tulevaisuudessa (helmikuussa!?) – ollaan supermestoilla!

Kävin Viktorin kanssa leffassa tiistai-illan ratoksi. Potsdamer Platzin Cinemaxx -kompleksissa pyöri nimittäin dubbaamaton The Assassination of Jesse James by the coward Robert Ford. Elokuviin pääsemisessä oli omat kikkansa. Internet sanoi alkamisajaksi 20:30 (tähän uskoimme) kun taas paperiset ohjelmalaput uskottelivat ajan olevan 19:30. Tapasimme hieman kahdeksan jälkeen Sony Centerin lasiteltan alla ja menimme ostamaan lippuja. Yllätys oli melkoinen, kun kassaneiti kertoi elokuvan alkaneen jo noin viisi minuuttia sitten kun mainokset loppuivat! Elokuvan oikea alkamisaika olikin siis kahdeksalta joka käsitykseni mukaan ei ollut kumpikaan löytämistämme ajoista, tai sitten puoli kahdeksalta pyörähtivät käyntiin yli 20 minuuttia pitkät mainokset… Hämmentävää. Täytyy selvittää miten homma toimii.

Joka tapauksessa: tämä Brad Pittin tähdittämä länkkäri pysyi hienosti kasassa ja oli aidosti koskettavaa katsottavaa. Olihan siinä heikkoutensakin mutta antaisin paketille neljä tähteä. Huonoa ei ollut myöskään päähäni kummunneet assosiaatiot The Prestigeen (tässä ei tosin ollut Scarlettia, eikä muuten itseasiassa juuri muitakaan naisia).5,5€ oli kohtuullinen hinta elokuvaillasta – verrattuna Finnkinon Helsingin pisteiden ryöstöhenkiseen kymppiä hivottelevaan lippuun. Teatterikin oli siisti, moderni ja todella suuri. Tiistaisin voisi mielellään mennä katsomaan jotain saksalaisia pätkiäkin.

Lauri ja Petra varasivat hotellin ja matkat, joten otamme isolla jengillä vastaan (aina vain paremman) vuoden 2008! Tervetuloa ja kivaa häämatkaa!

Päivän pituus tänään:

• Bangkok: 6:12 – 17:51 (11h 39min)
• Berliini: 6:58 – 16:42 (9h 43min)
• Helsinki: 7:37 – 16:30 (8h 53min)

Päivän pituus vuoden pimeimpänä päivänä (22.12.)

• Bangkok: 6:37 – 17:56 (11h 18min)
• Berliini: 8:16 – 15:55 (7h 39min)
• Helsinki: 9:24 – 15:13 (5h 48min)

Täällä on siis asteen verran valoisampaa kuin stadissa mutta Bangkok vie selvästi voiton! Ulkona sataa ja tulin just takaisin yliopistolta. Ja vielä kuva mun tuliterästä hupparista:

RSA7400 Interlock Poncho
Oon rakastunut tähän jo niin palavasti että taidan käydä ostamassa toisen! Aion myös nyt vähän hahmotella yhtä printtiä josta haluisin saada paitoja Spreadshirttiin myyntiin. Sadepäivä kuluu mukavasti, toivottavasti nään vielä Geerdin tuossa iltapäivällä. Kuuntelen Der Dritte Raumin vuonna 2003 ilmestynyttä levyä, Klubraum, ja se on kyllä erinomaisen päräyttävää kamaa. Suosittelen kaikille joita saksatekno kiinnostaa vähääkään. DDR:n keikka Hampurin Echochamberissa on ollut ehdottomasti yksi mieleenpainuvimpia teknolivejä joita olen koskaan nähnyt joten kyse ei ole mistään ihan tusina-aktista!

Olen katsellut iltaisin The Wiren (Langalla) toista tuotantokautta, sillä ensimmänen ehti jo loppua. työn alla on myös Heroesin toinen kausi sekä pian Lisan ja Jerunan kansa aloitettava Lost -putki jossa pitäisi tuhota pimeinä syysiltoina kikki kolme tuotantokautta Myös kesken: IT Crowdin ekan kauden loppu ja toinen kausi kokonan, se on onneksi vain kuuden jakson mittainen. Peruasiat kuten televisio eivät siis unohdu täälläkään. Kivaa hengailla iltaisin välillä himassakin koska aika paljon on tullu juostua siellä sun tällä ja noita keikkoja tosiaan pukkaa aika paljon. Eilen tein Jerunan kanssa mozzarellapastaa joka oli toooosi hyvää!

Menin myös aika aikaisin nukkumaan sillä kello yhdeksältä alkanut Mobile Interaction -kurssi vaatii riitävästi unta. Tänään kurssilla oli puhetta aistien toiminnasta ja ihmisen rajoitteista (työmuisti, muut muistityypit…). Meneillään on siis HCI:n (Human-Computer Interaction) perusteiden kertaus josta mennään jatkuvasti tiukemmin mobiililaitteiden tarjoamien mahdollisuuksien ja haasteiden maailmaan.

Kurssikirjat (Mobile Interaction Design ja Human-Computer Interaction) täytyy vielä ostaa koska niitä ei ole yliopiston kirjastossa. Ne kustantavat valitettavasti yhteensä noin 60 euroa, mutta ei taida olla parempiakaan vaihtoehtoja… Aion tilata myös jonkun Saksaa käsittelevän matkaoppaan (Lonely Planet tai Rough Guide). Jos osaat vihjata että toinen noista on parempi, kirjoita kommentti! Sain äidiltäni Time Out Berlin Shortlist -kirjan joka vaikuttaa myös varsin mielenkiintoiselta. Muuten mulla ei olekaan ollut matkakirjallisuutena kuin Mondon Berliinin opas ja Tip -lehden ravintolaopas (internetin ihmemaata unohtamatta).

Harmi että sunnuntailta jäi väliin Josefin ja Viktorin ehdottama liittoumamuseo, jonka unohdin tyystiin. Täytyy mennä sinne Geerdin kanssa joskus syksyn mittaan. Geerdin viimeinen tentti on kahden päivän päästä, joten silloin tapahtuu varmaan jotain repäisevää! Yritän repiä hänet seurakseni myös perjantain Simian Mobile Discon keikalle jonne myös Lina on menossa. Luulen että jätänkin viikonlopuksi suunniteilla olleen Tsekin matkan väliin koska Josef aikoo mennä vain pienehköön kotikaupunkiinsa eikä Prahaan. Uutta yritystä lupailtiin myöhemmälle syksyyn joten hätä ei ole tämän näköinen!

Terveisiä Stereo Totalin keikan iloisista jälkimainingeista! Kaksikko täytti eilen lavan lisäksi myös koko Postbahnhofin iloisella meiningillään ja valloitti minut täydellisesti. Syntetisaattoreita, rumpuja, kitaroita, trumpetti ja kazoo sekä ranskaksi, englanniksi ja saksaksi tekstitetyt biisit – siinä raaka-aineet täydellisyyteen. Ranskanopettajalta näyttävä Françoise Cactus ja villisti karjuva Brezel Göring ovat rampanneet ympäri Eurooppaa jo vuodesta ’93 joten lavakokemusta on ihan tuhdisti! Ostin itselleni varsin riemastuttavan lämppärin (Oaklandilainen Hawnay Troof) t-paidan ja vinyylin koska show ei jättänyt kylmäksi ja vieläkin naurattaa. 5€ + 5€ oli ihan sopuhinta noista kamoista koska Vice Cooler ei halunnut raahata myynnissä olevia kamoja takaisin rapakon taakse. Tsekatkaa noi Myspacen biisit, Bad News From The Start!

Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.

Ah, viimein kotona! Oli kivaa käydä istumassa vähän iltaa Emmin kanssa, joka on ollut Berliinissä lokakuun alusta asti. Emmi asuu Schlachtenseellä joka on vähän kaukana täältä, mutta toisaalta aika kiva mesta. Oli kivaa käydä turisemassa niitä näitä. Cafe Schmückin chili con carne oli maukas iltaruoka, eikä kovin kalliskaan! Jatkettiin vielä hetkeksi San Remoon joka on mun korttelissa. Se on suht viihtyisä perusbaari jossa ei myöskään köyhdy liikaa.

Akolta tuli tänään jännä paketti, josta paljastui upea (ja iso!) tilhikortti sekä mystinen E-kirjain. Nyt mulla on siis E ja O joista en vielä saa mitään kovin järkevää muodostettua. Kaikki kuulemma ajallaan Mä unohdin lähettää pari korttia, mutta yritän tehdä sen huomenna. Postilaatikoita tai posteja ei mun mielestä ole siroteltu Berliiniin mitenkään kovin ronskilla kädellä joten kyse ei ole ainoastaan mun saamattomuudesta (eipä niin, vastapäätähän on yksi!).

Nojoo. Mobile Interaction -kurssi tuntuu myös olleen oikea valinta. Tiistaiaamu alkaa parilla luentotunnilla jonka jälkeen siirrytään tutkiman harjoituksia. Ennen joulua tehdään pieniä tehtäviä itsenäisesti ja joulun jälkeen aletaan tekemään projekteja pienryhmissä. Opetusryhmä on taas suomalaisiin kursseihin verrattuna todella pieni: vain kahdeksan osallistujaa ja kaksi luennoitsijaa. Maisteritason kurssit ovat selvästi varsin spesifisiä eivätkä ihmiset saavu niille suurissa laumoissa. Valitsemillani kursseilla myös laskarit ovat hieman erilaisia kuin Suomessa, mutta ne eivät ole vielä alkaneet joten niihin palaan myöhemmin. Koko kurssipalettini tuntuu hyvältä: projekti, seminaari, kollokvio, luentokurssi, kielikurssi… Paljon erilaista tekemistä toisinsanoen!

Skype on varsinainen killer app. Olen puhunut sen avulla Akon kanssa kutakuinkin joka päivä ja säästänyt muhin vaihtoehtoihin verrattuna piiiitkän pennin. Iso plussa on myös mahdollisuus tuijotella toista kutakuinkin silmiin webbikameran välityksellä. Kasvojen näkeminen lisää kommunikaatioon todella paljon verrattuna pelkkään puheluun. Muutenkin instant messenging -palvelut ovat pitäneet minut hyvin yhteydessä kavereihin ja toisaalta myös vaihtareihin. Eilen esimerkiksi Vessi soitti Mangostudiolta ja näytti läppärin kameralta miltä siellä näyttää. Muutkin Cliftonit huutelivat terveisiä ja mua hymyilytti (vaikka harmittaakin etten ole tällä kertaa kuvaamassa studiosessioita). Studiossa edistymistä voi seurata bändin blogissa.

Nyt tuntuu että olen oikeasti kotiutunut tänne. Huomasin sen lähinnä siitä ettei ole jatkuvaa tarvetta säntäillä ympäri kaupunkia joka päivä: lauantain tv-ilta ja hidas Kreuzberg 36 -kiertely olivat juuri tätä. Hyvä homma, se vähentää kriittisen koti-ikävän pelkoa aika paljon (vaikka en jotenkin koea että se olisi kovin mahdollinen omassa tapauksessani). Täytyy alkaa ottamaan uusia alueita haltuun, koska Berliini on todella valtava kaupunki. Marzahnin ja Märkisches Viertelin tornitalot ovat aika korkealla prioriteettilistassa, sinne!

Eilen oli ehkä asteen verran liian rankka päivä. Kahdeksan tuntia yliopistoa veti aika tehokkaasti turhan puhdin pois, mutta siivosin kuitenkin kylpyhuoneen ja vessan. Lisa ja Jeruna pistivät myös töpinäksi ja siivosivat keittiön sekä eteisen. Täytyy vielä pestä ikkunat ja imuroida uudelleen niin omakin huone on tiptop. Tämä on pysynyt hyvin järjestyksessä, alan tosiaan epäillä tavaranpaljouden negatiivisia vaikutuksia Pursimiehenkadulla

Yliopiston tarjonta oli mielenkiintoista. Saksankurssi oli aika peruskauraa, tällä kertaa täytyy tehdä enemmän duunia omatoimisesti. Opettaja oli aika lepsu, toivotaan että homma pysyy kasassa. Käytettävyyskollokvio oli tosi mielenkiintoinen, siellä oli aiheena jotain tangible usability -aiheesta. Myös käytettävyys ja laatu -seminaari oli hyvä valinta: pidän oman esitykseni kolmas joulukuuta ja kerron täälläkin aiheesta vähän enemmän kun olen tutustunut siihen enemmän. Kollokviosta ei tosin taida tipahtaa opintopisteitä ilman esitystä, mikä on sinänsä hassua koska kaikki puhujat ovat tutkijoita eri instansseista… Ajateltiin Kimmon kanssa että voisimme esitellä Helsingin Yliopiston ja TKK:n tutkimusta käytettävyys- ja käyttöliittymäpuolilta mutta täytyy katsoa meneekö ehdotus läpi. Ainakin yleisö on vaativaa!

Syksy tuli rytinällä: lehdet muuttuivat noin viikossa kirkkaankeltaisiksi ja alkoivat putoamaan kovaa vauhtia. Syksy on kuitenkin tvärittömämpi kuin Suomessa: väreinä on lähinnä vihreää ja keltaista, ei niinkään ruskean ja punaisen sävyjä. Viikonloppuna kävin molempina aamuina syömässä aamiaista Geerdillä. Tuli tosissaan syksyinen fiilis – mutta berliiniläisittäin. Lähdin kotoa kirpeään aamuun, nappasin vastapäisestä leipomosta erilaisia sämpylöitä muutamalla eurolla ja marssin dönerintuoksussa tuulen muodostaman, kirkkaankeltaisen lehtitaifuunin läpi.

Lehtiä makrolla Wendelin nurkalta.

Kotinurkka.

Pakko tääkin on kai sanoa: hyvä Suami, hyvä Kimi! Öö, no täällä ei kyllä oikein juhlita mutta ymmärsin että pakastavassa Helsingissä on mahdollista että tietyt ihmisryhmät sekoavat ja huomenna tuottavuus on työpaikoilla vielä alhaisempi kuin tyypillisenä maanantaina. Se formuloista, en todellakaan katsonut vaan tsekkasin Hesarin uutisen. Lehden uutinen oli kyllä mielenkiintoisempi!

Viikko vierähtää nopeasti. Iltaisin olen nähnyt erasmusopiskelijoita (Ilkka, Josef, Viktor) sekä Geerdiä. Pitäisi ottaa viimeinkin yhteyttä muutamiin uusiin berliiniläisiin joiden numerot ovat tarttuneet viikkojen mittaan puhelimeen. Tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti perjantain keikka, siis Prewar Yardsale ja yllätävää kyllä erityisesti -33 syntynyt Peter Stampfel josta on haastattelu tällä. Stampfel oli järjettömän huumorintajuinen, yhteiskuntakriittinen ja mielenkiintoinen esiintyjä jonka kantri/folkilottelu toimi koko pitkän setin läpi näppärästi. Anarkistinen meininki tempasi mukaansa ja Peter taitaa olla harvinainen vieras täällä päin maailma koska pöydässämme istuvat miehet olivat tulleet Lontoosta asti katsomaan keikkaa! Myös Prewar Yardsale sykähdytti. Antifolkartistien eliittiin kuuluva pariskunta oli saanut lapselleen hoitajan ja heidät oli kutsuttu New York -festareille soittamaan! Biisit olivat kauniita ja meininki korutonta. Pidin paljon, toivotaan että tänne tulisi lisää saman genren artisteja soittamaan. Oli lisäksi kivaa tutustua Andreaksen ja Johannan kanssa Kulkussa soittavaan, yhdysvaltalaiseen Maxiin joka oli puhelias ja leppoisa fillarimekaanikko. Ilta lopetettiin Andreaksen kanssa naapurikorttelin Luxissa, jossa en ollut aiemmin käynytkään. Hyvä tietää että niin lähellä on paikka jossa on tanssilattia ja ihan vitsikkään oloinen meininki. Trixteriin pitää myös mennä tsekkaamaan meininki, koska kyseessä on ilman lupia toimiva pieni keikkapaikkayksityiskerho!

Prewar Yardsale

Peter Stampfel

Pöytäseurueemme Haus Der Kulturer Der Weltillä

Ihan mahtava shawarmapaikka Kottbusser Torilla.

LUX – naapuriklubini.
Lauantai-ilta meni tällä kertaa rauhallisissa merkeissä kotona. Lisalla oli krapula/laiskotus, joten katsottiin sen kanssa telkkarista Heroesia ja IT Crowdia. Täytyy aloittaa viimeinkin Lostissa toinen kierros koska Lisa ja Jeruna eivät ole katsoneet sitä ollenkaan. Sunnuntain suunnitelma, Berliner Unterweltin kierros Gesundsbrunnenin Flak-bunkkerissa, onnistui kuin onnistuikin. En tainnut ottaa yhtään kuvaa ulkopuolelta, mutta sisältä tarttui mielenkiintoista kamaa Ixuksen kennolle (kuvauskiellon rikkominen oli melkein pakollista).

Näkymä Gesundsbrunnenin bunkkerin päältä.

Josef, Viktor ja minä kypärät päässä.

Bunkkerivierailijat

Ainoa onnistunut räpsy.

“Sometimes I think sitting on trains
Every step I get to i’m clocking that game
Everyone’s a winner, we’re making our fame
Bonafide hustler making my name”
-Mia: Paper Planes

Aijai. Oon kuunnellut tänään M.I.A.:n Kalaa ja täytyy sanoa että se on erittäin hyvä! Täytyy metsästää se vinyylinä jostain levykaupasta, mä en vielä oikein tiedä mistä täällä kannattaa lähteä etsimään. Kirjoitan tänne kun tiedän lisää! Ja lisää musiikkijuttuja: Clifton Sextet on studiossa seuraavat kolme viikkoa. Odotan uutta levyä (ja studiokuulumisia) kieli pitkällä ja onnittelen poikia projektin etenemisestä! Studio näytti makeelta paikalta, harmi että en tällä kertaa pääse hengaamaan/kuvaamaan äänityksiin!

Ps. Erityisen suuri kiitos Tonylle äitini netin korjaamisesta: Lauttasaaressa oltiin erittäin iloisia! Tarjoan falafelin kun tuut tänne!

Täs ois viel pari musiikkivideoparia sunnuntai-illan ratoksi! Chamillionairen biisi on pirullisen hyvä mutta Weird Alin White & Nerdy on ratkiriemukas (videon kanssa). En oo varmaan putoillut millekään yhtä paljoa kuin tokan versen alulle jossa herra huristelee kuvaan Segwaylla…

Chamillionaire – Ridin’ Dirty

Weird Al Yankovic – White & Nerdy

Niin – maanantaina yliopisto alkaa ihan toden teolla. Tässä talven suuniteltu lukujärjestys:

Maanantai
10-14 Saksan B2 -tason kurssi (4ov)
14-16 Forschungscolloquium In Usability (2ov)
16-18 Seminaari: Quality & Usability (2ov)

Tiistai
9-13 Mobile Interaction (4ov)

Torstai
14-16 Projekti: Ambient Assisted Living 1 eli Sonyn Aibo-robotin ohjelmointia kolmen hengen ryhmissä (6ov)

Yhteensä: 18ov talvilukukaudelta ja optio pariin lisää jos teen helmikuussa kahden viikon intensiiviprojektin muiden juttujen loputtua (olis ohjelmistoratkaisujen esittelytekniikasta…)

Tällä hetkellä arvioisin itselleni noin 30h viikkotuntimäärää koska toi projekti on aika vaativan oloinen. Siinä toteutetaan puheentunnistus (personointi) ja jotain muita juttuja tolle söpölle robottikoiralle. Voi olla hankala koska en oo mikään loistokoodaaja. Mielenkiintoisilla harkoilla kuitenkin pääsee eteenpäin siinäkin taidossa joten odotukset ovat korkealla. Ryhmä on pieni (9-10 henkilöä ja kaksi luennoitsijaa) ja tuleva opiskelumiljöö tosi mielenkiintoinen. Kaikki datailuluennot ovat nimittäin Ernst Reuter Platzin reunalla korkeana kohoavassa Telekom -rakennuksessa jonka yläkerrat on vallannut Deutsche Telekomin laboratorio. Meillä on siellä käytössä ilmeisesti jokin koekoti jossa noiden koirien toimintaa voi sitten testata käytännössä.
Ja vielä lopuksi Chamillionairen Hip Hop Police joka on videoltaan myös varsin nerokas. Ja M.I.A.:n Paper Planes joka taas on biisinä yks kovimmista koskaan. Ehkä. Huvittavaa tossa videossa on se, että laukaukset ja latausääni on muutettu ihan muiksi…Checkkk!!

Chamillionaire – Hip Hop Police

M.I.A. – Paper Planes (sama biisi Zsharessa)