Berlin Bangkok

Kuva: e-z / Flickr

Tossa kuvassa ollaan Essin kanssa matkalla NOFX:n keikalle, muut fotot löytyvät Big Brother -nettitelkkarin! 35€ kolmen kuukauden piinastahuvista ei ehkä ole ihan mahdoton juttu. Toisaalta voin käyttää sen kaiken ajan World of Warcraftiinmuihin asioihin Berliinissä… Mäkki on lähtenyt eilen Shanghaista. Jos Hopeisen Omenan tietoihin on uskomista, se saapuu tänään Amsterdamiin, huomenna Helsingborgiin ja sitten perjantaina tai maanantaina Helsinkiin! Hieno juttu. Vielä kun löytäisin fiksun 500gb kovalevyn ja skinin koneelle niin alan olla lähtövalmis.

Viikonlopuksi on buukkautunut kaikenlaista. Lauantaina mennään äidin, Essin ja Akon kanssa brunssille Atelje Finneen. Sen jälkeen kuvaan Markun uuden bändin, TV Off, promokuvat. Kun ilta tummuu, täytyykin jo siirtyä Dubrovnikissa järjestettävään indierokkiklubiin eli Helsinki Syndroomaan soittamaan rokkilevyjä ennen pohjoiskorean ja Tundramatiksin keikkoja. Huhhuh. Ja ettei tekeminen vain lopu kesken, haluaisin mennä Rose Gardeniin katsomaan ah niin valloittavan Princess Superstarin keikan! Sunnuntai on onneksi hiljaisempi päivä, vain Clifton Sextetin viimeinen keikka ennen levytystaukoa on listalla. Tulkaa kaikki sinne, liput ovat vain nolla euroa! Paikkana on On the Rocks.

Nyt töiden pariin. Olipa muuten monta linkkiä tässä postauksessa, olen katsokaas kova poika kun päästään namedroppaukseen! Mosh.

Aijai. Kylläpäs se oli mojava keikka. Aina vaan yhtä hyvä (no ainakin melkein) punklegenda, NOFX, saapui erittäin pitkän tauon jälkeen taas Suomen kamaralle naurattamaan ja ihastuttamaan yleisöä. Siirryimme Essin kanssa Tampereelle äidin Golfilla eikä juuri pysähdelty huoltoasemille. Matkan varrella oli mitä ihmeellisimpiä valaistuksia, ja sää vaihteli kaatosateesta ja sateenkaarista vahvan keltaiseen usvaan. Kyllä matriisi sitten osaakin renderoida hienoja juttuja!

Tampereen Pakkahuone oli loppuunmyyty ja täynnä keikkapaidoitettuja tyyppejä joista aika iso osa oli saapunut pääkaupunkiseudulta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut liian täyttä, vaan tilaa oli ihan mukavasti! 1500 ihmistä vetävä sali oli viihtyvyydeltään huippuluokkaa eikä akustiikkakaan ollut huonoimmasta päästä. Ennen pääesiintyjää tsekkasimme kotimaisen skatepunklegendan, Freak-Edin keikan joka oli hurjan hyvä! Bändi ei ole soittanut kuuteen vuoteen ja silti pisti yleisön sellaiseen hurmokseen että huh huh! Mikä olisikaan ollut parempi paluukeikan paikka kuin tämä ilta? Kaksi laulajaa, päräyttävät riffit ja pitti lavan edessä tekivät tehtävänsä.

NOFX aloitti lähes ajallaan, siis noin yhdeltätoista. Melkein puolentoista tunnin settiin mahtui varsin kattava biisilista. Uusia biisejä kuultiin siinä missä vanhempaakin materiaalia, eikä hittejä häpeilty. Arvasin etukäteen oikein: yleisö osasi melkein kaikki kappeleet, ja nyrkit heiluivat ilmassa koko keikan ajan! Eivätkä nuo parin uudemman levyn biisit häviä sävellyksinä vanhemmille juuri ollenkaan, toimivat hyvin!

Kuvassa Fat Mike bassottelee vuoden 2006 Warped Tourilla vihreähiuksisena. Lähde: Jgarber, Flickr
Biisien väleissä herrasmiehet heittivät rehtiä läppää Yhdysvaltojen tilasta, Euroopasta, eurooppalaisista, meksikolaisista, juutalaisista, valaanlihasta, Tampereesta ja vähän muustakin. Fat Mike päälle sylkevistä punkkareista: “please stop that now, it’s very disgusting and if that happens again, the gentleman over there will beat the shit out of you”. Fat Mike lavalle lentävistä kengistä: “please don’t throw shoes on stage, that’s so ‘97. And you might not remember that album anyway”. Franco Un-American -biisin sanoja muutettiin vähän raflaavampaan suuntaan ja toivottiin unpresidentin päivien lopettamista jonkun nimeämättömän tahon toimesta. Wicked. El Hefe yllätti mut heleällä laulullaan! Pystytukkainen meksikolainen soitti tietysti myös trumpettia monissa biiseissä. Eric Melvin ei tällä keikalla pistänyt kurttupolkaksi, vaan päätyi ainoastaan kitaroimaan ilman paitaa (oikeastaan paitaa ei ollut koko keikan aikana nähtävillä). Myös switcheroo tapahtui, ja Fat Mike & Melvin vaihtoivat soittimia päittäin. Pitkä keikka jätti jälkensä pohkeisiin, jotka vielä eilen olivat hieman hapoilla. Ei haittaa, tulkaa uudelleen Suomeen!

Niin, henkilökohtaisesti koin että keikan kohokohta saattoi olla reggaehtavasti liikkeelle lähtenyt, säröiseksi poljennaksi kasvanut Eat the Meek, jonka ensimmäiseen säkeistöön päätän tämän postaukseni. Kiitos NOFX.

Because there’s never gonna be enough space
So eat the meek, savor the taste
It’s always gonna be a delicacy
So Lick your chops and eat the meek

Eilen, vain varttia ennen Tampereelle lähtöä kotona pimeni, kun tietokoneen hajonnut virtalähde pamautti sulakkeen rauhallisempaan asentoon. Lyhyen vit*tuksen jälkeen nielin tappioni ja lähdin Essin kanssa autolla kohti keikkapaikkaa. Illan mittaan ärsytys laski aika lähelle nollaa ja tänään olen vain miettinyt ratkaisua visaiseen pulmaan: mitä tehdä? Huomenna saan Tuomakselta kokeiltavaksi mehukkaan virtalähteen jolla sitten näen onko pöytäkoneesta särkynyt jotain muutakin.  Toivottavasti kovalevyt ovat kunnossa (sormet ristiin) eikä emolevykään olisi kärähtänyt. Näistä nyt vaan ei koskaan tiedä. Oli siitä aikaakin kun viimeksi jokin komponentti on mennyt reheellisesti rikki. Akon kovalevy tulee ensimmäisenä mieleen, mutta siitäkin on jo joitakin vuosia. Sitä ennen rikkoutui varmaan IBM:n Deathstar joskus 2000-luvun alussa.

Jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin: Macbook Pro odottaa postimiestä jossain päin aasiaa ja on netin mukaan tilassa “Prepared for Shipment”. Toivottavasti sille löytyy tilaa joltain lähitulevaisuuden lennolta!

Coming up: eilisen NOFX -keikan raportti!

Kuva: e-z / Flickr

Alan olla terve! Kohta täytyy mennä pistäytymään kadunvaltauksessa jonka lähtö on Havis Amandalta kello 12:00. Illalla korviani hellitään: NOFX soittaa Tampereen Pakkahuoneella! On harvinaista lähteä muualle katsomaan keikkaa, mutta tämä oli jotain mitä en tosiaan voi missata. Monen vuoden odotus palkitaan, toivottavasti oon pirteä vielä illalla

Eiliset läksiäiset olivat jymymenestys ja tänään naurattaa. Ensin kourallinen hyviä ystäviä kerääntyi Koffin puistoon. Durianin avaaminen ei ollut aivan yksinkertainen temppu. Matiaksen ja puukon avulla umpijäässä oleva hedelmä kuitenkin avautui lopulta, mutta sitä ennen fyysisten vaurioiden aiheuttamisen saldo oli 2-0 piikkikasan hyväksi. Pirun teräviä nuo piikit! Hajuhaitat olivat selvästikin liioiteltuja, kuten taivaalliseksi kuvailtu makukin. Juuri kun booli oltiin saatu sekoitettua, alkoi ripottelemaan vettä. Sokerista valmistettu seurueemme siirtyi sitten Pursimiehenkadulle kuuntelemaan teknoa ja Kakkahätä-77:ää. Tunnelma tiivistui kun ovikello soi jatkuvasti, ja lopulta yksiö oli täynnä ihmisiä. Tarkoitan: täynnä!

Kun aurinko tuli taas esiin, raahasimme lisää boolintekotarvikkeita puistoon josta löytyi lisää kavereita. Ilta pimeni, booli väheni ja durian osoitti kyntensä. Loppuillasta mentiin vielä palloilemaan Fanny Goes to Hollywoodiin jonka Family Man -festariviikonloppu oli itseasiassa yllättävän hiljainen tapahtuma. Terassilla oli mukavaa ja olut oli maukasta (kiitos Antti!). Ja Matias, kiitos jallushotista! Fanny sijaitsee hienolla paikalla, öinen puisto on kutakuinkin täydellinen terassinäkymä! Puoli kahden aikaan täytyi poistua kotiin kun olo ei vieläkään ollut aivan täysin terve. Kiitokset kaikille, teitä tulee hurja ikävä! Rakkautta.

Kuvat täällä!

Siispä tänään lauantaina 18:00 Koffarissa pienimuotoiset läksiäiset. Ei sen kummempaa ohjelmaa, mutta jos sää sallii niin istutaan ulkona ja hörpitään vaikka boolia! Muuten tarjoilua ei juuri ole, paitsi se mainitsemani durian jos niitä jostain löytyy. Jos alkaa satamaan (Foreca lupailee vähän tämänsuuntaista ainakin kello kolmen tienoolla), siirrytään Fanny Goes To Hollywood -kuppilaan joka on tosi kiva ja sijaitsee - tadaa - Koffin puistossa, siinä ihan Bulevardin kulmalla! Mikä parasta, täältä ei tarvitse karata mihinkään: illan kruunaa Pirkan tupareista saapuva ihmislauma joka starttaa Stadin parhaiden deejiiden voimin Family Man Remix -festareiden toisen päivän

Joten: soittakaa jos on kysyttävää. Muuten - nähdään täällä! Sitä ennen aion kyllä nukkua nyt muuaman tunnin.

Ps. Harmittaa kun tänään on ollut vieläkin vetkula fiilis. Strange Fruit -akrobaattiryhmä Australiasta olisi ollut mielenkiintoista nähdä taiteiden yössä…

Ah, viimeinkin saatiin ostettua lennot rakkaalleni: lähtö Blue1:n siivin sunnuntaina 30.9. ja paluu Air Berlinillä syntymäpäivänäni 11. lokakuuta. Hyvä ajankohta kaikenkaikkiaan, sillä mulla on ennen lokakuun puoliväliä hieman lomaa. Tietysti edessä on aika paljon virastoissa juoksemista ja paperihommaa, mutta niistä pitäisi kuulemani mukaan selvitä parissa päivässä (varsinkin jos päätyy ilmoittautumaan kaupungin asukkaaksi johonkin toimistoon jossa ei ole järkyttävän pitkiä jonoja). Lokakuun ajalle en oikein sitten toivokaan muita vieraita (paitsi Matiaksen!), sillä yliopisto-opetuksen alkaessa edessä on varmasti aika paljon hässäkkää.

Halvaksikin matkustaminen tulee, sillä Air Berlin veloitti lipustaan 83€ ja Blue1 59€. Luonto kiittää, luonnollisesti. Verirahojen maksaminen jollekin taholle voisi tulla joskus kyseeseen. Lentopäästöistä aiheutuvien vahinkojen tasoittaminen ei ole kuitenkaan ihan huono idea. Yhdensuuntainen lento Berliiniin veloitetaan tuolla $12 hintaiseksi, ja rahat voi kanavoida vaikka tuulivoimaan.

Mulla on vieläkin kipeä olo. Ei tosin yhtä pahasti kuin parina viime päivänä, mutta kurkkukipu ja energian puute vaivaavat. Saa nähdä päädynkö katsomaan jotain taiteiden yöhön, lähinnä eduskuntatalon edessä tapahtuva akrobatiaesitys kiinnostaa.

Huh, eilen muhun iski kuume joka ei ole talttunut vielä tänäänkään. Huiput oli aamupäivällä mittarin osoittama +39,35c joka kuitenkin terveydenhoitajan mittauksessa tarkentui +38,6c -tasolle. Olen siis ollut aika hiljaista poikaa enkä ole tehnyt mitään. Nyt hikoilen sian lailla, otin ~40 minuuttia sitten särkylääkkeen ja kuume alkoi heti laskemaan. Parempi olo, yöllä on taas edessä vilunväristyksiä.  Loppuviikoksi on luvassa sairaslomaa, toivottavasti ehdin parantua läksiäisiin mennessä.

Soitin pitkän pohdinnan jälkeen äsken Stefanille ja kieltäydyin asuntotarjouksesta. Joko pitää olla vauhdikas kommuuni jossa jatkuvat vieraat eivät paina, tai sitten yksiö vaikka hiililämmityksellä. Käyn kuitenkin tämän mukavan itävaltalaismiehen kanssa oluella kun saavun uuteen kaupunkiin. Nyt ollaan taas lähtötilanteessa, mutta yksi juttu selvisi: Andrean luona on ehkä koko syyskuuksi erittäin halpa tai ilmainen huone!

Mihin ihmeeseen pyydän Applea lähettämään mun mäkin? Duunit loppuvat ensi viikon jälkeen joten Fortum on hieman heikko vastaus. Ratkaisuna pitäisi äitiäni, joka on myös elokuun jälkeen töissä. Toivottavasti kone lähtee pian liikenteeseen, muuten tulee melkoista säätöä sen suhteen! Ennen syyskuun viidettä, kiitos!

Vielä yhdeksän päivää töitä, ja tämä päivä loppuun. Sitten viimeiset matkajärjestelyt ja parin päivän päästä Berliiniin! Jäljellä on myös Helsinki10 -saitin viimeistely, projekti on ollut viimeiset pari viikkoa valitettavan jäässä vaikka Anssi lähettikin puuttuvat grafiikat jo aikapäivää sitten. Harmittaa, mutta nyt on ollut jotenkin aivan liikaa kaikkea. Anssi, jos luet tätä, niin parannan kyllä tapani ihan lähiaikoina!

Tänään ilmoittauduin poissaolevaksi Helsingin Yliopistolle. Se maksaa vuosittain nolla euroa eikä tätä summaa vastaan saa minkäänlaisia opiskelijaetuuksia. Sensijaan vaihto-opiskelija saa pitää sähköpostiosoitteensa näin halutessaaan (tahdoin näin) ja ilmeisesti on myös mahdollista käydä erilliskokeissa ansaitsemassa opintotukeen oikeuttavia opintopisteitä.

TU:lle vaihtoon lähtevien sähköposteissa mainittiin mystinen, 7. syyskuuta tapahtuva risteily. En ollut kuullut tästä mitään, joten olin hieman hämmentynyt. Pienen selvitystyön jälkeen mahdollisia syitä jäi jäljelle vain kaksi:

1. yritys saavuttaa minut cs.hut.fi -päätteisestä sähköpostiosoitteesta
2. cs.helsinki.fi -päässä tapahtunut “jokin”. Maileja ei ole näkynyt myöskään roskapostikansiossani.

Joka tapauksessa tilanne on se, että joitakin tiedotteita on kadonnut. Pyysin äsken kansainvälisten asioiden toimistoa lähettämään bittiavaruuteen päätyneet sähköpostit minulle uudelleen parempaan osoitteeseen (etunimi.sukunimi@iki.fi FTW!) mutta ainakaan vielä saapuneiden postien kansioni ei pullistele uusista posteista…

Niin joo, mun pienimuotoiset läksiäiset ovat ensi lauantaina (25.8.2007) noin kello 18 alkaen, lisätietoja saa pistämällä mailia tai soittamalla. Todennäköisesti edessä on puistohengausta ja sateen sattuessa baarissa oleilua. Jos huonostihyvin käy, tarjoilen ystävilleni herkullista Duriania! Yarr!

Ps. Geerd menee tänään katsomaan Stefanin asuntoa. Peukut pystyyn, että ilmapiiri ja muut tekijät johtaisivat positiivisiin päätöksiin muuttoa ajatellen! Lisätietoja odotellessani kuuntelen herra J. Kustin diippiä teknomiksausta, josta löytyy perinteiseen tapaan lisätietoja Stealthilta.

Muutama tunti sitten puhelimeni soi, ja näyttö ilmoitti tuntemattomasta numerosta saapuvasta puhelusta. Linjan toisessa päässä keskusteli kohtelias mies, jonka asuntoon toivon voivani muuttaa. Sain muutamia lisätietoja tästä ihanalla paikalla sijaitsevasta huoneistosta:

• Voin halutessani muuttaa koska vain.
• Asunnossa on aiemminkin asunut suomalaisia (keitä olette?).
• Kyseessä on 24m2 huone ~100m2 huoneistosta, ja käytössäni on myös keittiö.
• Vierailijat ovat ok, kunhan kyseessä ei ole jatkuvat megabileet.
• Hän käy paljon töissä ja pitää rauhallisesta meiningistä (ok).
• Tyttöystävän muuttaminen ei ole ihan ok, hetken aikaa kyllä onnistuu mutta sitten pitää etsiä muuta. On siis ok asua siihen asti tässä (~helmikuun loppuun tms)
• Huoneen ikkuna on Bürkerstrasselle.
• Vieressä on kaksi kertaa viikossa turkkilaiset markkinat
• Metroasemalle on 300m

Eli ihan hyvältä vaikuttaa. Geerd menee toivottavasti katsomaan kämppää paikanpäälle sunnuntaina tai maanantaina, jonka jälkeen sitten voisin tehdä jonkinlaisen päätöksen. Pitää myös laittaa G asialle selvittämään ovatko 1-2 kertaa kuussa ilmestyvät vieraat ok, ja onko myös ihan jees että välillä joku viipyy esimerkiksi viikon! Nyt jännittämään.

Virtuaalipaavin ylläpitäjänä tuo pieni, hieman alle kolmen tuhannen asukkaan Marktl am Inn kuuluu selvästikin vaihtovuoden pakollisiin käyntikohteisiin. Nuorekkaan paavi RazingerinBenedict XVI:n kotikaupunki sijaitsee Baijerin osavaltiossa, aivan Itävallan rajalla. Apfelstrudelin lisäksi paikanpäältä pitäisi saada ainakin paavihunajaa ja muita lystikkäitä oheistuotteita, joten pikainen pistäytyminen vaikkapa Sveitsiin päin suuntautuvalla matkalla voisi olla perusteltua. Eikai 1200-luvulla perustettu kylä voi olla täysin vailla charmia?

No, haaveet sikseen. Eilinen vaihto-orientaatiotilaisuus oli ihan ok, pari hyvää vinkkiä jäi takataskuun. Ja iloisena yllätyksenä Erasmus -vaihto-ohjelmaan osallistuvien apurahaa oli korotettu täyden vuoden osalta 1100 eurosta 1800 euroon! Aika hurja lisäys joka varmasi tulee tarpeeseen. Yleisen tapahtuman jälkeen jakauduttiin kaupungeittain/alueittain pienempiin ryhmiin. Berliiniin lähtevistä kahdeksasta henkilöstä paikalle oli ilmestynyt neljä (minä ja kolme muuta). Alkuperäinen tuutori oli feidannut tilaisuuden edellisenä päivänä, joten nyt Berliinistä kertoi neljä kuukautta vaihdossa ollut Jenni-Emilia. Yliopistomaailmalle annettiin risuja (ei yllätys) ja kaupungille paljon plussaa. Täytyy kyllä vielä yrittää psyykata itseni kestämään byrokratiaviidakon kiemurat ja ympäriinsä juoksuttaminen, jota on luvassa ensimmäisinä viikkoina.

Tilaisuudesta inostuneena (pah) varasin äsken menolennon. Blue1:n lentokoneen laskeutumistelineiden renkaat koskettavat Tegelin lentokentän pintaa noin kello 12:30 paikallista aikaa syyskuun viidentenä päivänä! Aika vapauttavaa kun ei enää tarvitse stressata tästäkään aiheesta. Ehkä lähtö alkaa jännittämään enemmän kun lyö juoksevia asioita lukkoon. Nyt täytyy pikapikaa varata lennot Akolle, niin on varmaa että neiti nähdään seurassani syys-lokakuun taitteessa!

Ps. Kiikarissani olleen asunnon omistaja ei vastannut eilen kumpaankaan puhelimeensa. Epäilyttävää! No, on kuitenkin jo pari eri kattoa pään päälle siltä varalta ettei mikään muu onnistu.