Joo, Glee on kai jo vähän menneen talven lumia tv-rintamalla mutta jostain takavasemmalta livahti taas tajuintaan Journeyn biisistä tehty coveri ja erityisesti sen alkuperäisesittäjän liveversio joka huokuu vuotta 1981 kutakuinkin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Liven voi tsekata tästä, kannattaa ehkä väihyä myös toinenkin versio niin voi pohtia miten erilainen versio tästä on tehty…
Vietän flunssaista sunnuntaita Anthony Bourdainin matkailuun ja ruokaan keskittyvän No Reservationsin parissa.Olen katsonut nyt ensimmäiset viisi jaksoa ensimmäistä kautta ja pidän sarjasta aika paljon. Vaikka kyse on aika kevyestä raapaisusta eri maihin, Anthonylla on hyvä ote ja usein varsin hauska tapa kertoa asioista. Youtubesta löytyneessä pätkässä pyöritään Uruguayssa, kannattaa väijyyä se!
Kävin Akon kanssa aiemmin viikolla avaamassa tämän vuoden Docpoint -dokumenttifestivaalit. Iris lähetti toissapäivänä viestin ja pyysi katsomaan Between Dreams -lyhytelokuvansa, joten siellä oltiin. Olin kuullut konseptista jo aiemmin mutta lopputulos oli silti yllättävä: rauhallista yökuvaa, nukkuvia ihmisiä ja hieno tunnelma. Koko elokuva oli tehty kolmen viikon Siperian läpi suuntautuneella junamatkalla – siis käsikirjoitettu, kuvattu ja leikattu valmiiksi. Myös musiikit toimivat joten koko paketti oli hienosti kasassa.
Illan pidempi dokkari oli Mohamed El Aboudin ohjaama Vasen vartaloon. Se oli koskettava ja toimiva tarina islaminuskoon kääntyneestä nyrkkeilijästä, Umarista, jonka alamäkeä ja toiveikasta asennetta seurataan läheltä. Suosittelen sen tsekkaamista televisiosta kun se vain jossain vaiheessa näytetään…
Docpoint jatkuu vielä tänään ja huomenna. Suosittelen leffailtaa kaikille joilla ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia!
Jaahas, sieltä se sitten viimein tuli: muutaman vuoden ajan vahvistuvalla signaalilla kohistu Apple tablet-tietokone, joka sai nimekseen Ipad. Jos tätä tuotetta nyt sitten pitäisi kuvailla jotenkin lyhyesti niin sanoisin että se on 9.7″ kosketusnäytöllä varustettu Ipod Touch. Kooltaan se on vähän A4 -arkkia pienempi ja hieman yli sentin paksuinen. Painoa on ihan kohtuullinen 680 tai 730 grammaa riippuen siitä, onko kyseessä 3G-yhteydellä varustettu malli.
Internet on ollut vähän sitä mieltä että Apple on lyönyt kirveensä kiveen tämän mallin myötä. En ole ihan samaa mieltä, sillä 30€ puhelimella ja läppärillä päivittäiset yhteyteni hoitavana koen että tämä voisi korvata läppärin tosi monissa tilanteissa. Ehken käyttäisi Ipadia raitiovaunua odottaessani mutta entä siellä istuessani? Varmasti. Hieno karttasovellus, toimiva kalenteri sekä selain suurella näytöllä tuntuvat – jos nyt eivät sentään tarpeellisilta, niin ainakin – haluttavilta ominaisuuksilta. Osaan kuvitella että Ipadilla olisi mukava surffailla vaikka sohvalla, tai vilkaista sähköpostit.
Iphonesta ja Ipod Touchista tutun softan mukaan ottaminen lähes sellaisenaan on erinomainen idea. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti kosketuskäyttöliittymäksi suunniteltu käyttöjärjestelmä jonka sydämenä hyrrää Darwin – kuten myös “oikeassa” OS X:ssä. Toki vapaampi ohjelmistopolitiikka kiinnostaa, mutta toimiva App Store kiinnostaa ehkä vielä enemmän.
Apple hehkutti sekä kirjojen lukemista Ipadilla että mukana olevia viittä suurta kustantajaa. Äkkiseltään kuitenkin tuntuisi että kiiltäältä, valaistulta näytöltä lukeminen on edelleen huomattavasti könömpää kuin Kindlen sähköiseltä, mattapintaiselta paperilta (tai oikealta paperilta). Kindlen akku tarjoaa sähköiseen mustetekniikkaan yhdistettynä vaikka Siperian ylitykseen riittävän määrän sivunvaihtoja, joten siinä suhteessa Kindle pieksee Ipadia mennen tullen. Sen sijaan lehtien lukemiseen Apple tuo uutta liittäessään videot artikkelien yhteyteen lehtien www-sivujen tapaan.
Ostanko vai harkitsenko? Nyt taloustilanne on sellainen että harkitsen, sillä tuleva kymmenen viikon matka saa lompakossa lojuvat eurot menemään järkevämpiin asioihin. Entä kesällä? Saapa nähdä… Lopuksi täytyy todeta että tuotteella on vitsikäs nimi, sillä esimerkiksi suomalaiset artikuloivat A ja O kirjaimet kutakuinkin samalla tavalla suurimman osan ajasta. “Mitä, minkä ostit?”, “eikö sulla ollut jo Ipod”…
Nyt on jäljellä enää 27 yötä lähtöön! Edessä on pientä valmistelua joka kulminoitui eilen viisumivaatimuksien lukemiseen ja papereiden printtaamiseen. Meille soveltuvia viisumeita on kaksi erilaista: turisti- ja kauttakulkuviisumi.
Turistiviisumin saa kahdella tavalla: maahan saapuessa rajalta tai paikallisesta lähetystöstä. Lentokentiltä saatava viisumi on voimassa 30 päivää, joka on liian lyhyt meidän 70 päivän matkaa varten. Maarajalta saa vielä lyhyemmän 15 päivän mittaisen viisumin.
Etukäteen lähetystöstä haettava turistiviisumi on voimassa 60 päivää ja sitä saa jatkettua vielä 30 päivää kun vierailee maahantulotoimistossa. Meillä on lisäksi matkassamme hieman onnea, sillä maaliskuun neljänteen päivään saakka turistiviisumit ovat maksuttomia!
Viisumin leima, Alex S (CC: Attribution)
Kauttakulkuviisumi täytyy myös anoa etukäteen, jolloin täytyy ilmoittaa kuinka monta maahantuloa tarvitsee. Koska maahantuloviisumi on voimassaoloajaltaan huomattavasti turistiviisumia pidempi (90-180 päivää riippuen maahantulojen määrästä), vaativat viranomaiset myös lentoliput kaikista anotuista maahantuloista. Tästä voi koitua myös ongelmia, sillä rajan ylityksessä näitä lippuja voidaan vaatia esitettäviksi vaikka viisumin anominen olisi mennyt läpi ilman niitäkin. Tällöin joutuu marssimaan lähimmälle lentija myyvän yhtiön tiskille ja metsästämään jonkun halvan ulkomaailmaan suuntautuvan lipun käsiinsä… Joka tapauksessa jokainen anottu maahantulo maksaa 25 euroa.
Mutta mutta: kaikkiin etukäteen haettaviin viisumeihin liittyy pieni paperijumppa. Mukaan täytyy liittää:
Passi ja kopio passista
Kaksi värillistä passikuvaa
Kopio lentolipusta jolla saapuu maahan (kauttakulkuviisumissa kaikista lipuista joilla saapuu maahan)
Tiliote joka osoittaa että tililtä löytyy yli 400€ katetta (tämä tuli yllätyksenä mutta tulipa etsittyä verkkopankista tiliote)
Viisumihakemus
Kun kaikki menee putkeen pitäisi viisumin olla noudettavissa lähetystöltä noin kolmen arkipäivän päästä! Whee!
Argh, kiireisenä aamuna ärsyttää kun Ipodin synkkauksen yhteydessä ruudulle hyppää ikkunoita joissa on punainen varoitusmerkki ja jotka välittävät viestiä “synkkaaminen meni helveteiksi, ota hätäisesti backupit ja alusta soittimesi”. Muu ei auttanut kuin laitteen nollaaminen tehdasasetuksille! Aloitin musiikin synkkaamisen mutta verkkolevyltä siirtäminen kestää iäisyyden. Latasin vain hieman podcasteja gradupäivän iloksi (nyt soi Resident Advisor 191: The Psychonauts) ja illalla sitten pumppaan oikeat levyt takaisin.
Tätä ennen olen ollut tosi tyytyväinen viidennen sukupolven Ipod Nanoon. Sen videokamera on ollut yllättävän käytännöllinen, askelmittari jatkuvasti käytössä ja flash-muistin viiveettömyys varsin nautittavaa vanhaan kovalevymalliin verrattuna. Ostaminen ei siis kaduta, ja tätä tulee käytettyä myös duunivideoiden (käytettävyystestit jne) kuvaukseen!
Nami! Berliinissä majaileva Jason Forrest aka DJ Donna Summer on ehdottomasti yksi suosikeistani. Vicelle tehty kymmenen raidan miksaus on taas mielenkiintoista kuultavaa ja sopii hyvin lauantain aloitteluun! Biisit vaihtelevat Birthday Partysta (myös Jasonin pyörittämän mainion klubin nimi) hulluun kreisibailailuun (okei, se on kokoajan sitä osastoa) eli voin taata että todellakin toimii! Lataukseen, mars!
On aika vaikea pukea näin totaalista kokemusta sanoiksi mutta sen voin kertoa että Sunn O))) oli kertakaikkiaan mieletön tapaus. Bändi oli ankara, järjettömän äänekäs ja teatraalinen. Yllä Mayhemista tuttu Attila yllättää lasereilla ja kyse on keikan hiljaisemmasta osasta. Muuten kyse oli enemmän alhaalla olevasta materiaalista eli hidastempoista bassovetoista surinaa!
Puolentoista tunnin keikan aikana muutamat pyörtyivät ja leuat loksahtelivat auki. Korvatulpat olivat 110% tarpeelliset ja kävi todella sääliksi tyyppejä jotka olivat jossain lavan etualalla ilman suojausta…
Vuosi 2010 alkaa siis erinomaisissa musiikkifiiliksissä. Mitähän seuraavaksi? Ainakin Prince of Assyria 12.2. ja Oh No Ono 15.2. Biffy Clyron 31.1. keikka kiinnostaa myös.
Kelpaisiko perjantaiaamuun energisoiva biisi? Sellainen voisi olla vaikkapa Gainesin raita BBB Dance (jossa vierailevat Big-O ja Teki Latex) jonka voi näppärästi striimata Fairtilizeristä. Myös alempi Fly High toimii! Oma perjantaini sujuu kirjastossa lymyillen kunnes menen Ollin kanssa iltapäivällä huutamaan meemejä Assembly Winter -tapahtumaan kaapelitehtaalle. Counter Strike asennettuna? Check. Euroshopper -energiajuoma? Check. Hämärä lippis? Check. Hyvää viikonloppua jo nyt!
Näin keskiviikkoaamun kunniaksi ratkaisin toisen “ongelman” joka oli mietityttänyt: matkamuistiinpanovihkon hankkiminen. Field Notes valitsi minut ja tilasin kuukausien vaiheilun jälkeen kolmen vihkon paketin kokeiltavaksi perinteisien Moleskinen vihkojen rinnalle. Coudalin kaupassa oli kaiken lisäksi keskiviikkotarjous joten saan vielä kolme vihkoa kaupan päälle! Hipsteröintiä pahimmillaan? No, kaiken vihkoon kirjaava nauttii kauniista tuotteesta ja hyvästä paperista. Ehkä tämän paperi on vähän paksumpaa kuin useissa Moleskineissä.
